Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:historiallisen_ajan_haudat}}

====== Hautasaari ======
{{:wiki:hautasaari_ranua_välttämönselkä.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====
Saari, jota on käytetty väliaikaisena tai pysyvänä hautausmaana ja joka on varsinaisten kirkkomaiden ulkopuolella


===== Kuvaus =====
{{ :wiki:hautasaari_suomussalmi_pesiönjärvi_kirkkosaari.jpg?150|}}Hautasaaret ovat yleensä pieniä saaria, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä rantaa ja silloista asutusta. Saaria on käytetty historiallisena aikana väliaikaisina hautausmaina, joihin haudattiin kesällä, kelirikkoaikana tai levottomana ajankohtana kuolleet odottamaan kuljetusta kirkkomaalle joko reellä tai veneellä. Joitakin saaria on käytetty lopullisina, seurakunnan omistamina hautapaikkoina. Myös väliaikaisissa hautasaarissa osa vainajista on jätetty siirtämättä kirkkomaahan. Osa hautasaarista liittyy mahdollisesti eränkäyntiin. Paikan valintaan on vaikuttanut myös uskomus, jonka mukaan vesi pitää kalman loitolla. Tietoja hautasaarista ja niihin haudatuista löytyy mm. kihlakuntainventoinneista, seurakuntien haudattujen luetteloista ja vanhoista kartoista. Hautasaariin voi liittyä myös hautauskäyttöön liittyvä paikannimi sekä perimätietoa.((Ruohonen 2002; 2005; Niukkanen 2009: 72–73; Ruohonen 2010; 2011: 14–17)) Hautasaaria on jonkin verran tunnistettu ja tutkittu myös arkeologisesti((Ruohonen 2002; 2010; 2011)). 

{{:wiki:hautasaari_suomussalmi_vanha_kirkkosaari.jpg?250 |}}Haudat erottuvat useassa tapauksessa maan pinnalle soikeina painanteina/kuopanteina ja haudat on pääasiassa tehty hiekka- tai moreenimaahan. Painanteita voi olla muutamasta aina lähelle sataa. Tyypillisimmillään hautapainanteiden pituus on 2–2,5 metriä ja leveys 60–80 senttimetriä. Syvyys voi vaihdella lähes maantasaisesta aina puoleen metriin. Siihen vaikuttaa myös se, onko hauta avattu vai koskematon: syviä, reunoiltaan jyrkkiä painanteita on syytä epäillä myöhemmin avatuiksi. Kajoaminen on voitu tehdä pian hautaamisen jälkeen, mutta monessa tapauksessa kaivaminen on tehty myöhemmin. Hautaa voi ympäröidä matala reunavalli, joka on syntynyt hautaa auki kaivettaessa. Hautoihin voi liittyä myös kivirakenteita. Hautojen suunta voi vaihdella topografian mukaan, mutta haudoissa on voitu myös tavoitella itä-länsisuuntaa.((Ruohonen 2002, 36–38; Niukkanen 2009: 72; Ruohonen 2010: 9–14, 16–17; 2011: 19–20)).

Hautakuopan rajat tulevat esille syvemmälle kaivettaessa ja hauta erottuu yleensä ympäröivää maata tummempana maana ([[wiki:ruumishauta|ks. ruumishauta]]). Vainajat haudattiin arkuissa tai käärittiin esimerkiksi tuoheen. Koska kaikkia hautasaariin haudattuja ei siirretty kirkkomaahan, kuopista voi löytyä vainajien luita ja arkunjäännöksiä.((Ruohonen 2002: 36–38; Niukkanen 2009: 72))

===== Historia ja käyttö =====
Ei tiedetä tarkkaan, milloin hautasaarien käyttö on alkanut, mahdollisesti jo keskiajalla. Välihautaamista käytettiin harvaan asutetussa pohjoisimmassa Suomessa jopa 1940-luvulle asti, vaikka vuoden 1686 kirkkolaissa määrättiin kaikkien vainajien toimittamisesta kirkkomaahan ja välihautaaminen kiellettiin terveydenhoitosäännössä vuonna 1879. Suuri osa hautausmaasaarista ja kesähautausmaista ajoittunee 1500- ja 1600-luvuille. Hautasaaria käytettiin paljon myös suurten kuolonvuosien aikana 1600-luvun lopussa ja 1700-luvun alun epidemioiden ja isonvihan aikana ja välihautaustapa oli joillakin seuduin elävä vielä 1800-luvulla.((Ruohonen 2002: 33–34; Niukkanen 2009: 72; Ruohonen 2005: 262–268; 2011: 17–20))

Hautasaariin liittyy eri puolilla Suomea useita nimiä, mutta muinaisjäännöstyyppinä on vakiintunut nimitys hautasaari. Läntisessä Suomessa niitä kutsutaan yleisesti Ruumissaariksi. Itämurteitten alueella nimitys on puolestaan Kalmasaari. Hautasaariin voivat viitata lisäksi mm. Hauta-, Kuolio-, Raato- ja Risti-nimistö johdannaisineen. Saaren käyttö hautasaarena ei kuitenkaan aina käy ilmi paikan nimessä. Hautasaariin liittyy myös perimätietoa esimerkiksi ”lappalais-” tai ”venäläishautausmaina”. Sen lisäksi niihin liittyy usein tarinaperinnettä esimerkiksi aarteista ja erilaisista kahakoista.((Ruohonen 2002: 32–35, 37; Laakso & Ruohonen 2009; Niukkanen 2009: 72; Ruohonen 2005; 2010: 3–4; 2011: 14–15)) 

===== Ajoitus =====
Historiallinen aika: ainakin 1500-luvulta paikoin 1900-luvulle.

===== Levintä =====
Hautasaaria tunnetaan erityisesti Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomesta. Ne ovat alueilla, jotka ovat olleet harvaanasuttuja ja joissa kirkkomatkat ovat olleet pitkiä ja hankalia. Nimistöllisesti runsaana erottuvat Savo, Keski-Suomi, Kainuu, Koillismaa sekä eteläinen Lappi. Nämä alueet asutettiin pääosin suhteellisen myöhään 1500-luvulta lähtien. Hautasaaria esiintyy runsaasti myös koko entisen Käkisalmen läänin alueella.((Ruohonen 2002: 32; Niukkanen 2009: 72))

Väliaikaisia (kesä)hautausmaita sijaitsee saarten lisäksi myös vesistöjen rannoilla kuten niemillä tai jokien rantatörmillä. Sisämaan lisäksi hautausmaita on meren saarissa. Tällöin ne yleensä yhdistetään merenkävijöihin, Venäjän laivastoon tai sotiin. Ilman kaivaustutkimuksia kontekstin ja ajoituksen selvittäminen on kuitenkin vaikeaa.((Ruohonen 2002: 32; Niukkanen 2009: 72))

===== Suojelustatus =====
Hautasaaret ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Suojelun piiriin kuuluvat myös ns. välihautausmaat, koska kaikkia vainajia ei ole välttämättä siirretty varsinaiseen kirkkomaahan. Mikäli hautausmaasta tunnetaan vain perimätietoa eikä hautojen olemassaoloa ole vielä todennettu kaivauksin, voidaan kohde luokitella tarinapaikaksi.((Niukkanen 2009: 73))

===== Lähteet =====

**Laakso, Ville & Ruohonen, Juha** 2009. Begrafningsplats i skogen – itäsuomalaisia hautapaikkoja nimistössä ja maastossa. Pellinen, Hanna-Maria (toim.): //Maasta, kivestä ja hengestä. Earth, Stone and Spirit. Markus Hiekkanen Festschrift:// 116–124.
**Niukkanen, Marianna** 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. //Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita// 3, Museovirasto rakennushistorian osasto.
**Ruohonen, Juha** 2002. Väliaikaista kaikki on vaan? Historiallisen ajan hautasaaret arkeologisina kohteina. //Muinaistutkija// 4/2002: 32–43.
**Ruohonen, Juha** 2005. Saariin ja metsiin haudatut. Historiallisen ajan hautapaikkoja Kangasniemellä. Haimila, Miikka & Immonen, Visa (toim.): //Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle//. Turun yliopisto: 256–269.
**Ruohonen, Juha** 2010. Kuolleiden saaret. Historiallisen ajan keskisuomalaisten saarihautausmaiden luonne ja käyttö hautapaikkoina. //J@rgonia vol. 8//, nro 17. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/25511
**Ruohonen, Juha** 2011. Hautapaikkojen arkeologinen inventointi: Arkistotutkimuksesta kohteiden tunnistamiseen. Salo, Kati & Niukkanen, Marianna (toim.): Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät. //Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja// 22, Museovirasto.

===== Muu kirjallisuus =====
**Laitinen, Erkki** (toim.) 2001. Ruumis- ja Kalmasaaret. Etäällä kirkkomaasta. //Hankasalmen Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja// 3. Hankasalmi.
**Ruohonen, Juha** 2006. Ruumis-, Kalma- ja Kuoliosaaret. Nimiä, tarinoita ja kaivaushavaintoja. //Hiisi// 2/2006: 3–6.

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
