Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:tervahauta

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
Seuraava revisio Both sides next revision
wiki:tervahauta [2017/03/06 07:08]
Helena Ranta [Määritelmä]
wiki:tervahauta [2018/11/08 10:14]
Veli-Pekka Suhonen
Rivi 16: Rivi 16:
 {{ :​wiki:​tervahauta_maaperä_juuraankorpi.jpg?​200|}}Tervahautaan tehty koekuoppa voi paljastaa hiiltä, ​ palanutta kiveä tai kuumuudessa kovettunutta hiekkaa. Savea on käytetty haudan eristämiseen. {{ :​wiki:​tervahauta_maaperä_juuraankorpi.jpg?​200|}}Tervahautaan tehty koekuoppa voi paljastaa hiiltä, ​ palanutta kiveä tai kuumuudessa kovettunutta hiekkaa. Savea on käytetty haudan eristämiseen.
  
-Kaukana oleville tervahaudoille rakennettiin metsäsauna tai pirtti, missä tervanpolttajat polton aikana ​majailivat.((Luukko 1934: 70)) Rakennusten jäännökset löytyvät usein aivan hautojen vierestä. Selkeimmin erottuvat uuninrauniot,​ mutta myös seinähirsien maatuneita jäännöksiä voi havaita.+Kaukana oleville tervahaudoille rakennettiin metsäsauna tai pirtti, missä tervanpolttajat ​majailivat ​polton aikana.((Luukko 1934: 70)) Rakennusten jäännökset löytyvät usein aivan hautojen vierestä. Selkeimmin erottuvat uuninrauniot,​ mutta myös seinähirsien maatuneita jäännöksiä voi havaita.
  
 Kartoista on apua tervahautojen etsimisessä:​ Kartoittajat ovat merkinneet maastossa näkyviä tervahautoja ​ peruskarttoihin ja haudat erottuvat usein selvästi myös Lidar-ilmalaserkeilausaineistoista((ks. esim. Koivisto & Laulumaa 2012: 59)).  Kartoista on apua tervahautojen etsimisessä:​ Kartoittajat ovat merkinneet maastossa näkyviä tervahautoja ​ peruskarttoihin ja haudat erottuvat usein selvästi myös Lidar-ilmalaserkeilausaineistoista((ks. esim. Koivisto & Laulumaa 2012: 59)). 
Rivi 25: Rivi 25:
 Tervanvalmistuksessa käytettiin raaka-aineena pääasiassa kolottuja mäntypuita,​ mutta myös juurakoista,​ kannoista ja kuivista männynlatvoista poltettiin tervaa. Koloaminen yleistyi 1500–1600-luvun vaihteessa kun tervan kysyntä alkoi kasvaa maailmanmarkkinoilla((Luukko 1934: 40; Sirelius 1921: 51)). Koloamisen tarkoitus oli saada puu pihkaantumaan mahdollisimman hyvin. Alkukesällä tehdystä ensimmäisestä koloamisesta eli männyn osittaisesta kuorimisesta tervanpolttoon kului vähintään kuusi vuotta. Kolosmetsä kaadettiin syksyllä. Lumikeleillä puut ajettiin tervahautapaikalle,​ jossa ne pilkottiin ja pinottiin odottamaan polttoa.((Sirelius 1921: 52; Turpeinen 2010: 26)). Tervanvalmistuksessa käytettiin raaka-aineena pääasiassa kolottuja mäntypuita,​ mutta myös juurakoista,​ kannoista ja kuivista männynlatvoista poltettiin tervaa. Koloaminen yleistyi 1500–1600-luvun vaihteessa kun tervan kysyntä alkoi kasvaa maailmanmarkkinoilla((Luukko 1934: 40; Sirelius 1921: 51)). Koloamisen tarkoitus oli saada puu pihkaantumaan mahdollisimman hyvin. Alkukesällä tehdystä ensimmäisestä koloamisesta eli männyn osittaisesta kuorimisesta tervanpolttoon kului vähintään kuusi vuotta. Kolosmetsä kaadettiin syksyllä. Lumikeleillä puut ajettiin tervahautapaikalle,​ jossa ne pilkottiin ja pinottiin odottamaan polttoa.((Sirelius 1921: 52; Turpeinen 2010: 26)).
  
-Tervahautoja on kahta tyyppiäKotipolttoon käytetyt //​rännihaudat//​ olivat loivaan mäenrinteeseen kaivettujakummastakin päästä avoimia kourumaisia syvennyksiäjotka vuorattiin puukuorilevyilläTervakset ladottiin kuoppaan, peitettiin maalla ​ja sytytettiin haudan yläpäästä. Terva valui haudan alapäästä putkea pitkin astiaan, joka saattoi olla sijoitettu erilliseen kuoppaan. Rännihaudat olivat käytössä varsinkin Keski- ja Itä-Suomessa.((Sirelius 1921: 51.)) Hautatyyppi saattaa olla jopa esihistoriallinen,​ mutta se oli paikoin käytössä 1900-luvun alkuun asti.((Niukkanen 1999: 53)) +Suomen esihistoriallista ja keskiaikaisista tervahaudoista ei ole toistaiseksi arkeologista todistusaineistoaOn kuitenkin mahdollistaettä tervaa on valmistettu rännittömissä kuopissajoiden pohjalle on kerätty tervaaHauta on jouduttu avaamaan tervan saamiseksi ​ja jäljelle on jäänyt kuoppa, joka saattaa muistuttaa pyyntikuoppaa tai hiilimiilua. ((ksHennius 2018)). 
  
-Suuria tervamääriä valmistettaessa käytettiin //​suppilomaisia//​ pyöreitä hautoja, jotka sijoitettiin tasaiselle maalle, mieluiten multaiseen maaperään ja tuulilta suojattuun paikkaan ((Sirelius 1921: 51.))  Hyviä tervahaudan paikkoja olivat tervasmetsän lähellä sijainneet multakumpareet ja järven tai joen rantatörmät,​ josta tervatynnyrit oli helppo pyörittää tervaveneeseen. Kauempaa erämaista tervatynnyrit voitiin kuljettaa vesistöjen varteen myös hevosten vetämillä palkkuilla. ((Turpeinen 2010: 26–27; Juvelius 1747; Kaila 1931; Luukko 1934; Vuorela 1975: 451)). Kainuussa rakennettiin tervan kesäkuljetusta varten kankaiden ja soitten yli tervateitä,​ joita myöhemmin käytettiin muihinkin tarkoituksiin((Hautala 1956; Vuorela 1975: 454)). ​ 
  
-Jos vanhaa pohjaa ei ollut käytettävissä,​ hautaa varten kaivettiin keväällä suppilonmuotoinen kuoppa, joka vuorattiin savella, tuohella tai kaarnalla. Tervahaudan läpimitta oli tavallisesti 12–15 metriä, mutta koko saattoi vaihdella kolmesta jopa neljäänkymmeneen metriin. Tervakset ladottiin niin, että ne suunnattiin haudan keskellä olevaa silmää kohti. Haudan viereen, pohjaa syvemmälle kaivettiin halsi eli kuuma, jonne terva valui haudan keskipisteestä puista putkea eli kynää pitkin.((Lukkari 2011; Turpeinen 2000: 29–31.)) ​+ 
 +Tervahautoja on kahta tyyppiä. Kotipolttoon käytetyt **rännihaudat** olivat loivaan mäenrinteeseen kaivettuja, kummastakin päästä avoimia kourumaisia syvennyksiä,​ jotka vuorattiin puukuorilevyillä. Tervakset ladottiin kuoppaan, peitettiin maalla ja sytytettiin haudan yläpäästä. Terva valui haudan alapäästä putkea pitkin astiaan, joka saattoi olla sijoitettu erilliseen kuoppaan. Rännihaudat olivat käytössä varsinkin Keski- ja Itä-Suomessa.((Sirelius 1921: 51.)) Hautatyyppi saattaa olla jopa esihistoriallinen,​ mutta se oli paikoin käytössä 1900-luvun alkuun asti.((Niukkanen 1999: 53))  
 + 
 +Suuria tervamääriä valmistettaessa käytettiin **suppilomaisia** pyöreitä hautoja, jotka sijoitettiin tasaiselle maalle, mieluiten multaiseen maaperään ja tuulilta suojattuun paikkaan((Sirelius 1921: 51.))  Hyviä tervahaudan paikkoja olivat tervasmetsän lähellä sijainneet multakumpareet ja järven tai joen rantatörmät,​ josta tervatynnyrit oli helppo pyörittää tervaveneeseen. Kauempaa erämaista tervatynnyrit voitiin kuljettaa vesistöjen varteen myös hevosten vetämillä palkkuilla.((Turpeinen 2010: 26–27; Juvelius 1747; Kaila 1931; Luukko 1934; Vuorela 1975: 451)). Kainuussa rakennettiin tervan kesäkuljetusta varten kankaiden ja soitten yli tervateitä,​ joita myöhemmin käytettiin muihinkin tarkoituksiin((Hautala 1956; Vuorela 1975: 454)).  
 + 
 +Jos vanhaa pohjaa ei ollut käytettävissä,​ hautaa varten kaivettiin keväällä suppilonmuotoinen kuoppa, joka vuorattiin savella, tuohella tai kaarnalla. Tervahaudan läpimitta oli tavallisesti 12–15 metriä, mutta koko saattoi vaihdella kolmesta jopa neljäänkymmeneen metriin. Tervakset ladottiin niin, että ne suunnattiin haudan keskellä olevaa silmää kohti. Haudan viereen, pohjaa syvemmälle kaivettiin halsi eli kuuma, jonne terva valui haudan keskipisteestä puista putkea eli kynää pitkin. Jos vanhaa pohjaa ei ollut käytettävissä,​ hautaa varten kaivettiin keväällä suppilonmuotoinen kuoppa, joka vuorattiin savella, tuohella tai kaarnalla. Tervahaudan läpimitta oli tavallisesti 12–15 metriä, mutta koko saattoi vaihdella kolmesta jopa neljäänkymmeneen metriin. Tervakset ladottiin niin, että ne suunnattiin haudan keskellä olevaa silmää kohti. Haudan viereen, pohjaa syvemmälle kaivettiin halsi eli kuuma, jonne terva valui haudan keskipisteestä puista putkea eli kynää pitkin. Joskus tervahaudan pohjalla on voinut olla tynnyri, johon terva on valutettu.((Lukkari 2011; Turpeinen 2000: 29–31; Taivainen 2016: 21–23.))  
  
 Valmiiksi ladottu tervahauta peitettiin turpeella ja maa-aineksella. Maanrajaan jätettiin paljas vyöhyke, josta hauta sytytettiin. Polttaminen kesti noin viikon. Sen aikana hautaa tiivistettiin ja tulta kohennettiin. Haudan poltosta vastasi hautamestari. Terva alkoi valua muutaman päivän polton jälkeen. Keskikokoisesta haudasta saatiin 40–50 tynnyriä eli noin 5000–6000 litraa tervaa((Sirelius 1921: 54; Turpeinen 2000: 30, 33)). Valmiiksi ladottu tervahauta peitettiin turpeella ja maa-aineksella. Maanrajaan jätettiin paljas vyöhyke, josta hauta sytytettiin. Polttaminen kesti noin viikon. Sen aikana hautaa tiivistettiin ja tulta kohennettiin. Haudan poltosta vastasi hautamestari. Terva alkoi valua muutaman päivän polton jälkeen. Keskikokoisesta haudasta saatiin 40–50 tynnyriä eli noin 5000–6000 litraa tervaa((Sirelius 1921: 54; Turpeinen 2000: 30, 33)).
Rivi 38: Rivi 43:
 ===== Ajoitus ===== ===== Ajoitus =====
  
-Suomessa on tervaa poltettu ​ainakin ​jo 1500-luvulla. 1600-luvun alkupuoliskolla Euroopan tervantuotannon keskus siirtyi vähitellen Preussista Ruotsiin ja ennen kaikkea Suomeen.((Hallberg 1959; Pakkanen & Leikola 2011: 42.)) Tervan tuotanto säilyi merkittävänä 1800-luvun loppupuolelle saakka.+Suomessa on tervaa poltettu jo ainakin ​1500-luvulla. 1600-luvun alkupuoliskolla Euroopan tervantuotannon keskus siirtyi vähitellen Preussista Ruotsiin ja ennen kaikkea Suomeen.((Hallberg 1959; Pakkanen & Leikola 2011: 42.)) Tervan tuotanto säilyi merkittävänä 1800-luvun loppupuolelle saakka.
  
-1800-luvun kuluessa hautatervan kulutus alkoi vähentyä: Tervaa ruvettiin valmistamaan kivihiilestä eikä tervaa tarvittu yhtä paljon kuin ennen kun laivoja alettiin ​rakennentaa ​puun sijaan raudasta. 1900-luvun alusta lähtien tervaa on valmistettu perinteisin menetelmin vain kotitalouksien tarpeisiin.((Vuorela 1975: 453))+1800-luvun kuluessa hautatervan kulutus alkoi vähentyä: Tervaa ruvettiin valmistamaan kivihiilestä eikä tervaa tarvittu yhtä paljon kuin ennen kun laivoja alettiin ​rakentaa ​puun sijaan raudasta. 1900-luvun alusta lähtien tervaa on valmistettu perinteisin menetelmin vain kotitalouksien tarpeisiin.((Vuorela 1975: 453))
  
 ===== Levintä ===== ===== Levintä =====
-Tervahautoja on Suomen metsissä tuhansittain. Tervaa poltettiin siellä, missä kasvoi paljon mäntyjä ja vesireitit tynnyrien kuljetukseen olivat hyvät. Aluksi tervaa tuotettiin etenkin Etelä-Suomessa,​ mutta metsien ehtyessä tuotannon painopiste siirtyi Itä- ja Pohjois-Suomeen. Pohjanmaa ja Kainuu olivat tervan suurtuotantoalueita 1700- ja 1800-luvuilla,​ mutta tervaa poltettiin paljon myös mm. Ylä-Satakunnassa ja Salpausselän pohjoisrinteillä.((Niukkanen 2009: 53))+Tervahautoja on Suomen metsissä tuhansittain ​etelästä Lappia myöten. Tervaa poltettiin siellä, missä kasvoi paljon mäntyjä ja vesireitit tynnyrien kuljetukseen olivat hyvät. Aluksi tervaa tuotettiin etenkin Etelä-Suomessa,​ mutta metsien ehtyessä tuotannon painopiste siirtyi Itä- ja Pohjois-Suomeen. Pohjanmaa ja Kainuu olivat tervan suurtuotantoalueita 1700- ja 1800-luvuilla,​ mutta tervaa poltettiin paljon myös mm. Ylä-Satakunnassa ja Salpausselän pohjoisrinteillä.((Niukkanen 2009: 53))
  
  
 ===== Suojelustatus ===== ===== Suojelustatus =====
  
 +Vähintään noin sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) tervahaudat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://​www.nba.fi/​fi/​File/​685/​rho-historiallisen-ajan-kii.pdf| Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 53.
  
- 
-[[http://​www.nba.fi/​fi/​File/​685/​rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]]. ​ 
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
  
 ** Hallberg, Annagreta** 1959. //​Tjärexport och tjärhandelskompanier under stormaktstiden//​. Historiska ​ och litteraturhistoriska studier. ​ ** Hallberg, Annagreta** 1959. //​Tjärexport och tjärhandelskompanier under stormaktstiden//​. Historiska ​ och litteraturhistoriska studier. ​
-**Hautala, Kustaa** 1956. Suomen tervakauppa 1856–1913. Forssa+**Hennius, Andreas** 2018. //Viking Age tar production and outland exploitation//​. Cambridge Core, Antiquity, Volume 92, Issue 365.  
 +**Hautala, Kustaa** 1956. //Suomen tervakauppa 1856–1913.Sen viimeinen kukoistus ja häviö sekä niihin vaikuttaneet syyt. Taloushistoriallinen tutkimus.// Historiallisia tutkimuksia XLV. Forssa.
 **Juvelius, Erik** 1747. //​Tjärtillvärkningen i Österbotten//​. ​ **Juvelius, Erik** 1747. //​Tjärtillvärkningen i Österbotten//​. ​
 **Kaila, E. E.** 1931. //Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvulla//​. Helsinki **Kaila, E. E.** 1931. //Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvulla//​. Helsinki
 **Koivisto, Satu & Laulumaa, Vesa** 2013. Pistepilvessä – Metsien arkeologiset kohteet LiDAR-ilmalaserkeilausaineistoissa. //​Arkeologipäivät//​ 2012. http://​www.sarks.fi/​ap/​ap2012/​ap2012_10_koivisto_laulumaa.pdf **Koivisto, Satu & Laulumaa, Vesa** 2013. Pistepilvessä – Metsien arkeologiset kohteet LiDAR-ilmalaserkeilausaineistoissa. //​Arkeologipäivät//​ 2012. http://​www.sarks.fi/​ap/​ap2012/​ap2012_10_koivisto_laulumaa.pdf
 **Lukkari, Maisa** 2011. Terva – Pohjolan musta kulta. Näyttely Pohjois-Pohjanmaan museossa 23.9.–30.10.2011 Näyttelytekstit:​ document_library/​get_file?​uuid=1dab4636-a20d-45e4-b08c-3ced894ffd41&​groupId=311734 ​ **Lukkari, Maisa** 2011. Terva – Pohjolan musta kulta. Näyttely Pohjois-Pohjanmaan museossa 23.9.–30.10.2011 Näyttelytekstit:​ document_library/​get_file?​uuid=1dab4636-a20d-45e4-b08c-3ced894ffd41&​groupId=311734 ​
-**Luukko, F. A.** 1934. Tervanpolton tekniikasta Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvulla. //​Kotiseutu//​. +**Luukko, F. A.** 1934. Tervanpolton tekniikasta Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvulla. ​Julkaisussa ​//​Kotiseutu//​. 
-**Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ​ja suojelu//​. ​Museovirasto,​ Rakennushistorian osasto +**Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ​ja suojelu//​. ​Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. 
-**Pakkanen, Esko & Leikola Matti** 2011. Tervaa, lautaa ja paperia //Suomen metsien käytön historiaa// 3.  +**Pakkanen, Esko & LeikolaMatti** 2011. Tervaa, lautaa ja paperia. Julkaisussa ​//Suomen metsien käytön historiaa// 3.  
-**Sirelius, U. T.** 1921. Tervanpoltto. //Suomen kansanomaista kulttuuria//​ II. Helsinki: 49–56. +**Poutiainen,​ Hannu** 2013. //​Hämeenlinnan Kurkipesänsuon tervarännin arkeologinen kaivaus 2013//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa
-**Talve, Ilmar** 1980. Tervanpoltto. //Suomen kansankulttuuri//​. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: 79–81.+**Sirelius, U. T.** 1921. Tervanpoltto. ​Julkaisussa ​//Suomen kansanomaista kulttuuria//​ II: 49–56. Helsinki. 
 +**Taivainen,​ Jouni** 2016. Metsiemme musta kulta. Arkeologinen näkökulma tervan ja hiilen tuotan-toon Suomessa. //Susikko// 1/2016. Metsähistorian Seura ry:n jäsentiedote:​ 21–23
 +**Talve, Ilmar** 1980. Tervanpoltto. //Suomen kansankulttuuri//:​ 79–81.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
 **Turpeinen,​ Oiva** 2010. //Mustan kullan maa: Tervan historia//. Somero: Oy Amanita Ltd.  **Turpeinen,​ Oiva** 2010. //Mustan kullan maa: Tervan historia//. Somero: Oy Amanita Ltd. 
 **Vuorela, Toivo** 1975. //​Suomalainen kansankulttuuri//​. ​ **Vuorela, Toivo** 1975. //​Suomalainen kansankulttuuri//​. ​
wiki/tervahauta.txt · Viimeksi muutettu: 2022/08/30 16:48 / Helena Ranta