Pohjois-Suomessa tavallisesti peurojen kulkureittien varrelle tai muutoin sopivaan metsästyspaikkaan rakennettu kivistä valmistettu näkösuojia, jonka takana metsästäjät ovat piilotelleet peuroja tai lintuja pyytäessään.

Väijytyspaikka (vuođgŋinsadji PS) on tavallisesti kivistä rakennettu puolikaaren muotoinen rakenne. Puolikaari on saatettu rakentaa rinteeseen tai mäen päälle siten, että kaaren avoin sivu on kohti ylärinnettä ja suljettu sivu kohti alarinnettä, kohti pyydettäviä eläimiä.

Suomessa on tiedossa vain yksi väijytyspaikka, Utsjoki Geađgejohka, eikä sitä ole tutkittu arkeologisesti. Sen sijaan Pohjois-Norjasta ja Etelä-Norjan tunturialueelta niitä tunnetaan paljon mm. Tenonlaakson Gollevárrista. Niitä on käytetty eläinten, lähinnä peurojen ja vesilintujen metsästämiseen. Metsästäjä on odottanut väijyntäpaikassa sopivaa hetkeä iskeä eläimeen.

Ajoitus on epävarma, mutta todennäköisesti ne ajoittuvat historialliselle ajalle.

Suomen pohjoisimmat osat, Norjassa niitä tunnetaan Ruijan rannikkoalueelta ja Hardangerviddan ylänköalueelta.

Vähintään sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) väijytyspaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 51.