Pohjois-Suomessa tavallisesti peurojen kulkureittien varrelle tai muutoin sopivaan metsästyspaikkaan rakennettu kivistä valmistettu näkösuojia, jonka takana metsästäjät ovat piilotelleet peuroja tai lintuja pyytäessään.

Väijytyspaikka on tavallisesti kivistä rakennettu puolikaaren muotoinen rakenne. Puolikaari on saatettu rakentaa rinteeseen tai mäen päälle siten, että kaaren avoin sivu on kohti ylärinnettä ja suljettu sivu kohti alarinnettä, kohti pyydettäviä eläimiä.

Suomessa on tiedossa vain yksi väijytyspaikka, Utsjoki Keädgejohka, eikä sitä ole tutkittu arkeologisesti. Pohjois-Norjasta ja myös Etelä-Norjan tunturialueelta niitä sen sijaan on paljon. Niitä on käytetty eläinten, lähinnä peurojen ja myös mahdollisesti vesilintujen, metsästämiseen. Metsästäjä on odottanut väijyntäpaikassa sopivaa hetkeä iskeä eläimeen.

Ajoitus on epävarma, mutta todennäköisesti ne ajoittuvat historialliselle ajalle.

Suomen pohjoisimmat osat, Norjassa niitä tunnetaan Ruijan rannikkoalueelta ja Hardangerviddan ylänköalueelta.

Muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös.