Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:uskonnon_harjoittaminen wiki:luokka:kristinuskon_kohteet}}

====== Kirkkomaa ======
{{:wiki:kirkkomaa_pielavesi.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====
Hautaamiseen käytetty alue kirkon ympärillä

===== Kuvaus =====
Kirkkomaa (myös kirkkotarha) on [[wiki:kirkko|kirkkorakennuksen]] ympärillä oleva rajattu ja pyhitetty alue, jonne on haudattu vainajia. Kirkkomaa on aidattu tai muutoin ympäristöstä selkeästi erotettu alue. Alue on voitu rajata ojalla tai kirkkomaata kiertäneellä aidalla. Aitoja on mm. ladottu kivistä tai muurattu kalkkilaastista ja kivestä. Perinteisesti aitoja on tehty myös puusta. Joissakin tapauksissa kyse voi olla kiviperustuksen päälle rakennetusta hirsiaidasta. Aitaamisella on konkreettisen rajaamisen lisäksi ollut symbolinen merkitys siunatun maan erottamiseksi sitä ympäröivästä maallisesta alueesta.((esim. Hiekkanen 2003: 155–160))

Aidassa on ollut vähintään yksi, mutta yleensä useampia kulkuaukkoja eli portteja. Aukkona on voinut toimia aitaan tehty katettu tai kattamaton porttirakennelma tai esimerkiksi kellotapulin läpikuljettava pohjakerros. Aluetta kiertävä aita on ollut muodoltaan yleensä säännöllisen suorakulmainen ja se on rajannut alkuperäiseltä pinta-alaltaan varsin suppeaa kirkkomaata.((esim. Hiekkanen 2003: 161)) 

Osa seurakunnassa kuolleista haudattiin kirkon lattian alle ([[wiki:kirkkohauta|ks. kirkkohauta]]), osa kirkkomaahan. Suomen vanhimmat tunnetut hautakivet ajoittuvat 1200–1300-luvuille, mutta ne ovat todennäköisesti sijainneet kirkkojen sisällä. Myös kirkkomaalle kaivetut haudat on alkujaan merkitty joko puisilla tai kivisillä hautamerkeillä. Säilyneet hautamerkit ovat kuitenkin yleensä vasta 1700- ja 1800-luvuilta.((esim. Wirkkala 1945: 70–85; Talve 1988: 11; Hiekkanen 2003: 158–159)) 

Kirkkomaalla on kirkon ja hautojen lisäksi voinut sijaita erilaisia rakennuksia. Kellotapuli on kirkon läheisyydessä sijaitseva kivi- tai hirsirakenteinen torni, jossa on pidetty kirkonkelloja. Tapuli on yleensä sijoitettu kiinni kirkkoaitaan tai se on ollut aidan ulkopuolella, mutta vanhimmissa kristillisissä kalmistoissa rakenne on voinut sijaita myös kalmiston keskellä.((Hiekkanen 2003: 161–166)) 

1600-luvulta lähtien rakennettiin kirkkomaille talon omia tai kylän yhteisiä, maanalaisilla hautakellareilla varustettuja salvos- tai muurihautoja sekä luonnonkivistä tai tiilistä muurattuja hautakappeleita. Viimeistään 1700-luvulla ryhdyttiin rakentamaan erillisiä luuhuoneita tai -kamareita. Niihin sijoitettiin uusia hautoja kaivettaessa löytyneitä aikaisemmin haudattujen vainajien lahoamattomia luita. Näitä luuhuoneita saatettiin paikoitellen käyttää myös talvihautoina.((Hiekkanen 2003: 161–166; Wirkkala 1945: 9–10))  

{{ :wiki:kiviaita_rauniokirkko.jpg?250|}}Käytöstä poistuneen kirkkomaan voi tunnistaa aidasta, mahdollisista hauta- tai muistomerkeistä, kirkon jäännöksistä ja muista rakenteista sekä maasta löytyvistä esine- ja luulöydöistä. Arkeologisten havaintojen lisäksi kokonaan autioituneiden kirkkomaiden tunnistamisesta voi hyödyntää historiallisia karttoja, asiakirjalähteitä, kirkollisia paikannimiä ja perimätietoa.

===== Historia ja käyttö =====

Kirkkorakennuksen ympärillä on lähes poikkeuksetta hautaamiseen käytetty kirkkomaa. Hautaamiseen kaikkein arvokkaimpina kirkkomaan alueina pidettiin mahdollisimman lähellä kirkkoa sijaitsevia etelä- ja itäpuolisia osia. Uudella ajalla etenkin rikollisia, itsemurhan tehneitä sekä kastamattomia lapsia haudattiin kirkon pohjoispuolelle. Myös aidan ulkopuolella voi olla hautauksia. Esimerkiksi mestatut haudattiin yleisesti kirkkomaan ulkopuolelle.((Wirkkala 1945:25; Talve 1988: 9–10))

Pinta-alaltaan suppeina tulivat kirkkomaat nopeasti täyteen, jolloin vainajia jouduttiin usein hautaamaan vanhojen hautojen paikoille. Pitkään käytössä oleville kirkkomaille on voitu myös tuoda runsaasti täyttömaata, ja tilanpuutteesta johtuen vanhoja kirkkomaita myös laajennettiin. Laajennusten myötä kirkkomaan alkuperäinen muoto on voinut kadota, vaikka osia alkuperäisestä aitarakennelmasta onkin saattanut maan sisässä säilyä. 

Sana hautausmaa tarkoittaa erilleen kirkosta perustettua hauta-aluetta ja sanaa kirkkomaa käytettiin lähes yksinomaan hautausmaan nimityksenä aina 1800-luvun lopulle saakka.((esim. Wirkkala 1945: 8)) Vuonna 1879 annetun terveydenhoitosäännön mukaan uusia hautausmaita ei enää saanut perustaa lähelle asutusta ja niissä ennestään sijaitsevien hautausmaiden käytöstä oli luovuttava kymmenen vuoden siirtymäkauden jälkeen. Lukuisat historialliset kirkkomaat jäivät pois hautauskäytöstä, mutta näin tiukasta ohjeesta ei kuitenkaan voitu pitää kiinni ilman lukuisia poikkeuksia.

===== Ajoitus =====

Kirkkomaita on perustettu Suomeen 1100-luvulta lähtien. Kirkkomaan paikalla on voinut olla tätä varhaisempi ruumiskalmisto.

===== Levintä =====

Koko Suomen alue

===== Suojelustatus =====

Vähintään noin sata vuotta sitten aktiivisesta hautauskäytöstä pois jääneet kirkkotarhat ja hautausmaat vanhoine muistomerkkeineen ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Rauhoitus koskee myös kirkkomaahan liittyviä rakennuksia ja rakenteita, esim. aitoja. 
Ks. [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,]] sivu 75. 

===== Lähteet =====
**Hiekkanen, Markus** 2003. //Suomen kivikirkot keskiajalla.// Keuruu.
**Talve, Ilmar** 1988. //Kalmisto – hautausmaa – kirkkotarha. Kulttuurihistoriaa Suomen hautausmailla.// Scripta Ethnologia 38. Turun yliopiston kansatieteen laitoksen julkaisuja. Turku.
**Wirkkala, Ilmari** 1945. //Suomen hautausmaiden historia.// Porvoo.

===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
