hautaustapa, jossa vainajan poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu astiaan ja sen jälkeen asetettu polttohautaan
Yksi polttohautaamiseen liittyvä hautausmuoto on uurnahautaus, jossa vainajan jäännökset ja mahdollisesti ainakin osa hauta-antimista on laitettu savi-, metalli- tai puuastiaan. Puuastioista haudoissa on yleensä jäljellä vain astiassa tiivisteenä käytettyä hartsia1).
Vajaasta kymmenkunnasta röykkiöhaudasta on löydetty joko selviä jäännöksiä tai fragmentteja hartsitiivisteestä, joka viittaa puiseen astiaan. Röykkiöt ajoittuvat pronssikaudelta roomalaisajalle. Tällaisia röykkiöitä on Manner-Suomessa Laitilassa, Porissa, Karjaalla, Salossa ja Laihialla. Nykyisin Venäjälle kuuluvasta Lavansaaren röykkiökalmistosta saatu hartsitiiviste ja verrokiksi Maarian Kärsämäestä löydetty hartsi on analysoitu. Ne osoittautuivat koivu- eli tuohitervaksi, joka kansanomainen nimitys on ”tökötti”. On myös arveltu, että nämä hartsilla tiivistetyt hautauurnat olisivat lehmuksenkuoresta tehtyjä vakkoja.2)
Roomalaisen rautakauden nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin liittyvistä, puu-ja saviastioihin tehdyistä uurnahaudoista ks. palokuoppahauta.
Puu- ja saviastioiden ohella tunnetaan ainakin yksi varma metalliastiaan tehty uurnahautaus. Mynämäen Mynänummelta löydettiin hautakuoppa, jossa pronssiseen kattilaan oli asetettu palaneita luita ja rikkaita hauta-antimia. Hautaus ajoittuu kansainvaellusaikaan.3)
Pronssi- ja rautakausi.
Uurnahautauksia on Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Lisäksi yksi löytö on Ahvenanmaalta. Harsijäännöksiä on löydetty myös kolmesta röykkiöstä nykyisin Venäjälle kuuluvasta Lavansaaresta.4)
Esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
Edgren, Torsten 1993. Lavansaaren Suursuonmäen röykkiöhaudat. Suomen Museo 1992: 5–20.
Lähdesmäki, Ulla 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. Karhunhammas 16: 77–82.
Pälikkö, Marja 2009. Aittamäki – hautauksia hartsitiivisteuurnasta polttokenttäkalmistoon. Julkaisussa Korkeakoski-Väisänen, Kristiina & Pukkila, Jouko & Lehtonen, Hannele (toim.): Muinaisjäännös ja maisemakohde. Kaksitoista näkökulmaa arkeologisiin ja kasvitieteellisiin tutkimuksiin Liedon Vanhalinnassa ja sen ympäristössä: 86–96. Turun Yliopistosäätiö.
Salmo, Helmer 1944. En kittelgrav på Virmo kyrkogård. Finskt Museum LI: 20–33.
Salo, Unto 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. Julkaisussa Suomen historia 1: 98–249. Espoo.
Salo, Unto 1989. Astian kulttuurihistoriasta Suomessa ja naapurialueilla. Suomen Museo 1989: 5–48.