Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

{{tag> wiki:luokka:elinkeinot wiki:luokka:teollisuus wiki:luokka:metalliteollisuus}}

​

====== Kaivos ======

{{:wiki:kaivoskuilu_suuaukko_hokka.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

Malmi- ja mineraaliraaka-aineiden hankintapaikka((Tieteen termipankki 28.06.2016: Arkeologia:kaivos, http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia:kaivos.))

===== Kuvaus =====

Vuorimalmia alettiin hyödyntää rautaruukeissa 1500-luvulta alkaen. Kaivoksista louhittiin rautaa, kuparia, lyijyä ja hopeaa. Merkittävin historiallinen rautakaivos sijaitsi Lohjan Ojamolla, jossa louhiminen aloitettiin 1540-luvulla. Suurin osa rautakaivoksista sijaitsi Etelä-Suomessa – mm. pääkaupunkiseudulla niitä oli kymmeniä((Saltikoff & al 1994))– mutta ne olivat varsin pieniä. Historiallisista kuparikaivoksista merkittävin oli Kiskon Orijärvi, joka oli toiminnassa 1751–1954. 

​

Malmia etsittiin luontaisista kalliopaljastumista. Louhiminen tapahtui polttamalla kallion päällä roviota ja kaatamalla kylmää vettä kuumalle kalliolle, jolloin kivi halkeili. Tämän jälkeen louhintaa jatkettiin lekalla ja meisselillä. Ruudin avulla kalliota alettiin räjäyttää vähitellen 1700-luvulla. Dynamiitti tuli käyttöön 1860-luvulla. 

​

Ennen vuotta 1820 toiminnassa oli vuosittain korkeintaan kymmenen kaivosta. Malmikaivosten lukumäärässä oli selvä kasvu vuosina 1830–1870, jolloin huippuvuosina toimi noin 30 kaivosta. Malmin ja kivien siirtoon käytettiin erilaisia väkipyörällä toimivia siirtolaitteita.

​

Myös vesipumppuja käytettiin, sillä kaivoskuopat täyttyivät helposti vedellä. Näistä laitteista saattaa olla muistoina kallioihin kiinnitettyjä rautoja yms. 

​

Vanhat kaivokset ovat usein malmin värjäämällä vedellä täyttyneitä, ja niiden läheisyydessä voi olla louhinnasta syntyneitä sivukivikasoja. Maanalaiset kuilut voivat olla mittavia. Geologisen tutkimuskeskuksen verkkosivuilta löytyy paljon tietoa vanhoista malmikaivoksista ((esim. http://www.gtk.fi/aineistot/kaivosteollisuus/index.htm.))

​

===== Historia ja käyttö =====

**Rautakaivos**

​

Suomen vanhimmat tunnetut masuunit ovat olleet Siuntion Hyttiskogenissa ja Karjaan Mustiossa. Raaka-aineena käytetty malmi saatiin Lohjan Ojamon kaivoksesta, joka oli avattu viimeistään 1540-luvun alussa. Varhaisin teollinen raudantuotanto päättyi Suomessa 1560–1570-luvilla.((Haggrén et al 2009.)) 

​

{{ :wiki:kaivoskuoppa_böle2.jpg?200|}}Yhtenäinen rautateollinen perinne alkoi Suomessa vuonna 1616, jolloin Mustion kruununruukki perustettiin uudelleen ja Ojamon kaivos avattiin jälleen. Kaivos ehtyi jo 1640-luvun lopulla ja pääosa Suomen masuuneissa sulatetusta malmista jouduttiin tuomaan Ruotsista, lähinnä Tukholman saaristossa sijainneesta Utön kaivoksesta. 

​

Ero Ruotsista aiheutti ongelmia malminhankinnassa vuoden 1809 jälkeen. Osittain malmipulaa saatiin paikattua Suomesta löytyneiden rautamalmiesiintymien avulla. Niistä tärkeimpiä oli Karkkilan Kulosuonmäen kaivos, jonka varaan vuonna 1818 perustettiin Högforsin masuuni. Kotimainen rautamalmi ehtyi jälleen 1800-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin vuorimalmi oli hankittava muualta, lähinnä Ruotsista tai Venäjältä. Sisä-Suomessa ratkaisuksi oli löytynyt järvimalmi, jota alettiin enenevässä määrin hyödyntää raudantuotannon raaka-aineena. 

​

Sotien jälkeen metallien perusteollisuus kasvoi. Vuonna 1960 perustettiin Rautaruukki Oy ja myös Outokumpu Oy laajensi raudantuotantoa. Suomessa avattiin uusia rautakaivoksia.

​