Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:maaseudun_historialliset_asuinpaikat wiki:luokka:elinkeinot wiki:luokka:maatalouselinkeinot}}

====== Karjamaja ======
{{:wiki:karjamaja_seurasaari.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====
kaukana kotikylästä tai -tilasta sijainnut, laidunalueelle karjanhoitajien sesonkiluontoiseen käyttöön tehty vaatimaton asumus


===== Kuvaus =====
 
Ruotsalaisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että karjamajojen (sv. //fäbod//) paikat olivat huolella valittuja. Karjamajan ympäristö rehuksi sopivine luonnonkasveineen oli raivauksen ja maanmuokkauksen jälkeen käyttökelpoinen karjanhoitoon ja pienimuotoiseen maanviljelyyn sekä kaskeamiseen. Karjamajojen yhteydessä oli aina puro tai lähde.((Ekeland & Gustafson 1996: 4.))

Karjamajoja ei Suomessa ole toistaiseksi juurikaan tutkittu tai inventoitu arkeologisina kohteina((ks. kuitenkin Kokkola Lahdenkrooppi E, muinaisjäännösrekisteritunnus 1000007337)). Karjamaja-alueet näkyvät usein vielä nykykartoilla metsien ja syrjäseutujen rajankulkuina sekä asutukseen ja laiduntamiseen liittyvinä niminä (esim. stugubacken, bastubacken, tupakangas, pirttiaho, majaniitty, saunaniitty). Karjamajat lienevät pääosin yksinkertaisia majamaisia rakennuksia tai pikkutupia ja -pirttejä, joiden jäännöksiä voi olla vaikea havaita maastossa. Ne muistuttanevat ulkoisesti ns. miilumajoja, [[wiki:mäkitupa|mäkitupia]] ja pienempiä [[wiki:torppa|torppia]]. Rakennusten tulensijoista saattaa olla näkyvillä lohko- tai luonnonkivistä koostuvia [[wiki:kiuas|kiukaita]]. Seinälinjat voivat erottua maastossa kivi- ja maavalleina tai pelkkinä kulmakivinä. Seiniä on voitu rakentaa myös suoraan maan päälle. Karjamajoihin saattaa liittyä myös kuopanteina näkyviä [[wiki:kellari|maakellareita]] ja ruoanvalmistukseen käytettyjä rakennusten ulkopuolella olevia ns. kiviuuneja (vrt. ryssänuuni). Karjamajojen ympärillä voi olla polkuja ja raivausjälkiä, kuten [[wiki:viljelyröykkiö|viljelyraunioita]]. Ruotsissa karjamajojen yhteydessä on kivettyjä polkuja. On mahdollista, että karjamajoja on käytetty myös piilopirtteinä.

Suomesta esimerkkeinä 1800-luvun ja 1900-luvun alun karjamajojen rakennuksista ja muista rakenteista voi esiin nostaa Seurasaaren ulkomuseossa oleva Maalahdelta 1900-luvun alussa siirretyn karjamajan((http://www.kansallismuseo.fi/fi/seurasaari.)). Purmossa on puolestaan Pohjanmaan viimeinen jäljellä oleva karjamajakylä, perimätiedon mukaan vuonna 1825 perustettu Fagerbacka((http://www.museiportalosterbotten.fi/museot-a-o/museo/2-fagerbackan-karjamajapaikka.)).


===== Historia ja käyttö =====

Karjamajajärjestelmällä on Pohjoismaissa esihistorialliselle ajalle, ainakin 2000 vuoden päähän, ulottuvat juuret. Karjamajalaitos on levinnyt Islannista ja Norjasta Ruotsin kautta Suomeen kattavalle alueelle. Muistoja karjamajoista näkyy historiallisten lähteiden ohella mm. paikannimissä.((Ekeland & Gustafson 1996: 1.)) 

Ruotsissa karjamajojen ensivaihe voidaan sijoittaa varhaiskeskiajan asutusekspansioon 1000-1200-luvuille. Koko maahan karjamajajärjestelmä levisi 1600-lukuun mennessä ((Myrdal 2000: 294–295.)). Ensimmäiset tiedot Suomessa olleista karjamajoista ovat 1500-luvulta, ja on ilmeistä, että karjamajalaitoksen historia juontuu täälläkin jossain muodossa keskiajalle. Suomen läntiseen karjamaja-alueeseen kuuluivat ruotsinkielinen Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Tornionjoen laakso. Itäiseen karjamaja-alueeseen lasketaan Laatokan Karjala, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo. Suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla karjamajoja käytettiin myös kausiluonteisten töiden, kuten heinänteon ja syyskyntöjen, aikaisina asuntoina. Näitä majoja kutsuttiin kytötuviksi, jokisaunoiksi tai luhtamajoiksi.((Jalasmäki 2004; Kirjastovirma.))

Ruotsissa osa karjamajoista sijaitsee keskiaikaisten autiopyölien paikoilla((Ks. Gren 1997: 67–69; Antonsson 2004: 107, 172, 221.)). Kyse oli maatalouden uudelleenjärjestelystä, jonka yhteydessä autiotiloista tuli karjamajoja((Myrdal 2000: 294–295.)). Karjamajat saattavat myös edeltää uudisasutusta, kuten torppaa.((Ks. Antonsson 2004: 107, 172, 221.))   


===== Ajoitus =====

1500–1900-luku. Karjamajoja on saattanut jossain muodossa olla jo keskiajalla.

===== Levintä =====
Ruotsinkielinen Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Tornionjoen laakso, Laatokan Karjala, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo.  
===== Suojelustatus =====
Vähintään sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) karjamajojen jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. 

===== Lähteet =====
 

**Antonsson, Hans** 2004. Landskap och ödesbölen. Jämtland före, under och efter den medeltida agrarkrisen. //Meddelande 129, Kulturgeografiska institutionen, Stockholms universitet//.
**Ekeland, Kelvin & Gustafson, Gunvor** 1996. //Fäbodskog och fäbodbruk//. Jordbruksverket, nordiska förbundet för kulturlandskap och Hälsinglands museum.
**Gren, Leif** 1997. Fossil åkermark. Julkaisussa //Fornlämningar i Sverige 1//. Riksantikvarireämbetet.
**Jacobsson, Lisa & Olofsson, Camilla Stenbäck & Lönnquist, Ulrika & Welinder, Stig** 2010. Fyra berättelser om arkeologins tysta människor på en fäbod. //RIG – kulturhistorisk tidskrift// 2010, Vol 93, Nr 2. http://journals.lub.lu.se/index.php/rig/article/view/10411/9409
**Jalasmäki, Kaija** 2004. Perinteinen karjatalous. Muuttuva maaseutu, historiallinen maanviljely. http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/index.htm.
**Kirjastovirma**, Pohjoispohjalaista kulttuuriperintöä. Karjamajoista. http://www.kirjastovirma.fi/haapavesi/karjamaja/02
**Myrdal, Janken** 2000. Jordbruket under feodalismen 1000–1700. Julkaisussa //Det svenska jordbrukets historia// II. Borås. 


===== Muu kirjallisuus =====


===== Viitteet =====

~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
