Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

--- wiki:kylänpaikka [2017/05/05 11:08]
Helena Ranta
+++ wiki:kylänpaikka [2017/05/16 09:54]
Veli-Pekka Suhonen
@@ Rivi 8: / Rivi 8: @@
 ===== Määritelmä =====
-Kylänpaikalla, kylätontilla eli kylän tonttimaalla tarkoitetaan sitä aluetta, jossa kylän tilojen tontit asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet
+Kylänpaikalla, kylätontilla eli kylän tonttimaalla tarkoitetaan sitä aluetta, jossa kylän tilojen tontit asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet ((Kylässä saattaa olla useita erillisiä //tonttimaita//. Myös //yksinäistila// voi olla kameraalinen eli verotuksellisia tarpeita varten määritelty kylä. //Kylänpaikoilla// tarkoitetaan niin talonpoikien kuin kruunun, kirkon tai rälssin lampuotien eli vuokraviljelijöiden kyliä. //Kylärakenne// kertoo, miten tilat ovat sijainneet kylän alueella. //Tonttirakenne// kertoo, miten tontit ja niillä olevat tilat asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet kylänpaikalla.))
-Kylässä saattaa olla useita erillisiä tonttimaita. Myös yksinäistila voi olla kameraalinen eli verotuksellisia tarpeita varten määritelty kylä.
-Kylänpaikoilla tarkoitetaan niin talonpoikien kuin kruunun, kirkon tai rälssin lampuotien eli vuokraviljelijöiden kyliä.
-Kylärakenne kertoo, miten tilat ovat sijainneet kylän alueella.
-Tonttirakenne kertoo, miten tontit ja niillä olevat tilat asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet kylänpaikalla.
 ===== Kuvaus =====
@@ Rivi 26: / Rivi 20: @@
 Osa kylien autioituneista talonpaikoista on otettu myöhemmin viljelykseen. Tällaiset kohteet ovat paikannettavissa parhaiten peltojen pintapoiminnalla ja metallinetsimellä. Tyypillisiin keskiajan ja uuden ajan alun asuinpaikkalöytöihin kuuluvat palanut savi, palaneet kivet ja luut, keramiikka, lasi, ns. hevosenkengännaula, tiilimurska ja metallisesineet.
-On yleistä, että autioituneella kylätontilla ei ole lainkaan maan pinnalle erottuvia rakennejäännöksiä. Koekuopista saattaa tulla esiin kulttuurikerroksia, rakenteita, tiilen kappaleita, palanutta savea, hiiltyneitä puita sekä joskus ajoittavia esineitä. Erityisesti keskiaikaisen tonttimaan paikantaminen ja tunnistaminen voi olla hyvin vaikeaa ilman laajempia koekaivauksia. Kulttuurikerros saattaa olla kylätonteilla ohut ja orgaaninen materiaali heikosti säilynyttä, sillä toisin kuin kaupungeissa, on lanta kerätty huolellisesti talteen ja levitetty viljelyksille, eikä se ole päässyt kerrostumaan asuinpaikalle. Arkeologisten tutkimusten myötä on kuitenkin saatu useita esimerkkejä kylänpaikoilla olevista paksuista rakenne- ja kulttuurikerroksista (esim. Vantaa Mårtensby Lillas)((Mårtensby kaivauskertomukset http://www.vantaa.fi/vapaa-aika/kulttuuri/vantaan_kaupunginmuseo/tutkimus)). Keskiaikaisten rakennusten arkeologiset jäännökset voivat olla hyvin vaikeasti tulkittavia ja fragmentaarisia. Kylätontin lähiympäristöstä on yleensä löydettävissä erilaista niiden toimintaan liittyvää arkeologista kulttuuriperintöä, kuten [[wiki:muinaispelto|fossiloituneita peltoja]], historiallisia [[wiki:tie|teitä]] tai elinkeinohistoriallisia jäännöksiä (esim. [[wiki:vesimylly|myllyjä]] ja [[wiki:tervahauta|tervahautoja]]). Kyliin saattoi myös liittyä [[wiki:kyläkslmisto|kyläkalmistoja]]. Myös riihet, pajat ja saunat sijaitsivat palovaaran vuoksi tavallisesti tontin ulkopuolella.
+On yleistä, että autioituneella kylätontilla ei ole lainkaan maan pinnalle erottuvia rakennejäännöksiä. Koekuopista saattaa tulla esiin kulttuurikerroksia, rakenteita, tiilen kappaleita, palanutta savea, hiiltyneitä puita sekä joskus ajoittavia esineitä. Erityisesti keskiaikaisen tonttimaan paikantaminen ja tunnistaminen voi olla hyvin vaikeaa ilman laajempia koekaivauksia. Kulttuurikerros saattaa olla kylätonteilla ohut ja orgaaninen materiaali heikosti säilynyttä, sillä toisin kuin kaupungeissa, on lanta kerätty huolellisesti talteen ja levitetty viljelyksille, eikä se ole päässyt kerrostumaan asuinpaikalle. Arkeologisten tutkimusten myötä on kuitenkin saatu useita esimerkkejä kylänpaikoilla olevista paksuista rakenne- ja kulttuurikerroksista (esim. Vantaa Mårtensby Lillas)((Mårtensby kaivauskertomukset http://www.vantaa.fi/vapaa-aika/kulttuuri/vantaan_kaupunginmuseo/tutkimus)). Keskiaikaisten rakennusten arkeologiset jäännökset voivat olla hyvin vaikeasti tulkittavia ja fragmentaarisia. Kylätontin lähiympäristöstä on yleensä löydettävissä erilaista niiden toimintaan liittyvää arkeologista kulttuuriperintöä, kuten [[wiki:muinaispelto|fossiloituneita peltoja]], historiallisia [[wiki:tie|teitä]] tai elinkeinohistoriallisia jäännöksiä (esim. [[wiki:vesimylly|myllyjä]] ja [[wiki:tervahauta|tervahautoja]]). Kyliin saattoi myös liittyä [[wiki:kyläkalmisto|kyläkalmistoja]]. Myös riihet, pajat ja saunat sijaitsivat palovaaran vuoksi tavallisesti tontin ulkopuolella.
 {{ :wiki:skr-knaggis2.jpg?300|}}Kylänpaikan mahdollisen tonttirakenteen hahmottaminen auttaa sen rajaamisessa ja ylipäänsä tulkitsemisessa. Kylänpaikkojen tunnetuin tonttirakenne on umpipiha, jossa rakennukset rajaavat niiden keskellä olevaa pihaa. Tiloilla on ollut erillinen miespiha asuinrakennuksineen ja aittoineen sekä karjapiha karjasuojineen ja rehulatoineen. Oletettavasti Suomessa on myös runsaasti kyliä joiden asuin- ja talousrakennukset ovat olleet hajallaan ympäri tonttimaata. Usein tonttirakenne ja sen ajalliset muutokset selviävät vasta tarkemmissa arkeologisissa tutkimuksissa. Laajemmissa keskiajan ja uuden ajan kylänpaikkojen (Espoo Mankby, Espoo Puustellinmäki ja Vantaa Gubbacka) arkeologisissa tutkimuksissa on esiin tullut useista rakennuksista koostuvia tiiviitä ja päällekkäisiä rakennusryhmiä((Mankby kaivauskertomukset: http://www.espoonkaupunginmuseo.fi/fi-FI/Museotyo/Tutkimus_ja_kulttuuriymparistotyo/Arkeologia/Kaivausraportit; Gubbacka kaivauskertomukset: http://www.vantaa.fi/vapaa-aika/kulttuuri/vantaan_kaupunginmuseo/tutkimus; http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx; Puustellinmäki kaivauskertomus: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx)).
@@ Rivi 37: / Rivi 31: @@
 Keskiaikaisten kylien rakenteeseen vaikutti voimakkaasti sarkajako. Muinais- eli lohkojaosta siirryttiin valtiovallan ja lainsäädännön johdosta sarkajakoon, kun kaikki kylän rintapellot alettiin aidata kahdeksi erilliseksi vainioksi, jotka vuorovuosin olivat kesannolla ja viljaviljelyksessä. Sarkajakoisissa vainioissa kukin talo viljeli suurta määrää pitkiä ja kapeita sarkoja. Ensimmäiset tiedot sarkajaosta Suomessa ovat 1300-luvun alkupuolelta. Uudistus toteutettiin Varsinais-Suomen saaristopitäjien joissakin kylissä jo 1300-luvun alkupuolella, Satakunnassa se sai jalansijaa 1300-luvulla, Länsi- ja Itä-Uudeltamaalta varhaisimmat tiedot sarkajaosta ovat vuosilta 1412–1414, mutta maakunnan itäosassa maininnat ovat harvinaisia ennen 1530-luvun loppua.
-{{ :wiki:img_0832.jpg?300|}}Läntisellä peltoviljelyalueella (Varsinais-Suomi, Satakunta, Häme, Uusimaa) vallitseva asutusmuoto oli kyläasutus, jossa talojen talouskeskukset sijaitsivat kylän yhteisellä tonttialueella, ja jota ympäröivät sarka- tai lohkojaossa olleet rintapellot. Tällaisten ryhmäkylien tonttialueet sijaitsivat Etelä-Suomessa kuivilla moreenimäillä tai auringon puoleisilla rinteillä peltojen vierellä. Ei myöskään ollut harvinaista, että kylän talot sijaitsevat kahdella, toisinaan useammalla tonttimaalla.
+{{ :wiki:img_0832.jpg?300|}}Läntisellä peltoviljelyalueella (Varsinais-Suomi, Satakunta, Häme, Uusimaa) vallitseva asutusmuoto oli kyläasutus, jossa talojen talouskeskukset sijaitsivat kylän yhteisellä tonttialueella, ja jota ympäröivät sarka- tai lohkojaossa olleet rintapellot. Kylien tonttimaat sijaitsivat lounaisten ja eteläisten maakuntien peltoviljelyalueella yleensä viljelyyn kelpaamattomilla, peltojen ja niittyjen ympäröimillä moreenikumpareilla tai selänteiden päivänpuoleisilla, tuulensuojaisilla terasseilla metsän ja pellon reunassa. Kylän talot saattoivat sijaita joko yhtenä keskittymänä (ryhmäkylä, raittikylä) tai hajallaan kahdella tai useammalla tonttimaalla (sekakylä, hajakylä). Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa olla kyse alun perin kahdesta tai useammasta kylästä, jotka on yhdistetty ennen 1560-lukua. Hajakylärakenne voi olla myös muisto sarkajakoa edeltävästä asutustyypistä. Monissa kylissä tonttimaiden paikat vaihtelivat ajan saatossa.
-Kylien tonttimaat sijaitsivat lounaisten ja eteläisten maakuntien peltoviljelyalueella yleensä viljelyyn kelpaamattomilla, peltojen ja niittyjen ympäröimillä moreenikumpareilla tai selänteiden päivänpuoleisilla, tuulensuojaisilla terasseilla metsän ja pellon reunassa. Kylän talot saattoivat sijaita joko yhtenä keskittymänä (ryhmäkylä, raittikylä) tai hajallaan kahdella tai useammalla tonttimaalla (sekakylä, hajakylä). Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa myös olla kyse alun perin kahdesta tai useammasta kylästä, jotka on yhdistetty ennen 1560-lukua. Monissa kylissä tonttimaiden paikat vaihtelivat ajan saatossa.
 {{ :wiki:talonpohja.jpg?300|}}Pohjanmaalla ja Tornionjokilaaksossa talot sijaitsivat puolestaan yleensä nauhamaisesti jokivarsilla tai rannikolla joskus pitkänkin matkan päässä toisistaan. Kaskialueilla Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Kainuussa asutus sijoittui enimmäkseen yksinäistaloina tai pieninä kyläkuntina vesistöjen äärelle, Kainuussa myös vaarojen rinteille. Pohjois-Karjalassa oli yksinäistalojen ja pienten kylien ohella myös suuria kyliä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Erot

Sivutyökalut