Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu}}

====== Tulisija ======
{{:wiki:akdg3307_2.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

Kivestä, savesta tai tiilestä rakennettu tai muurattu tulenpitopaikka, jota käytetään ruoan valmistukseen sekä huoneiden lämmitykseen että valaisuun.

===== Kuvaus =====
 
Tulisijat voidaan jakaa liesiin ja [[wiki:uuni|uuneihin]]. Liedet ja uunit eroavat toisistaan siten, että liedet ovat palokohdan ympäriltä avonaisia, joten niiden palokohdan päällä tai sivuilla ei ole lämpöä varaavia rakenteita. Uuneissa palokohdan ympärille tehdään umpinainen rakenne, joka muodostaa tulipesän. Siten lämpö varautuu uunin seinämiin ja yläosan rakenteisiin((Väisänen 2016: 38–42, Mikkanen 2015: 11–12; Seppänen 2012: 704–724, Majantie 2010: 48–49; Tevali 2010: 68; Kykyri 2003: 112–113)) 

Liedet ovat tulisijoina uuneja vanhempia ja ne ovat olleet pääasiallinen tulisijatyyppi rautakauden lopulle saakka. Esihistorialliset liedet eivät yleensä näy maan pinnalle, mutta esimerkiksi suuret kuoppaliedet saattavat erottua maastossa kuoppina alueilla, joilla ei ole ollut paljoa maankäyttöä.((Leskinen & Pesonen 2008: 150)) 

{{ :wiki:img_4637.jpg?300|}}Rautakauden lopulta lähtien tulisijoina on käytetty liesien ohella myös erilaisia uuneja. Uunit voivat erottua maastossa matalina enemmän tai vähemmän kasvillisuuden tai sammaleen peittäminä kumpareina. Niissä voi olla havaittavissa hiiltä, palaneita kiviä, palanutta savea ja tiiltä, riippuen tulisijan tyypistä ja iästä. Röykkiön ympärille saattaa hahmottua rakennuksen pohja neliömäisenä tai suorakulmaisena tasanteena tai erilaisina seinän perustusrakenteina (kulmakivet, kiviperustukset, multapenkat). Suurimmilla autioituneilla kylänpaikoilla saattaa näkyvillä olla jopa kymmeniä mahdollisia romahtaneita uuneja. 


===== Historia ja käyttö =====

Liedet ovat rautakaudelle saakka yleensä melko yksinkertaisia kuoppaan tai maanpinnalle tehtyjä kiveyksiä.((Uino 1986: 55–63; Vuorinen 2009: 26–46)) Liesiä on esihistoriallisella ajalla käytetty sekä asuinrakennuksissa että ulkotulisijoina. Liesien sijainnin, löytöjen ja rakenteiden erojen vuoksi voidaan päätellä, että liesiä on jo esihistoriallisella ajalla tehty erilaisia käyttötarkoituksia varten. Jo mesoliittiselta kivikaudelta tunnetaan useita erilaisia liesityyppejä.((Sikk 2015:94–97; Vikkula 1993, Uino 1986: 55–63, 189–191)) 

Liesiä on käytetty asuinrakennusten tulisijoina ainakin 1400-luvulle saakka((Seppänen 2012: 709)). Asuinrakennuksissa on voinut olla vielä keskiajallakin yksinkertainen, muuraamaton maanpinnalle tai kuoppaan ladottu kiviliesi. Rautakauden lopulta lähtien tunnetaan kuitenkin myös liesiä, joihin liittyy paksuja perustuskerroksia ja erilaisia suojaus- tai tukirakenteita, jotka ovat suojanneet lieden ympäristöä kuumentumiselta ja kipinöiltä.((Viitanen 1995: 25–26, 33–25, 74–75, 128; Vuorinen 2009: 72–73, 135, 2012: 704–709; Kykyri 2003:112–113; Mikkanen 2015: 28–32)) Keskiajan aikana yleistyy liesien muuraaminen savi- ja kalkkilaastilla.((Seppänen 2012: 704–710; Kykyri 2003: 112–113)) 

Viimeistään rautakauden lopulla alkavat yleistyä erityyppiset uunit, jotka yleistyvät nopeasti. Jo keskiajan alussa on käytössä ainakin kolme erilaista uunityyppiä: savikupoliuuni, kiuasuuni ja umpilakinen uuni((Mikkanen 2015: 28–50; Seppänen 2012: 704–724; Vuorinen 2009: 72–73, 135; Väisänen 2016: 38–42)) Uunit liittyvät yleensä asuinrakennuksiin (esim. tuvat, pirtit) sekä hyöty- ja talousrakennuksiin (saunat, riihet, pajat ja pakarit). Myös ulkouunit ovat olleet yleisiä pitkälle historialliselle ajalle saakka.((Väisänen 2016: 47–76, 85–87, 85–109, 123–134; Mikkanen 2015; Seppänen 2012: 704–751; Tevali 2010, Rosendahl & Salonen 2015; Heinonen 2012; Vuorinen 2009: 26–46, 72–73, 135; Vuorela 1975: 316–320)) Näiden lisäksi keskiajalla alkavat yleistyä vain lämmittämiseen tarkoitetut tulisijat, kuten takat, hypokaustit ja kaakeliuunit. Lämmitystulisijat tulevat aluksi käyttöön linnoissa, kartanoissa ja pappiloissa sekä kaupunkitaloissa.((Majantie 2010; Seppänen 2012:723–751, 951; Väisänen 2016: 126–127, 225–226)) 

Kylänpaikoilla olevat matalat kiviröykkiöt voidaan tunnistaa tulisijoiksi varmuudella ainoastaan arkeologisin tutkimuksin. Myös tulisijan tarkempi luonne ja tyyppi saadaan selville vasta arkeologisissa kaivauksissa. Uuneissa on käytetty monenlaisia rakentamistapoja ja ne voidaan jakaa rakenteidensa perusteella avolakisiin tai umpilakisiin. Avolakisen eli kiuasuunin tulipesän yläpuolisia rakenteita ei ole muurattu umpeen ja savu nousee suoraan ylös uunin päällyskivien väleistä. Umpilakisen uunin päällys on muurattu umpeen ja savu poistuu joko uunin suun tai uunin otsaan ja kylkiin tehtyjen savuaukkojen kautta. Umpilakiset uunit voidaan jakaa edelleen sisäänlämpiäviin ja uloslämpiäviin uuneihin. Sisäänlämpiävissä uuneissa ei ole savun johtamiseen tarkoitettuja rakenteita, vaan savu on johdettu ulos huoneesta kattoräppänän tai lakeistorven avulla. Uloslämpeneviin uuneihin on rakennettu savukanavia ja savupiippuja, joita myöten savu on johdettu ulos rakennuksesta.((Mikkanen 2015: 12, 39–48; Seppänen 2012: 713–727; Majantie 2010: 48–49; Kykyri 2003: 112–113; Tevali 2010; Väisänen 2016: 38–42; Vuorela 1975: 304–306, 316–320))

Romahtaneen tulisijan tyyppiä voidaan selvittää jäljelle jääneiden rakenteiden ja rakennusfragmenttien avulla, mutta jos halutaan selvittää, mihin tulisijaa on käytetty, on huomioitava sekä tulisijan sijainti, että sen ympäristöstä löytyvät löydöt. Rakennuksen käyttötarkoituksen selvittäminen on osa tulisijan käyttötarkoituksen selvittämistä. Riihen uunista ja sen ympäristöstä löytyy todennäköisesti viljan seassa kasvaneiden rikkakasvien jäänteitä, kun taas palanut luu ja astioiden sirpaleet viestivät siitä, että uunia on käytetty ruoanlaitossa. Pajojen ahjoista löytyy todennäköisesti kuonaa. Löytöaineiston perusteella voidaan mahdollisesti tehdä myös päätelmiä tulisijan rakenteista. Rakennuksista löytyvät kaakelit on liitetty savukanavallisten uunien käyttöönottoon. Uuninluukkujen, haahlakoukkujen ja patojen avulla voidaan selvittää tulisijan käyttötapaa.((Mikkanen 2015; Seppänen 2012: 711–751; Väisänen 2016: 47–76, 85–87, 85–109, 123–134; Tevali 2010; Heinonen 2012; Pukkila 2007))

Ulkoliesien ohella rakennusten ulkopuolelta löydetään usein epämääräisiä rapautuneista kivistä, hiilestä, noesta, palaneesta savesta ja ruoantähteistä koostuvia jätekasoja, ns. sirpalekiviröykkiöitä. Näitä on hankala erottaa tulisijan jäänteistä. Jätekasojen perusteella tulisijoja on puhdistettu ja niiden kiviä on uusittu edellisten rapautuessa käyttökelvottomiksi.((Mikkanen 2015: 23; Viitanen 1995:38; Vestbö-Franzèn 2011: 105, 110)) 

===== Ajoitus =====

Esihistoria – 1900-luku.

===== Levintä =====

Koko Suomi

===== Suojelustatus =====

Vähintään noin sata vuotta vanhat (ohjeellinen ikäraja) tulisijat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf| Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]], sivu 112. 


===== Lähteet =====

**Heinonen, Tuuli** 2012. Gubbackan paja – varhaista raudankäsittelyä uudella maalla. Julkaisussa Russow, Erki (toim.): //Padise ja Vantaa. Keskiajan silta Padisen ja Vantaan välillä: 291–304//. Padise.
**Kykyri, Marita** 2003. Puurakentaminen Turun kaupungissa. Julkaisussa Seppänen, Liisa (toim.): //Kaupunkia pintaa syvemmältä – arkeologisia näkökulmia Turun historiaan//: 105–120. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IX. TS-yhtymä ja Suomen keskiajan arkeologian seura Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, Turku.
**Leskinen, Sirpa & Pesonen, Petro** 2008. //Vantaan esihistoria.//
**Mikkanen, Tiina** 2015. //Kotien särkyneet sydämet – Asuinrakennusten tulisijat rautakauden lopun ja keskiajan aikana//. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Filosofian, kulttuurin, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, arkeologian oppiaine. 
**Rosendahl, Ulrika & Salonen, Anna-Maria** 2015. Mankbyn Riihi – Kuninkaankartanon pitkäaikainen tuotantorakennus. //SKAS// 3/2015: 14–22.
**Sikk, Kaarel** 2015. //Kiviaigsed tuleasemed Eestis.// Magistöö. Tartu Ülikool. Filosoofiateaduskond. Ajaloo ja Arheoloogia instituut. Arheoloogia osakond. Laboratoorse Arheoloogia Õppetool. 
**Seppänen, Liisa** 2012. //Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto.// Väitöskirja. Turun yliopisto, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Arkeologia. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5231-1
**Tevali, Riikka** 2010. Uunit lämmönlähteinä ja valon tuojina. Julkaisussa Koivisto, Andreas & Koivisto, Riina & Hako, Jukka (toim.): //Gubbacka. Keskiajan arkea Vantaalla:// 66–85. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 32. Kellastupa. Helsinki.
**Uino, Pirjo** 1986. An Iron Age Community at Ketohaka In Salo And Other Remains Of Metal Period Buildings In Finland. //Iron Age Studies in Salo// 1–2. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 89:1. Suomen Muinaismuistoyhdistys. Helsinki.
**Vestbö-Franzèn, Ådel** 2011. Utjorden Bollarp i Vireda socken. Julkaisussa Håkansson Anders & Rosèn Christina (toim.): //Vardagsliv, jordbruk och försörjningsstrategier på ett 1500-talsnybygge I norra Småland. Landskaparna//: 97–126. Stiftelsen Hallands Länsmuseer, Kulturmiljö Halland. Utskrift 11.
**Viitanen, Eeva-Maria** 1995. //Hämeenlinnan Varikonniemen myöhäisrautakautisen ja varhaiskeskiaikaisen asuinpaikan kaivauksissa löytyneet kiinteät rakenteet ja palanut savi//. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Arkeologian laitos.
**Vikkula, Anne** 1993. The Pit Hearth of the Tyttöpuisto Type. A Non-Reusable Fireplace?. //Fennoscandia archaeologica// X.
**Vuorela, Toivo** 1975. //Suomalainen kansankulttuuri//. WSOY. Porvoo.
**Vuorinen, Juha-Matti** 2009. //Rakennukset ja rakentajat Raision Ihalassa rautakauden lopulla ja varhaisella keskiajalla//. Turun yliopiston julkaisuja. Annales Universitatis Turkuensis, sarja C, osa 281. Skripta Lingua Fennica Edita. Turun Ylipisto. Turku.
**Väisänen, Riikka** 2016. //Kolme kylää. Gubbacka, Mårtensby, Kyrkoby//. Vantaan keskiaikaisten ja uuden ajan alun kylätonttien arkeologiset tutkimukset 2008–2014. Vantaan kaupunginmuseon julkaisuja 33.


===== Muu kirjallisuus =====


===== Viitteet =====

~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
