Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

--- wiki:vasarapaja [2017/05/22 10:39]
Helena Ranta [Ajoitus]
+++ wiki:vasarapaja [2020/04/16 07:34]
Veli-Pekka Suhonen [Suojelustatus]
@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
 {{tag>wiki:luokka:teollisuus wiki:luokka:metalliteollisuus}}
-====== vasarapaja ======
+====== Vasarapaja ======
+{{:wiki:kankivasarapaja_inkoo_fagervik_.jpg?450|}}
 ===== Määritelmä =====
+rakennus, jossa masuunissa tuotettu takkirauta jalostetaan
 ===== Kuvaus =====
-Vasarapajojen lattiakerroksissa on yleensä paljon hiiltä ja kuonaa. Vasarapajakuona on ruskea tai mustaa (vrt. [[wiki:masuuni|masuuni]]kuona, joka on tyypillisesti sinisen, vihreän tai harmaan kirjavaa)). Hiilihuoneen ja hiilivaraston paikat erottuvat yleensä paksun hiilikerroksen ansiosta.
+Vasarapajat erottuvat kookkaina rakennusten pohjina, joiden lattiakerroksissa on yleensä näkyvillä paljon kuonaa ja myös hiiltä. Vasarapajakuona on ruskea tai mustaa (vrt. [[wiki:masuuni|masuuni]]kuona, joka on tyypillisesti sinisen, vihreän tai harmaan kirjavaa). Hiilihuoneen ja hiilivaraston paikat erottuvat vasarapajoista yleensä kuonan puutteen ja erityisen paksun hiilikerroksen ansiosta.
@@ Rivi 19: / Rivi 20: @@
 ===== Historia ja käyttö =====
-Vasarapajassa sijaitsivat takkiraudan jatkojalostamiseen tarvittavat vasarat, jotka toimivat vesivoimalla ja 1800-luvulta alkaen myös höyryvoimalla. Masuunissa tuotettu takkirauta ei ollut taottavissa ennen kuin sen hiilipitoisuutta ja epäpuhtauksia oli poistettu mellotuksen avulla. Mellotuksessa takkirauta sulatettiin kankivasarapajassa sijainneessa ahjossa uudelleen ja taottiin kankivasaran avulla käyttökelpoiseksi ainesraudaksi. Kankivasarapajassa oli yksi tai kaksi suurta ahjoa ja raskasta vesivasaraa. Ahjossa oli avosuinen tulipesä, joka mahdollisti suurten rautakimpaleiden käsittelyn. Suuret ahjot ja vesivasaroiden alasimet vaativat raskaita ja tukevia perustuksia. Sekä vesivasarat että ahjojen palkeet toimivat vesirattaiden avulla. Mellotustavasta riippuen kankivasarapajat jakautuivat eri ryhmiin. Vanhimmat kankivasarapajat olivat ns. saksalaispajoja. Niiden rinnalla kokeiltiin 1700-luvulla vallonitaontaa. Uutta tekniikkaa edustivat 1850-luvulla käyttöön otetut lancashire- ja franche-comte-menetelmät.((Hildebrand 1987: 46–58; Härö 1998.)) Vasarapajojen rakenteista löytyy erinomaisia kuvauksia Sven Rinmanin 1700-luvun lopussa julkaisemissa mallipiirroksissa((Rinman 1788–1789)).
+{{ :wiki:nippuvasarapaja_inkoo_fagervik_.jpg?250|}}Vasarapajassa sijaitsivat takkiraudan jatkojalostamiseen tarvittavat vasarat, jotka toimivat vesivoimalla ja 1800-luvulta alkaen myös höyryvoimalla. [[wiki:masuuni|Masuunissa]] tuotettu takkirauta ei ollut taottavissa ennen kuin sen hiilipitoisuutta ja epäpuhtauksia oli poistettu mellotuksen avulla. Mellotuksessa takkirauta sulatettiin kankivasarapajassa sijainneessa ahjossa uudelleen ja taottiin kankivasaran avulla käyttökelpoiseksi ainesraudaksi. Kankivasarapajassa oli yksi tai kaksi suurta ahjoa ja raskasta vesivasaraa. Ahjossa oli avosuinen tulipesä, joka mahdollisti suurten rautakimpaleiden käsittelyn. Suuret ahjot ja vesivasaroiden alasimet vaativat raskaita ja tukevia perustuksia. Sekä vesivasarat että ahjojen palkeet toimivat vesirattaiden avulla. Mellotustavasta riippuen kankivasarapajat jakautuivat eri ryhmiin. Vanhimmat kankivasarapajat olivat ns. saksalaispajoja. Niiden rinnalla kokeiltiin 1700-luvulla vallonitaontaa. Uutta tekniikkaa edustivat 1850-luvulla käyttöön otetut lancashire- ja franche-comte-menetelmät.((Hildebrand 1987: 46–58; Härö 1998.)) Vasarapajojen rakenteista löytyy erinomaisia kuvauksia Sven Rinmanin 1700-luvun lopussa julkaisemissa mallipiirroksissa((Rinman 1788–1789)).
 Kankivasarapajat olivat kookkaita hirsirakennuksia, mutta suurilla ruukeilla seinien alaosat saattoivat 1700-luvulta alkaen olla kivestä. Kokonaan muuratut pajarakennukset yleistyivät 1800-luvun loppua kohden. Vasarapajan pituus oli usein yli 20 metriä ja leveys yli 10 metriä. Maastossa rakennuksen perustus saattaa olla tuntuvasti tätä leveämpi, jos siihen liittyy kivettyjä vesirännejä.((Hildebrand 1987: 46–58; Härö 1998.)) Inkoon Fagervikissa on yhä saksalaispaja ahjoineen, erityisen hyvin säilynyt raunio puolestaan Salon Perniön Kuustossa.
@@ Rivi 28: / Rivi 29: @@
 ===== Ajoitus =====
+-luvulta 1900-luvun alkuun.
 ===== Levintä =====
-Savo, Karjala, Pohjanmaa, Kainuu, muu Suomi?
+Vanhempien rautaruukkien painopiste on ollut rannikoilla, erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Järvimalmin käyttöön perustuneita rautaruukkeja perustettiin 1700- ja 1800-luvuilla erityisen paljon Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan.
 ===== Suojelustatus =====
-Teollista aikaa edeltävien harkkohyttien jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,]] sivu 60.
+Teollista aikaa eli 1860-lukua edeltävien vasarapajojen jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
 ===== Lähteet =====
-**Hukkinen, Lars J.** 1997 (translitteration och kommentar). //Rinman, Carl: Kort underrättelse om sättet att smälta sjö-och myrmalmer uti blästerugnar-Lyhykäinen neuvo järwen-ja suon-malmien sulattamisesta puhallus uuneisa.// Stockholm 1794.
+**Garney, Johan Carl** 1791. //Handledning uti Svenska Masmästeriet//. Stockholm
-**Laine, Eevert** 1952.// Suomen vuoritoimi 1809–1884// , III, Harkkohytit, kaivokset ja konepajat. ////Historiallisia tutkimuksia XXXI, 3//.// Helsinki.
+**Hildebrand, Karl-Gustaf** 1987. //Svenskt järn under sexton- och sjuttonhundratalet. Exportindustri före industrialismen//. Jernkontorets bergshistoriska skrifytserie 20. Jernkontoret, Stockholm.
-**Rudenschöld, Ulrik** 1738–1741. Berättelse om ekonomiska o .a. förhållanden i Finland 1738–1741. //Todistuskappaleita Suomen historiaan VI.// Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1899.
+**Härö, Erkki** (toim.) 1994. //Leineperin rautaruukki// 1994. Tutkimus- ja restaurointiraportti,  Museovirasto.
+**Härö, Erkki** 1998–2005. //Suomen vuoritoimi ja metalliruukit – Historical mining and metallurgy in Finland//. 1998–2005. http://docplayer.fi/3626-Suomen-vuoritoimi-ja-metalliruukit-historical-mining-and-metallurgy-in-finland.html
+**Magnusson, Gert** (toim.) 2014. //Nya Lapphyttan – medeltida bergsmannakunskap rekonstruerad// Jernkontorets bergshistoriska utskott H 80. Jernkontoret, Stockholm.
+**Niukkanen, Marianna** 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
+**Pettersson Jensen, Ing-Marie** 2012. //Norberg och järnet. Bergsmännen och den medeltida industrialisering//. Jernkontorets bergshistoriska skriftserie 46. Jernkontoret, Stockholm.
+** Rinman, Sven** 1788, 1789. //Bergswerks Lexicon I–II och planscher//. Stockholm.
 ===== Muu kirjallisuus =====
-**Forsberg, Juha & Kankkunen, Ari** 1996. Järvimalmiruukista kartonkitehtaaksi. //Juantehtaan historia 1746–1996.// Hämeenlinna.
-**Haggrén, Georg & Heinonen, Tuuli & Terävä, Elina** 2007. //Keskiaikaisten muinaisjäännösten inventointi Läntisellä Uudellamaalla (Inkoo, Karjaa, Kirkkonummi, Pohja, Siuntio, Tammisaari) 2007//. Tutkimusraportti, Ekenäs museum/Tammisaaren museo.
-**Korteniemi, Markku** 1990. Hiilimiilujaja potaskanvalmistuspaikkoja Tornionlaakson yläosasta. //Faravid 14, 90//: 55–90. Rovaniemi.
-**Laine, Eevert** 1948. //Suomen vuoritoimi 1809–1884//, II, Ruukit. Historiallisia tutkimuksia XXX, 2. Helsinki.
 ===== Viitteet =====
 ~~DISCUSSION~~

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Erot

Sivutyökalut