Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.

{{tag>wiki:luokka:liikenne_ja_tiedonkulku wiki:luokka:vesireitit}}



====== Veneenvetomöjä ======
{{:wiki:kivimöljä_kuhmo_pajakkakoski.jpg?450|}}


===== Määritelmä =====

Kivestä, puusta tai kivestä ja puusta rakennettu koskipaikkojen rannansuuntainen veneenvetorakennelma 

Möljä-termillä voidaan viitata myös satamien laiturimöljiin tai rimamöljiin, joilla tarkoitetaan sahojen rimajätteestä muodostuneita ranta-alueita. 


===== Kuvaus =====
 
Veneenvetomöljiä voi löytyä maastosta koskipaikkojen rannoilta, jonne ne rakennettiin aikoinaan rannansuuntaisesti lähelle vettä. Möljät rakennettiin joko rantapenkalle tai siten, että rannan ja möljän väliin jäi vesialue. Osa möljistä jäi 1900-luvun puolivälin tienoilla voimalaitosten patojen kuivattamiin vanhoihin jokiuomiin tai patojen nostattaman vedenpinnan alle.  

{{ :wiki:möljä_kuhmo_suitua.jpg?300|}}Möljät erottuvat edelleen usein maastossa pitkinä, kapeina ja suhteellisen matalina kivi- tai kivi- ja puurakennelmina. Kivirakenteet ovat usein säilyttäneet varsin hyvin muotonsa ja profiilinsa, joka voi olla viisto tai pystysuora. Toisinaan rakenne on rauennut. Joissakin möljissä on havaittavissa myös huonokuntoisia puuosia tai viitteitä hirsiarkuista((Salo & Huttunen 2016: 30)). Möljien puurakenteita ei ole ajoitettu. Osa puurakenteista liittyy todennäköisesti alkuperäiseen möljään, osa moderneihin kunnostuksiin. 

Pisimmät inventoidut möljät ovat pituudeltaan yli 900 metriä((Salo & Huttunen 2016: 30, 33)). Rakentamisajankohtana möljien pituus saattoi vaihdella muutamasta kymmenestä metristä useisiin satoihin metreihin tai jopa puoleentoista kilometriin((Turpeinen 2010: 132; Entinen Oulujoki 1954: 127, Suomen vesitiet 1908: 7)). 

Toisinaan möljistä löytyy kiviin hakattuja vuosilukuja ja kirjainyhdistelmiä. Niihin on myös kiinnitetty veneitä varten rautalenkkejä. Möljien rakennetta on voitu vahvistaa rautatapeilla((Pärssinen 2014: 18, 22, Salo & Huttunen 2016: 30)). 

===== Historia ja käyttö =====

Möljät liittyvät tervakauppaan ja tervan vesikuljetukseen. Kainuussa tervanpoltto oli kasvanut 1800-luvulla tuottavimmaksi metsänkäyttömuodoksi ja alueen tervanvienti Oulun kautta ulkomaille oli huipussaan 1860-luvulla. Tervan venekuljetuksesta muodostui Kainuussa tärkein tervan kuljetusmuoto((Kauppila & Suihko 1987: 6, 12, 29)). 

Kainuun tervakaupan edistäminen edellytti 1800-luvulla kulkureittien parantamista. Tavoitteena oli myös vähentää jokiliikenneonnettomuuksia((Sihvo 2006: 36)), helpottaa matkantekoa, laskea kustannuksia sekä mahdollistaa suurempien tervavaneiden kulku. Valtio ryhtyikin kehittämään sekä Oulujoen että myös Oulujärveen laskevien vesistöjen kuljetusoloja 1800-luvun alkupuolelta lähtien.((Hautala 1956: 183)) 

{{:wiki:möljä_suomussalmi_aittokoski.jpg?250 |}}Möljiä rakennettiin eri tekniikoilla. Kivimöljä rakennettiin latomalla (kylmämuuraamalla) se luonnonkivistä, lohkokivistä, muotoon hakatuista kivistä tai erilaisista näiden yhdistelmistä. Kivi- ja maatäytteinen möljä vahvistettiin sivuiltaan kiviverhouksella. Tarvittaessa rakennetta tukevoitettiin raudoituksella.((Suomen vesitiet 1908: 7)) 

Möljä voitiin rakentaa myös hirsikehikoiden varaan kivitäytteellä. Tällöin möljä muistutti uitossa käytettyä suistetta. Harvemmin puumöljän rakentamiseen käytettiin vain tukkeja ja/tai hirsiä ilman kivitäytettä((Turpeinen 2010: 127, Entinen Oulujoki 1954: 144)), jolloin se muistutti puulaituria. Möljä on voinut koostua myös eri rakenteiden yhdistelmistä.

Möljän rakentamisen yhteydessä muokattiin yleensä viereistä nousuväylää perkaamalla ja kunnostamalla joen pohjaa. Vaihtoehtoiseksi veneiden nousuväyläksi voitiin kaivaa tai räjäyttää rännimäinen kosken ohitusuoma tai rakentaa puinen venekouru. Koski voitiin ohittaa myös maitse ja vetää tervevene rattailla tai ohitusta varten rakennettiin sulkukanava.((Turpeinen 2010: 132–133))

Möljät rakennettiin ihmisvoimin, yksinkertaisin työvälinein((Kivinen 2010:15)). Rakennustöitä tehtiin paljon hätäaputöinä 1800-luvun katovuosina.

Tervaveneiden vetämiseen möljillä ylävirtaan tarvittiin yleensä vähintään kaksi henkilöä; yksi tai kaksi henkilöä veti venettä sen keulaan kiinnitetystä köydestä ja kolmas henkilö työnsi venettä pitkällä seipäällä (rompsi) ulos virtaan ja pois rannasta (ns. rompsaamista)((Turpeinen 2010: 121; Sihvo 2006: 35)). Vaihtoehtoisesti veneen kulkua saatettiin auttaa veneen perästä sauvomalla((Hautala 1956: 190)). 

Tervanpoltto ja tervan kuljettaminen tervaveneillä loppui, kun muun muassa Kajaanin rata valmistui vuonna 1904 ja muut metsänkäyttömuodot tulivat taloudellisesti kannattavimmiksi 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Tervansoudun päätyttyä 1900-luvun alussa, möljien käyttö jatkui matkailuliikenteessä, uitossa sekä urheilukalastuksessa((Sihvo 2006: 36)). 1900-luvun puolivälistä lähtien mukaan tulivat uittosääntöjen purkamiseen liittyvät velvoitekunnostukset sekä kalataloudelliset toimenpiteet. Eri vuosikymmeninä möljiä on muokattu ja kunnostettu: puuosia on uusittu, virtausaukkoja avattu ja kulkusiltoja rakennettu.  

Möljien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Niitä lienee rakennettu useita kymmeniä. Möljien inventointi on vasta alkanut. Niitä ei ole juurikaan tutkittu yksityiskohtaisesti. 


===== Ajoitus =====

1800–1900-luvut.  

===== Levintä =====

{{ :wiki:möljä_suomussalmi_jalonkoski.jpg?250|}}Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa. 

Möljät ovat tyypillisiä erityisesti Oulujoen vesistöalueelle, joka käsittää kolme vyöhykettä: Hyrynsalmen ja Sotkamon reitit latvavesinä, Oulujärven keskusjärvenä ja Oulujoen laskujokena((Kauppila & Suihko 1987: 19)). Oulujärveen koillisesta laskeva pääreitti on vanhastaan tunnettu Hyrynsalmen reittinä, siitä on käytetty myös nimeä Kiannanreitti. Oulujärveen itä-kaakosta laskevasta Sotkamon reitistä on myös käytetty nimeä Kuhmon reitti.((Kivinen 2010: 5, 8–9))


===== Suojelustatus =====
Möljien suojelustatus on muu kulttuuriperintökohde. 

===== Lähteet =====
**Entinen Oulujoki. Historiikkia ja muistitietoa**. 1954. Oulu Osakeyhtiö. 
**Hautala, Kustaa** 1954 //Suomen tervakauppa 1856–1913. Sen viimeinen kukoistus ja häviö sekä niihin vaikuttaneet syyt. Taloushistoriallinen tutkimus//. Historiallisia tutkimuksia XLV. Forssa. 
**Kauppila, Raili & Suihko, Anneli** 1987. //Tervan tie//. Kainuun Museon julkaisuja.
**Kivinen, Jussi** 2010. //Höyryä Kainuun vesillä. 140 vuotta Kainuun höyrylaivahistoriaa//.  
**Pärssinen, Salla** 2014. //Kuhmo, Pajakkajokialue (Pajakkakoski, Akonkoski ja Saarikoski). Historiallisen ajan arkeologinen ja kulttuurihistoriallinen yleisinventointi 10.-13.5.2014.// Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Salo, Eveliina & Huttunen, Maija** 2016. //Kuhmo, Vuonteenkoski, Vetotaipaleenkangas, Katermakoski ja Suitua. Arkeologinen inventointi ja vedenalaistutkimuksen menetelmätestaus//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Sihvo, Pirkko** 2006. //Suomalaisten kalastus, osa II//. Museovirasto.
**Suomen vesitiet** 1908. Suomen tie- ja vesirakennusten ylihallitus.
**Turpeinen, Oiva** 2010. //Mustan kullan maa: Tervan historia//. Somero: Oy Amanita Ltd. 



===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
