Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:maaseudun_historialliset_asuinpaikat}}

====== Autiotila ======
{{:wiki:skreddarby-knaggis.jpg?450 |}}
===== Määritelmä =====

pysyvästi hylätty historiallinen asuinpaikka

===== Kuvaus =====
 
Ks. [[wiki:kylänpaikka|kylänpaikka]]

===== Historia ja käyttö =====

Autioituminen on ikiaikainen osa maaseudun asutuksen dynamiikkaa, jossa taantuman ja elpymisen ajat ovat säännöllisesti vaihdelleet. Autioitumisen syinä voivat olla mm. kartanonmuodostus, maanjaot (sarjajako, isojako), ilmastonmuutos, rannansiirtyminen, kulkutaudit, katovuodet, sota-aika ja kiristynyt verotus. Usein eri syyt vaikuttavat samanaikaisesti. On kuitenkin tavallista, että asutus on vain siirtynyt sille kulloinkin parhaiten sopivalle paikalle kylän alueella tai jopa ikiaikaisella kylämäellä.

Eri syistä johtuvaa autioitumista on varmuudella ollut jo keskiajan Suomessa((ks. esim. Orrman 1996.)). Ei kuitenkaan tiedetä ulottuiko Suomeen keskiaikaisen Euroopan suurin demografinen katastrofi musta surma eli 1300-luvun puolivälin ruttoepidemia ((Ks. esim. Kallioinen 1998.)). Historiallisesti ja arkeologisesti tunnetuin maaseudun taantuma sijoittuu 1500-luvun jälkipuoliskolta 1700-luvun alkuun ulottuvaan ajanjaksoon ((ks. esim. Mäkelä-Alitalo 2003.)). Tuohon periodiin sisältyvät suuret kuolon vuodet 1696-1697, joiden aikana väestöstä kuoli arvioiden mukaan jopa neljäs- tai kolmasosa.((Ks. Lappalainen 2012; Vuorinen 2007: 98.)). Suurten nälkävuosien 1866-68 merkitystä arkeologisten tutkimuskohteiden muodostumiseen Pohjois-Suomessa, erityisesti Kainuussa, ei ole toistaiseksi arvioitu kattavasti ((Nälkävuosista ks. esim. Turpeinen 1986.)).


Arkeologiassa autioitumisella tarkoitetaan hylättyjä ja ns. kylmenneitä asuinpaikkoja (kartanoita, kyliä, taloja, torppia jne). Autio-termi on kuitenkin historiallisesti huomattavasti moniulotteisempi. Autioitumisella voidaan tarkoittaa sekä asutuksen että viljelyn taantumaa. Se voidaan jakaa keston mukaan pysyvään ja tilapäiseen tai voimakkuutensa perusteella osittaiseen ja täydelliseen. Pohjoismaisen autiotilaprojektin 1970-luvulla käyttämä autioitumisen laatuun perustuva termistö on edelleen käyttökelpoinen. Sen mukaan autioituminen voi olla demografista, agraarista ja kameraalista. Demografinen autioituminen tarkoittaa asutuksen taantumista eli kylän tai talon asukkaiden pois muuttoa tai kuolemaa. Agraarinen autioituminen merkitsee peltojen jäämistä kesannolle ja niittyjen metsittymistä. Kameraalinen autioituminen on veromaksun laiminlyöntiä; kameraalisesti autio tila ei siis maksa verojaan.((Mäkelä-Alitalo 1979: 14.)) 

Autioitumisen tyypit menevät usein päällekkäin. Sama tila saattoi olla autio sekä demografisesti, agraarisesti että kameraalisesti. Kukaan ei asunut paikalla, ei viljellyt peltoja ja eikä maksanut veroja. Talo saattoi olla autio demografisesti, muttei taloudellisesti. Tällöin talo oli kylmillään, mutta sen tilukset olivat päätyneet naapurin tai jonkun muun veronalaiseksi lisämaaksi. Talo saattoi myös olla asuttu, vaikka sen pellot olivat kesannolla ja niistä ei maksettu veroja.((Mäkelä-Alitalo 1979: 14.)) 

Kameraalisesti aution tilan verot olivat maksamatta joko asutuksen tai viljelyn lakkaamisen vuoksi. Kun veromaksaja oli joko kuollut tai muuttanut pois, eikä elinkeinoa enää harjoitettu, oli kruunun mahdotonta periä veroa. Toisaalta kameraalisiin lähteisiin merkitty autiotila ei välttämättä ole ollut todellisuudessa demografisesti tai agraarisesti autio. Selityksinä voivat olla esimerkiksi veromaksajan epärehellisyys tai virkamiehen lahjominen. Yleensä taustalta löytyi kuitenkin köyhtyminen. Veronmaksaja asui tilallaan ja viljeli maitaan, mutta kaikki tuotanto kului elämiseen ja veroja ei ole ollut yksinkertaisesti varaa maksaa. Kameraalinen autioituminen ennustaa sekä demografista että agraarista autioitumista. Talonpoika perheineen joko menehtyi tai muutti pois. Tilanne saattoi kuitenkin muuttua, kun naapuri tai joku muu otti maat käyttöönsä. Kameraalinen autioituminen oli usein tilapäisilmiö; moni talo vaurastui uudelleen ja palasi ns. normaalitilaksi.((Mäkelä-Alitalo 1979: 14–15.)) 


===== Ajoitus =====

Keskiaika – nykyaika. Laajamittainen maaseudun autioituminen keskiajalla sekä 1500-luvun puolivälistä 1700-luvun alkuun. 

===== Levintä =====

Koko Suomi

===== Suojelustatus =====

Autioituneet historialliset tilat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.  
Ks. Museoviraston ohje:[[http://www.nba.fi/fi/File/2722/maaseudun-hist-asuinpaikkojen-inventointi-ohje.pdf|Maaseudun historiallisten asuinpaikkojen inventointi, ohje 2015 (5.5.2015)]]. 
===== Lähteet =====

**Kallioinen, Mika** 1998. Pestepidemierna och bosättningsexpansion i det medeltida Finland. //Historisk Tidskrift för Finlan//d 3/1998.
**Lappalainen, Mirkka** 2012. //Jumalan vihan ruoska: Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697//. Kustannusosakeyhtiö Siltala.
**Mäkelä-Alitalo, Anneli** 1979. //Hattulan kihlakunnan ja Porvoon läänin autioituminen myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa//. Historiallisia tutkimuksia 109.
**Mäkelä-Alitalo, Anneli** 2003. Verotus, autioituminen ja väenotot. Julkaisussa Rasila, Viljo & Jutikkala, Eino & Mäkelä-Alitalo, Anneli (toim.): //Suomen maatalouden historia// 1. Perinteisen maatalouden aika: esihistoriasta 1870-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 914:1. Helsinki.
**Turpeinen, Oiva** 1986. //Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866–1868//. Historiallisia tutkimuksia  136. 
**Orrman, Eljas** 1986. Bebyggelsen i Pargas, S:t Mårtens och Vemo socknar i Egentliga Finland under senmedeltiden och på 1500-talet.// Historiallisia tutkimuksia// 131. 
**Vuorinen, Heikki S.** 2007. Sairaus ja terveys. Julkaisussa //Suomen historian kartasto//. Karttakeskus.

===== Muu kirjallisuus =====


===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
