Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:tervahauta

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:tervahauta [2017/04/02 15:23]
Helena Ranta [Lähteet]
wiki:tervahauta [2022/08/30 16:48] (nykyinen)
Helena Ranta
Rivi 6: Rivi 6:
  
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
-Maakuoppa ​johon tervakset tervanpoltossa ​ladotaan ​ja peitellään maakerroksella((Kielitoimiston sanakirja)) +maakuoppa, ​johon tervanvalmistukseen käytetyt puuainekset ​ladotaan ​tervanpoltossa
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
  
Rivi 23: Rivi 22:
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
  
-Tervanvalmistuksessa käytettiin raaka-aineena pääasiassa kolottuja mäntypuita,​ mutta myös juurakoista,​ kannoista ja kuivista männynlatvoista poltettiin tervaa. Koloaminen yleistyi 1500–1600-luvun vaihteessa kun tervan kysyntä alkoi kasvaa maailmanmarkkinoilla((Luukko 1934: 40; Sirelius 1921: 51)). Koloamisen tarkoitus oli saada puu pihkaantumaan mahdollisimman hyvin. Alkukesällä tehdystä ensimmäisestä koloamisesta eli männyn osittaisesta kuorimisesta tervanpolttoon kului vähintään kuusi vuotta. Kolosmetsä kaadettiin syksyllä. Lumikeleillä puut ajettiin tervahautapaikalle,​ jossa ne pilkottiin ja pinottiin odottamaan polttoa.((Sirelius 1921: 52; Turpeinen 2010: 26)).+Tervanvalmistuksessa käytettiin raaka-aineena pääasiassa kolottuja mäntypuita,​ mutta myös juurakoista,​ kannoista ja kuivista männynlatvoista poltettiin tervaa. Koloaminen yleistyi 1500–1600-luvun vaihteessa kun tervan kysyntä alkoi kasvaa maailmanmarkkinoilla((Luukko 1934: 40; Sirelius 1921: 51)). Koloamisen tarkoitus oli saada puu pihkaantumaan mahdollisimman hyvin. Alkukesällä tehdystä ensimmäisestä koloamisesta eli männyn osittaisesta kuorimisesta tervanpolttoon kului vähintään kuusi vuotta. Kolosmetsä kaadettiin syksyllä. Lumikeleillä puut ajettiin tervahautapaikalle,​ jossa ne pilkottiin ja pinottiin odottamaan polttoa.((Sirelius 1921: 52; Turpeinen 2010: 26))
  
-Tervahautoja on kahta tyyppiäKotipolttoon käytetyt **rännihaudat** olivat loivaan mäenrinteeseen kaivettujakummastakin päästä avoimia kourumaisia syvennyksiäjotka vuorattiin puukuorilevyilläTervakset ladottiin kuoppaan, peitettiin maalla ​ja sytytettiin haudan yläpäästä. Terva valui haudan alapäästä putkea pitkin astiaan, joka saattoi olla sijoitettu erilliseen kuoppaan. Rännihaudat olivat käytössä varsinkin Keski- ja Itä-Suomessa.((Sirelius 1921: 51.)) Hautatyyppi saattaa olla jopa esihistoriallinen,​ mutta se oli paikoin käytössä 1900-luvun alkuun asti.((Niukkanen 1999: 53)) +Suomen esihistoriallista ja keskiaikaisista tervahaudoista ei ole toistaiseksi arkeologista todistusaineistoaOn kuitenkin mahdollistaettä tervaa on valmistettu rännittömissä kuopissajoiden pohjalle on kerätty tervaaHauta on jouduttu avaamaan tervan saamiseksi ​ja jäljelle on jäänyt kuoppa, joka saattaa muistuttaa pyyntikuoppaa tai hiilimiilua.((ksHennius 2018)) 
  
-Suuria tervamääriä valmistettaessa käytettiin **suppilomaisia** pyöreitä hautoja, jotka sijoitettiin tasaiselle maalle, mieluiten multaiseen maaperään ja tuulilta suojattuun paikkaan((Sirelius 1921: 51.))  Hyviä tervahaudan paikkoja olivat tervasmetsän lähellä sijainneet multakumpareet ja järven tai joen rantatörmät,​ josta tervatynnyrit oli helppo pyörittää tervaveneeseen. Kauempaa erämaista tervatynnyrit voitiin kuljettaa vesistöjen varteen myös hevosten vetämillä palkkuilla.((Turpeinen 2010: 26–27; Juvelius 1747; Kaila 1931; Luukko 1934; Vuorela 1975: 451)). Kainuussa rakennettiin tervan kesäkuljetusta varten kankaiden ja soitten yli tervateitä,​ joita myöhemmin käytettiin muihinkin tarkoituksiin((Hautala 1956; Vuorela 1975: 454)). ​ 
  
-Jos vanhaa pohjaa ei ollut käytettävissä,​ hautaa varten kaivettiin keväällä suppilonmuotoinen kuoppa, joka vuorattiin savella, tuohella tai kaarnalla. Tervahaudan läpimitta oli tavallisesti 12–15 metriä, mutta koko saattoi vaihdella kolmesta jopa neljäänkymmeneen metriin. Tervakset ladottiin niin, että ne suunnattiin haudan keskellä olevaa silmää kohti. Haudan viereen, pohjaa syvemmälle kaivettiin halsi eli kuuma, jonne terva valui haudan keskipisteestä puista putkea eli kynää pitkin. Jos vanhaa pohjaa ei ollut käytettävissä,​ hautaa varten kaivettiin keväällä suppilonmuotoinen kuoppa, joka vuorattiin savella, tuohella tai kaarnalla. Tervahaudan läpimitta oli tavallisesti 12–15 metriä, mutta koko saattoi vaihdella kolmesta jopa neljäänkymmeneen metriin. Tervakset ladottiin niin, että ne suunnattiin haudan keskellä olevaa silmää kohti. Haudan viereen, pohjaa syvemmälle kaivettiin halsi eli kuuma, jonne terva valui haudan keskipisteestä puista putkea eli kynää pitkin. Joskus tervahaudan pohjalla on voinut olla tynnyri, johon terva on valutettu.((Lukkari 2011; Turpeinen 2000: 29–31; Taivainen 2016: 21–23.)) ​ 
  
 +Tervahautoja on kahta tyyppiä. Kotipolttoon käytetyt **rännihaudat** olivat loivaan mäenrinteeseen kaivettuja, kummastakin päästä avoimia kourumaisia syvennyksiä,​ jotka vuorattiin puukuorilevyillä. Tervakset ladottiin kuoppaan, peitettiin maalla ja sytytettiin haudan yläpäästä. Terva valui haudan alapäästä putkea pitkin astiaan, joka saattoi olla sijoitettu erilliseen kuoppaan. Rännihaudat olivat käytössä varsinkin Keski- ja Itä-Suomessa.((Sirelius 1921: 51.)) Hautatyyppi saattaa olla jopa esihistoriallinen,​ mutta se oli paikoin käytössä 1900-luvun alkuun asti.((Niukkanen 1999: 53)) 
 +
 +Suuria tervamääriä valmistettaessa käytettiin **suppilomaisia** pyöreitä hautoja, jotka sijoitettiin tasaiselle maalle, mieluiten multaiseen maaperään ja tuulilta suojattuun paikkaan((Sirelius 1921: 51)). Hyviä tervahaudan paikkoja olivat tervasmetsän lähellä sijainneet multakumpareet ja järven tai joen rantatörmät,​ josta tervatynnyrit oli helppo pyörittää tervaveneeseen. Kauempaa erämaista tervatynnyrit voitiin kuljettaa vesistöjen varteen myös hevosten vetämillä palkkuilla.((Turpeinen 2010: 26–27; Juvelius 1747; Kaila 1931; Luukko 1934; Vuorela 1975: 451)) Kainuussa rakennettiin tervan kesäkuljetusta varten kankaiden ja soitten yli tervateitä,​ joita myöhemmin käytettiin muihinkin tarkoituksiin((Hautala 1956; Vuorela 1975: 454)). ​
 +
 +Jos vanhaa pohjaa ei ollut käytettävissä,​ hautaa varten kaivettiin keväällä suppilonmuotoinen kuoppa, joka vuorattiin savella, tuohella tai kaarnalla. Tervahaudan läpimitta oli tavallisesti 12–15 metriä, mutta koko saattoi vaihdella kolmesta jopa neljäänkymmeneen metriin. Tervakset ladottiin niin, että ne suunnattiin haudan keskellä olevaa silmää kohti. Haudan viereen, pohjaa syvemmälle kaivettiin halsi eli kuuma, jonne terva valui haudan keskipisteestä puista putkea eli kynää pitkin. Joskus tervahaudan pohjalla on voinut olla tynnyri, johon terva on valutettu.((Lukkari 2011; Turpeinen 2000: 29–31; Taivainen 2016: 21–23.)) ​
  
 Valmiiksi ladottu tervahauta peitettiin turpeella ja maa-aineksella. Maanrajaan jätettiin paljas vyöhyke, josta hauta sytytettiin. Polttaminen kesti noin viikon. Sen aikana hautaa tiivistettiin ja tulta kohennettiin. Haudan poltosta vastasi hautamestari. Terva alkoi valua muutaman päivän polton jälkeen. Keskikokoisesta haudasta saatiin 40–50 tynnyriä eli noin 5000–6000 litraa tervaa((Sirelius 1921: 54; Turpeinen 2000: 30, 33)). Valmiiksi ladottu tervahauta peitettiin turpeella ja maa-aineksella. Maanrajaan jätettiin paljas vyöhyke, josta hauta sytytettiin. Polttaminen kesti noin viikon. Sen aikana hautaa tiivistettiin ja tulta kohennettiin. Haudan poltosta vastasi hautamestari. Terva alkoi valua muutaman päivän polton jälkeen. Keskikokoisesta haudasta saatiin 40–50 tynnyriä eli noin 5000–6000 litraa tervaa((Sirelius 1921: 54; Turpeinen 2000: 30, 33)).
  
 +Ruotsissa kotitaloustarpeisiin poltettiin tervaa ns. tervakivissä (sv. tjärstenar). Ne muistuttavat ulkoisesti kiviuuneja. Erona on kuitenkin pohjakiveen tervaan valumista varten hakattu ura.((ks. https://​sv.wikipedia.org/​wiki/​Tj%C3%A4rbr%C3%A4nning#​Tj%C3%A4rstenar))
 + 
 Tervalla suojattiin ulkona käytettävät puiset ja metalliset tarve-esineet ja kyllästettiin rakennusten puukatteet. Vientitervasta suurin osa käytettiin siirtomaavaltioiden puulaivojen ja niiden köysistöjen suojaamiseen. Tervalla uskottiin myös olevan terveysvaikutuksia:​ sitä käytettiin lääkkeenä iho-ongelmiin,​ yskään ja muihin vaivoihin.((Kainuun terva -verkkosivusto http://​www.kainuunterva.com/​index.php?​option=com_content&​task=view&​id=43&​Itemid)) Tervalla suojattiin ulkona käytettävät puiset ja metalliset tarve-esineet ja kyllästettiin rakennusten puukatteet. Vientitervasta suurin osa käytettiin siirtomaavaltioiden puulaivojen ja niiden köysistöjen suojaamiseen. Tervalla uskottiin myös olevan terveysvaikutuksia:​ sitä käytettiin lääkkeenä iho-ongelmiin,​ yskään ja muihin vaivoihin.((Kainuun terva -verkkosivusto http://​www.kainuunterva.com/​index.php?​option=com_content&​task=view&​id=43&​Itemid))
  
Rivi 49: Rivi 53:
 ===== Suojelustatus ===== ===== Suojelustatus =====
  
-Vähintään noin sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) tervahaudat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf| Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 53.+Vähintään noin sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) tervahaudat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[https://www.museovirasto.fi/uploads/Meista/Julkaisut/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 53.
  
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
  
 ** Hallberg, Annagreta** 1959. //​Tjärexport och tjärhandelskompanier under stormaktstiden//​. Historiska ​ och litteraturhistoriska studier. ​ ** Hallberg, Annagreta** 1959. //​Tjärexport och tjärhandelskompanier under stormaktstiden//​. Historiska ​ och litteraturhistoriska studier. ​
-**Hautala, Kustaa** 1956. Suomen tervakauppa 1856–1913. Forssa+**Hennius, Andreas** 2018. //Viking Age tar production and outland exploitation//​. Cambridge Core, Antiquity, Volume 92, Issue 365.  
 +**Hautala, Kustaa** 1956. //Suomen tervakauppa 1856–1913.Sen viimeinen kukoistus ja häviö sekä niihin vaikuttaneet syyt. Taloushistoriallinen tutkimus.// Historiallisia tutkimuksia XLV. Forssa.
 **Juvelius, Erik** 1747. //​Tjärtillvärkningen i Österbotten//​. ​ **Juvelius, Erik** 1747. //​Tjärtillvärkningen i Österbotten//​. ​
 **Kaila, E. E.** 1931. //Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvulla//​. Helsinki **Kaila, E. E.** 1931. //Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvulla//​. Helsinki
 **Koivisto, Satu & Laulumaa, Vesa** 2013. Pistepilvessä – Metsien arkeologiset kohteet LiDAR-ilmalaserkeilausaineistoissa. //​Arkeologipäivät//​ 2012. http://​www.sarks.fi/​ap/​ap2012/​ap2012_10_koivisto_laulumaa.pdf **Koivisto, Satu & Laulumaa, Vesa** 2013. Pistepilvessä – Metsien arkeologiset kohteet LiDAR-ilmalaserkeilausaineistoissa. //​Arkeologipäivät//​ 2012. http://​www.sarks.fi/​ap/​ap2012/​ap2012_10_koivisto_laulumaa.pdf
 **Lukkari, Maisa** 2011. Terva – Pohjolan musta kulta. Näyttely Pohjois-Pohjanmaan museossa 23.9.–30.10.2011 Näyttelytekstit:​ document_library/​get_file?​uuid=1dab4636-a20d-45e4-b08c-3ced894ffd41&​groupId=311734 ​ **Lukkari, Maisa** 2011. Terva – Pohjolan musta kulta. Näyttely Pohjois-Pohjanmaan museossa 23.9.–30.10.2011 Näyttelytekstit:​ document_library/​get_file?​uuid=1dab4636-a20d-45e4-b08c-3ced894ffd41&​groupId=311734 ​
-**Luukko, F. A.** 1934. Tervanpolton tekniikasta Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvulla. //​Kotiseutu//​.+**Luukko, F. A.** 1934. Tervanpolton tekniikasta Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvulla. ​Julkaisussa ​//​Kotiseutu//​.
 **Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset,​ tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. **Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset,​ tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
 **Pakkanen, Esko & Leikola, Matti** 2011. Tervaa, lautaa ja paperia. Julkaisussa //Suomen metsien käytön historiaa// 3.  **Pakkanen, Esko & Leikola, Matti** 2011. Tervaa, lautaa ja paperia. Julkaisussa //Suomen metsien käytön historiaa// 3. 
 **Poutiainen,​ Hannu** 2013. //​Hämeenlinnan Kurkipesänsuon tervarännin arkeologinen kaivaus 2013//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa. **Poutiainen,​ Hannu** 2013. //​Hämeenlinnan Kurkipesänsuon tervarännin arkeologinen kaivaus 2013//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
 **Sirelius, U. T.** 1921. Tervanpoltto. Julkaisussa //Suomen kansanomaista kulttuuria//​ II: 49–56. Helsinki. **Sirelius, U. T.** 1921. Tervanpoltto. Julkaisussa //Suomen kansanomaista kulttuuria//​ II: 49–56. Helsinki.
-**Taivainen,​ Jouni** 2016. Metsiemme musta kulta. Arkeologinen näkökulma tervan ja hiilen ​tuotan-toon ​Suomessa. //Susikko// 1/2016. Metsähistorian Seura ry:n jäsentiedote:​ 21–23.+**Taivainen,​ Jouni** 2016. Metsiemme musta kulta. Arkeologinen näkökulma tervan ja hiilen ​tuotantoon ​Suomessa. //Susikko// 1/2016. Metsähistorian Seura ry:n jäsentiedote:​ 21–23.
 **Talve, Ilmar** 1980. Tervanpoltto. //Suomen kansankulttuuri//:​ 79–81.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. **Talve, Ilmar** 1980. Tervanpoltto. //Suomen kansankulttuuri//:​ 79–81.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
 **Turpeinen,​ Oiva** 2010. //Mustan kullan maa: Tervan historia//. Somero: Oy Amanita Ltd.  **Turpeinen,​ Oiva** 2010. //Mustan kullan maa: Tervan historia//. Somero: Oy Amanita Ltd. 
Rivi 72: Rivi 77:
 ===== Muu kirjallisuus ===== ===== Muu kirjallisuus =====
  
-**Kauppila, Raili & Suihko, Anneli** 1987. //Tervan tie//. Kainuun museon julkaisuja. Kajaani.+**Kauppila, Raili & Suihko, Anneli** 1987. //Tervan tie//. Kainuun museon julkaisuja. Kajaani.**
  
 ===== Viitteet ===== ===== Viitteet =====
wiki/tervahauta.1491135783.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/04/02 15:23 / Helena Ranta