Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:teollisuus wiki:luokka:tiiliteollisuus}}


====== Tiilenpolttouuni ======

===== Määritelmä =====
Tiilien polttopaikka



===== Kuvaus =====
Tiilet poltettiin yksinkertaisissa uuneissa tai miiluissa, joihin ne ladottiin tasaisiin riveihin siten, että latomuksen alaosaan jätettiin tilaa tulipesille. Tiilenpolttouunit vaihtelevat kooltaan ja rakenteiltaan. Yleensä ne olivat nelikulmaisia ja niissä on ollut useampia pesiä. Uunilla saattaa olla leveyttä jopa useita metrejä. Uunin seinämät ladottiin tavallisesti jätetiilistä ja tiivistettiin savella. Seinämät voitiin kasata myös kivensekaisista maavalleista tai suurista kivistä. Latomukset peitettiin polton aikana usein maalla, minkä vuoksi tiiliuuni oli monesti rakennettu rinteeseen. Usein tiiliuunit olivat kertakäyttöisiä, vaikka samalle paikalle voitiin rakentaa aina uusi tilapäinen uusi. ((Niukkanen 2009: 64.)) Jo keskiajalla tiiliä poltettiin myös pysyvissä uuneissa, joissa oli muuratut sivuseinät. Ruotsista on löytynyt mm. vanhoja kellareita, jotka on muutettu tiiliuuneiksi.


===== Historia ja käyttö =====
Tiilien raaka-aineena käytettiin savea ja hiekkaa. Parasta oli ns. lihava savi, jonka raekoko oli pienempää kuin 0,002 mm. Tiiliuunit perustettiin lähes poikkeuksetta sopivien saviesiintymien vierelle. Tarvittava savi kaivettiin jo vuotta ennen polttoa ja sen annettiin sen jäätyä talvella. Näin savesta tuli helposti käsiteltävää, kun sitä poljettiin ja vaivattiin koostumukseltaan tasaiseksi. Savimassa vaivattiin esimerkiksi puisessa kehikossa, jonka sisällä oli ihmistyövoiman tai hevoskierron pyörittämä tukki. Samalla saven sekaan lisättiin hiekkaa ja esim. olkia, jotka vähensivät savimassan kutistumista ja hajoamista polton yhteydessä. Savi sotkettiin suuressa puukaukalossa, jossa siitä saatiin vettä lisäämällä sopivan notkeata. 

Valmiista tiilisavimassasta lyötiin puumuottien avulla halutun kokoisia ja muotoisia tiiliä. Poltossa tiilet kutistuivat noin 10 %. Muotoonsa saadut valmiit tiilet kuivattiin katoksessa, jossa ne olivat suojassa auringolta ja sateelta. Tasaisen kuivumisen edistämiseksi tiiliä oli syytä kääntää kuivatuksen aikana. Muutaman viikon kuluttua ilmakuivatut tiilet olivat valmiita poltettaviksi. Kuivatuksen aikana tiiliä eristettiin toisistaan mm. oljilla, joiden painanteita usein erottuu vanhoissa tiilissä. 

Poltossa tiilet kuumennettiin 900–1000 asteen lämpötilaan. Korkeammassa lämmössä tiilet alkoivat sintraantua eli lasittua sekä taipua, halkeilla ja jopa kuplia. Poltto kesti 6–14 päivää. 


===== Ajoitus =====
Viimeistään 1300-luvun alusta alkaen aina 1900-luvulle asti.


===== Levintä =====


===== Suojelustatus =====
[[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]]. 

===== Lähteet =====
**Eklund, Sanna & Mentu, Sakari** 2004. //Tiilen historiaa Suomessa//. Museovirasto (painamaton) http://www.nba.fi/tiili/index.htm 
**Kuokkanen, Rauno & Leiponen, Kauko** 1981. //Suomen tiiliteollisuuden historia//. Helsinki.
**Niukkanen, Marianna** 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset - tunnistaminen ja suojelu//. Museovirasto. Helsinki. 
**Ratilainen, Tanja** 2010. Tiilen käytöstä 1300-luvun Turussa. V//arhainen Turku, Turun museokeskus Raportteja// 22. Turku: 31–56.
**Ratilainen, Tanja** 2012. //Tiiliä tulkitsemassa. Hattulan Pyhän Ristin kirkon muuraaminen keskiajalla. Lisensiaatin tutkimus//. Arkeologia, Turun yliopisto (Painamaton)
**Spoof, Sanna-Kaisa** 1997. //Savikkojen valtias. Jokelan Tiilitehtaan sosiaalinen ja fyysinen miljöö//. Kansatieteellinen Arkisto 43. Suomen Muinaismuistoyhdistys. Helsinki.




===== Muu kirjallisuus =====



===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
