Keskiaikaisen linnan päälinnan tai esilinnan edustalle tai ympärille kaivettu vesi- tai kuivahauta

Bastionilinnoitusten bastionirintaman edessä oleva vaakasuora taso, joka on saatu aikaan kaivamalla, louhimalla ja täyttämällä

Vallihauta on ojamainen tai leveämpi kaivanto, jonka maat on koottu valliksi joko ulko- tai sisäreunalle. On myös pelkkiä hautoja ilman vallia. Vallihaudat saattoivat olla vedellä täytettyjä eli ns. vesihautoja. Vallihaudoilla on sama tehtävä kuin vedenalaisilla estevarustuksilla: Sen tarkoitus oli pitää vihollinen kaukana linnan varsinaisista varustuksista. Niemi- ja saarilinnoilla saattaa olla maanpuolella vallihauta, joka jatkuu vedessä paaluvarustuksena (esim. Sipoon Sibbesborg). Keskiaikaiset linnat on usein jaettu osiin vallihautojen avulla. ¹⁾

Suomen siirtyessä 1100- ja 1200-lukujen kuluessa asteittain Ruotsin alaisuuteen levisi maahan keskiaikainen sodankäyntitapa. Linnojen varustusten piti sekä hidastaa raskaasti panssaroitujen ritareiden liikkeitä että olla tarpeeksi etäällä vihollisen heittokoneista, varsijousista ja piirityslaitteista. Linnoja alettiin rakentaa veden suojaan niemille ja saarille ja suojaamaan haudoilla ja vedenalaisilla esteillä.²⁾ Suomen vanhin vallihauta liittynee Koroisten piispanlinnaan 1200-luvun alkupuolelle ³⁾.

Vallihaudat olivat myös olennainen osa 1700-luvun bastionijärjestelmää. Vallihauta teki mahdolliseksi tehokkaan lähipuolustuksen ulkovarustusten läpi murtautunutta vihollista vastaan.⁴⁾

Keskiaika–1700-luku.

Suomen keskiaikaiset linnat.

Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu.

Kauppi, Ulla-Riitta 2011. Eurooppalaista linnoitustaitoa Suomessa. Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle. Toim. V.-P. Suhonen. Suomen kirjallisuuden seura, Helsinki 2011.
Lovén, Christian 1996. Medeltida borgar och befästningar i det medeltida Sverige. Kungl. Vitterhets Historie och Antikvitets Akademiens Handlingar. Antigveriska serien 40. Motala.
Hansson, Martin 2011. Medeltida borgar: maktens hus i Norden. Lund.