Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
Both sides previous revision Edellinen revisio Seuraava revisio | Edellinen revisio Seuraava revisio Both sides next revision | ||
wiki:louhos [2017/04/05 19:15] Helena Ranta |
wiki:louhos [2017/05/04 22:01] Helena Ranta |
||
---|---|---|---|
Rivi 3: | Rivi 3: | ||
====== Louhos ====== | ====== Louhos ====== | ||
{{:wiki:kalkkikivilouhos_kalkberg2b.jpg?450|}} | {{:wiki:kalkkikivilouhos_kalkberg2b.jpg?450|}} | ||
+ | |||
===== Määritelmä ===== | ===== Määritelmä ===== | ||
+ | |||
Kiviraaka-aineiden hankintapaikka((Tieteen termipankki 28.06.2016: Arkeologia:louhos. http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia:louhos.)) | Kiviraaka-aineiden hankintapaikka((Tieteen termipankki 28.06.2016: Arkeologia:louhos. http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia:louhos.)) | ||
+ | |||
===== Kuvaus ===== | ===== Kuvaus ===== | ||
- | {{ :wiki:louhos_kivivarasto_sittasaari_1.jpg?200|}}Suurimmat historiallisen ajan louhokset ovat näyttäviä. Niiden ympäristössä on yleensä runsaasti louhintajätettä ja mahdollisesti myös huolellisesti kasattuja kivivarastoja, jotka ovat jääneet kuljettamatta pois. Louhosalueeseen voi liittyä myös rakennusten ja erilaisten rakennelmien jäännöksiä. Joissakin louhoksissa voi olla erotettavissa kiventyöstön eri vaiheita havainnollisella tavalla. Joillakin alueilla louhostoiminta on jatkunut pitkään ja muuttunut 1900-luvulla teolliseksi, jolloin vanhimmat jäännökset ovat tuhoutuneet louhosten laajentuessa. Pienten kotitarvelouhosten ajoittaminen on monesti vaikeaa. Ajoitus on yleensä pääteltävä kohteen todennäköisen historiallisen yhteyden perusteella tai etsittävä ajoittavia piirteitä louhintatekniikasta kertovista jäljistä.((Niukkanen 2009: 46–47)) | + | {{ :wiki:louhos_kivivarasto_sittasaari_1.jpg?250|}}Suurimmat historiallisen ajan louhokset ovat näyttäviä. Niiden ympäristössä on yleensä runsaasti louhintajätettä ja mahdollisesti myös huolellisesti kasattuja kivivarastoja, jotka ovat jääneet kuljettamatta pois. Louhosalueeseen voi liittyä myös rakennusten ja erilaisten rakennelmien jäännöksiä. Joissakin louhoksissa voi olla erotettavissa kiventyöstön eri vaiheita havainnollisella tavalla. Joillakin alueilla louhostoiminta on jatkunut pitkään ja muuttunut 1900-luvulla teolliseksi, jolloin vanhimmat jäännökset ovat tuhoutuneet louhosten laajentuessa. Pienten kotitarvelouhosten ajoittaminen on monesti vaikeaa. Ajoitus on yleensä pääteltävä kohteen todennäköisen historiallisen yhteyden perusteella tai etsittävä ajoittavia piirteitä louhintatekniikasta kertovista jäljistä.((Niukkanen 2009: 46–47)) |
- | {{ :wiki:louhos_kiilausura_pyterlahti.jpg?200|}}Louhintatekniikka on jättänyt kohteisiin tunnusomaisia piirteitä. Vakokiilausmenetelmä oli vallitsevana käytössä louhostoiminnan alkuajoista aina 1800-luvulle. Siinä lohkottavaan pintaan tehtiin hakulla tai meisseliä lekalla lyöden kiilausvako, johon riittävän syvyyden jälkeen aseteltiin rautakiiloja. Kivi rakoili ja lohkesi kun kiiloja lyötiin vuorotellen tai yhtäaikaisesti. Apuna lohkojen irrottamisessa ja pilkkomisessa käytettiin mm. rautakankea.((Raunio 1965)) | + | {{ :wiki:louhos_kiilausura_pyterlahti.jpg?250|}}Louhintatekniikka on jättänyt kohteisiin tunnusomaisia piirteitä. Vakokiilausmenetelmä oli vallitsevana käytössä louhostoiminnan alkuajoista aina 1800-luvulle. Siinä lohkottavaan pintaan tehtiin hakulla tai meisseliä lekalla lyöden kiilausvako, johon riittävän syvyyden jälkeen aseteltiin rautakiiloja. Kivi rakoili ja lohkesi kun kiiloja lyötiin vuorotellen tai yhtäaikaisesti. Apuna lohkojen irrottamisessa ja pilkkomisessa käytettiin mm. rautakankea.((Raunio 1965)) |
Vakokiilauksen rinnalla ryhdyttiin käsiporaukseen viimeistään 1700-luvun loppupuolella. Se tapahtui kahden tai kolmen miehen yhteistyönä. Yksi piteli ja kiersi poraa käsissään muiden iskiessä poraa lekalla tai moukarilla. Käsiporauksen alkuvaiheissa porat olivat paksuja, 4–6 senttimetriä. Niiden porausjäljet eivät olleet aina pyöreitä vaan kulmikkaita tai kolmiomaisia, mikä kertoo tekniikan olleen kivimiehille uusi ja vieras. Käsiporauksen tultua tutuksi ja porien kavennuttua louhinta tuotti kapeampia ja säännöllisempiä porausjälkiä((Raunio 1965)). | Vakokiilauksen rinnalla ryhdyttiin käsiporaukseen viimeistään 1700-luvun loppupuolella. Se tapahtui kahden tai kolmen miehen yhteistyönä. Yksi piteli ja kiersi poraa käsissään muiden iskiessä poraa lekalla tai moukarilla. Käsiporauksen alkuvaiheissa porat olivat paksuja, 4–6 senttimetriä. Niiden porausjäljet eivät olleet aina pyöreitä vaan kulmikkaita tai kolmiomaisia, mikä kertoo tekniikan olleen kivimiehille uusi ja vieras. Käsiporauksen tultua tutuksi ja porien kavennuttua louhinta tuotti kapeampia ja säännöllisempiä porausjälkiä((Raunio 1965)). | ||
- | {{ :wiki:louhos_porausjälki_katariina.jpg?200|}}Käsiporaus yleistyi 1800-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta monissa louhoksissa vakokiilausta ja porausta käytettiin rinnakkain. Linnoitustyömailla käsiporaus oli kivien poranreikien perusteella käytössä jo 1790-luvulta lähtien. Ruudin käyttö louhinnassa yleistyi ainakin Virolahdella vasta 1800-luvun toisella puoliskolla((Favorin 1980: 116; Kaukiainen 2016: 127)). | + | {{ :wiki:louhos_porausjälki_katariina.jpg?250|}}Käsiporaus yleistyi 1800-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta monissa louhoksissa vakokiilausta ja porausta käytettiin rinnakkain. Linnoitustyömailla käsiporaus oli kivien poranreikien perusteella käytössä jo 1790-luvulta lähtien. Ruudin käyttö louhinnassa yleistyi ainakin Virolahdella vasta 1800-luvun toisella puoliskolla((Favorin 1980: 116; Kaukiainen 2016: 127)). |
===== Historia ja käyttö ===== | ===== Historia ja käyttö ===== | ||
Rivi 19: | Rivi 22: | ||
**Rakennuskivilouhos** | **Rakennuskivilouhos** | ||
- | Vanhimmat kivilouhokset liittyvät keskiaikaisten linnojen, kivikirkkojen ja kellareiden rakentamiseen. Kivet hankkittiin mahdollisimman läheltä rakennuskohdetta, mutta toisinaan pitkienkin matkojen takaa, jolloin louhokset sijoitettiin vesireittien varsille. Rakennuskivien toimittaminen kuului talonpoikien verorasituksiin. Rakennuskiveä tarvittiin 1700-luvun puolivälissä valtavia määriä linnoitustyömaille. Seuraavalla vuosikymmenellä kiviä kului mm. palaneiden puukaupunkien (Turku, Vaasa, Helsinki) jälleenrakentamiseen sekä maaseudun kivinavetoiden pystyttämiseen.((Niukkanen 2009: 46)) | + | Vanhimmat kivilouhokset liittyvät [[wiki:keskiaikainen-linna|keskiaikaisten linnojen]], [[wiki:kirkko|kivikirkkojen]] ja [[wiki:kellari|kellareiden]]. Kivet hankkittiin mahdollisimman läheltä rakennuskohdetta, mutta toisinaan pitkienkin matkojen takaa, jolloin louhokset sijoitettiin vesireittien varsille. Rakennuskivien toimittaminen kuului talonpoikien verorasituksiin. Rakennuskiveä tarvittiin 1700-luvun puolivälissä valtavia määriä linnoitustyömaille. Seuraavalla vuosikymmenellä kiviä kului mm. palaneiden puukaupunkien, Turkun, Vaasan ja Helsingin jälleenrakentamiseen sekä maaseudun kivinavetoiden pystyttämiseen.((Niukkanen 2009: 46)) |
- | {{ :wiki:louhos_pyterlahti.jpg?280|}}Rakennuskiviä vietiin 1700- ja 1800-luvuilla paljon myös Pietariin. Nykyaikainen graniittiteollisuus alkoi Suomessa varsinaisesti, kun Virolahden Pyterlahden alueelta alettiin louhia graniittia Pietarin rakennuksia, siltoja ja laitureita varten. Työntekijöiden määrä Pyterlahdessa nousi useisiin satoihin, ja alueelle rakennettiin niin majoitustiloja kuin satamalaitureita. Pyterlahden graniitista valmistetuista Venäjän pääkaupungin monumenteista tunnetuimmat ovat Iisakinkirkon pylväät ja Aleksanteri I:n monoliitti Palatsiaukiolla.((Kaukiainen 2016)) Huomattava 1850-lukua edeltävä kivirakennushanke oli myös Ahvenanmaan Bomarsundin linnoituksen työmaa. | + | {{:wiki:louhos_pyterlahti.jpg?280 |}}Rakennuskiviä vietiin 1700- ja 1800-luvuilla Pietariin. Nykyaikainen graniittiteollisuus alkoi Suomessa Virolahden Pyterlahdella, jossa louhittiin graniittia Pietarin rakennuksia, siltoja ja laitureita varten. Pyterlahdessa oli satoja työntekijöitä, ja alueella oli majoitustiloja ja satamalaitureita.((Kaukiainen 2016)) |
- | Rakennuskivien kysyntä kasvoi 1800-luvulla. Moderni 1800-luvun lopun kivirakentaminen vaati tasalaatuista raaka-ainetta, mikä ohjasi kiviteollisuuden sijoittumista. Ensimmäinen pysyvä kivityömaa perustettiin vuonna 1886 Hankoon, jossa Oy Granit Ab aloitti toimintansa. Kiviteollisuuden volyymi kasvoi vuonna 1900, kun Suomen Kiviteollisuus Oy alkoi louhia ja muokata Uudenkaupun alueen harmaata ja Vehmaan Uhlun punaista graniittia. Kiviteollisuus kasvoi nopeasti, sillä kovalla suomalaisella rakennuskivellä oli kysyntää ulkomailla mm. Iso-Britanniassa ja Venäjällä. Raakakiven ohella vietiin valmiita rakennuskiviä sekä katupintoihin käytettyjä nupukiviä. Viennin huippu saavutettiin vuonna 1936. Vientigraniitin päätuotantoalueet ovat olleet Kökarissa, Vehmaalla, Uudessakaupungissa, Taivassalossa, Mikkelissä, Hyvinkäällä, Jyväskylässä, Varpaisjärvellä, Kurussa ja Espoossa.((Karikoski & al 1951: 296–297.)) | + | Rakennuskivien kysyntä kasvoi 1800-luvulla. Ensimmäinen pysyvä kivityömaa perustettiin vuonna 1886 Hankoon Oy Granit Ab aloittaessa toimintansa. Suomen Kiviteollisuus Oy alkoi 1900 louhia ja muokata Uudenkaupungin harmaata ja Vehmaan Uhlun punaista graniittia. Kiviteollisuus kasvoi nopeasti, sillä kovalla rakennuskivellä oli kysyntää mm. Iso-Britanniassa ja Venäjällä. Raakakiven ohella vietiin valmiita rakennuskiviä sekä katuihin käytettyjä nupukiviä. Viennin huippu saavutettiin vuonna 1936. Vientigraniitin päätuotantoalueet ovat olleet Kökarissa, Vehmaalla, Uudessakaupungissa, Taivassalossa, Mikkelissä, Hyvinkäällä, Jyväskylässä, Varpaisjärvellä, Kurussa ja Espoossa.((Karikoski et al. 1951: 296–297.)) |
- | + | ||
- | **Teollisuuskivilouhos** | + | |
Teollisuuskiviä ovat mm. kalkkikivi, vuolukivi, kvartsiitti, fylliitti ja käyttötarkoitustensa osalta myös piimaa. | Teollisuuskiviä ovat mm. kalkkikivi, vuolukivi, kvartsiitti, fylliitti ja käyttötarkoitustensa osalta myös piimaa. | ||
- | Helposti muokattavaa vuolukiveä esiintyy Suomessa vain muutamassa paikassa. Esiintymistä tärkein on Juuan Nunnalahti Pielisjärven rannalla, jossa on useita louhoksia. Vuolukiven teollinen käyttö alkoi vuonna 1889, jolloin Suomen Vuolukivi Oy perustettiin. Vuolukiveä on käytetty erityisesti rakennusten julkisivuihin ja tulisijojen materiaalina. | + | Helposti muokattavaa vuolukiveä on Suomessa vain muutamassa paikassa. Esiintymistä tärkein on Juuan Nunnalahti Pielisjärven rannalla, jossa on useita louhoksia. Vuolukiven teollinen käyttö alkoi vuonna 1889, jolloin Suomen Vuolukivi Oy perustettiin. Vuolukiveä on käytetty erityisesti rakennusten julkisivuihin ja tulisijojen materiaalina. |
- | Kvartsiitti- ja fylliittiliuskeita on perinteisesti käytetty erityisesti kovasimien eli liippojen valmistukseen. Kalvolassa liippojen tuotanto oli alkanut jo keskiajan lopulla, ja pitäjä oli vuosisatoja tärkein tuottaja Suomessa((Oja 1969)). Längelmäen-Eräjärven-Oriveden fylliittiliusketta alettiin louhia 1700-luvun lopulla. Käytännössä louhoksista oli aluksi poistettava huonolaatuinen pintakivi, jonka alta saatiin kovasimiin sopivaa liusketta. Liuskekappaleiden pitkänomaisen muodon seurauksena myös louhokset olivat usein pitkiä ja kapeita, mutta eivät erityisen syviä. Louhoksia on mm. Oriveden Koljonkannan kylän Kovasinmäessä. Kovasimien teollinen jalostus hiotuiksi kovasimiksi aloitettiin 1900-luvun alussa louhosten lähellä Kuhmoisten Leppäkoskella. Myöhemmin 1900-luvulla liuskeiden käyttö on lisääntynyt laattakivinä ja myös julkisivumateriaalina.((Syväjärvi 2002.)) | + | Kvartsiitti- ja fylliittiliuskeita on perinteisesti käytetty erityisesti kovasimien eli liippojen valmistukseen. Kalvolassa liippojen tuotanto oli alkanut jo keskiajan lopulla, ja pitäjä oli vuosisatoja tärkein tuottaja Suomessa((Oja 1969)). Längelmäen-Eräjärven-Oriveden fylliittiliusketta alettiin louhia 1700-luvun lopulla. Liuskekappaleiden pitkänomaisen muodon seurauksena myös louhokset olivat usein pitkiä ja kapeita, mutta eivät erityisen syviä. Kovasimien teollinen jalostus hiotuiksi kovasimiksi aloitettiin 1900-luvun alussa louhosten lähellä Kuhmoisten Leppäkoskella. Myöhemmin 1900-luvulla liuskeiden käyttö on lisääntynyt laattakivinä ja myös julkisivumateriaalina.((Syväjärvi 2002.)) |
**Kalkkikivilouhos** | **Kalkkikivilouhos** | ||
Rivi 46: | Rivi 47: | ||
===== Ajoitus ===== | ===== Ajoitus ===== | ||
Kalkkilouhoksia tunnetaan 1300-luvulta alkaen. | Kalkkilouhoksia tunnetaan 1300-luvulta alkaen. | ||
+ | |||
===== Levintä ===== | ===== Levintä ===== | ||
- | Suomen tärkein kalkkikiviesiintymä on Varsinais-Suomen saaristossa Paraisilla, missä sitä on hyödynnetty keskiajalta 2000-luvulle. Huomattavia kalkkiesiintymiä on lisäksi etelärannikolla Ahvenanmaalta Porvoon seuduille, mutta esiintymiä löytyy eri puolilta Suomea mm. Lappeenrannasta ja Vimpelistä. | + | Suomen tärkein kalkkikiviesiintymä on Varsinais-Suomen saaristossa Paraisilla, missä sitä on hyödynnetty keskiajalta 2000-luvulle. Huomattavia kalkkiesiintymiä on lisäksi etelärannikolla Ahvenanmaalta Porvoon seuduille. |
===== Suojelustatus ===== | ===== Suojelustatus ===== | ||
- | [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]]. | + | Teollista aikaa edeltävien (1880-luku) louhosten jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]], sivu 47. |
===== Lähteet ===== | ===== Lähteet ===== | ||
**Favorin, Martti** 1980. //Virolahden historia// II. 1800-luvun puolivälistä Suomen itsenäistymiseen. Mikkeli. | **Favorin, Martti** 1980. //Virolahden historia// II. 1800-luvun puolivälistä Suomen itsenäistymiseen. Mikkeli. | ||
**Hoving, Viktor** 1951. //Lohjan kalkkitehdas 1897–1950//. Virkkala. | **Hoving, Viktor** 1951. //Lohjan kalkkitehdas 1897–1950//. Virkkala. | ||
- | **Kaukiainen, Yrjö** 2016. //Punaiset pilarit. Suomalainen graniitti tsaarien Pietarissa.// Suomalaisen Kirjalisuuden Seura. | + | **Kaukiainen, Yrjö** 2016. //Punaiset pilarit. Suomalainen graniitti tsaarien Pietarissa.// Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. |
- | **Karikoski V. A. M., Kannel, T. K. & Lavonius, K. A.** 1951. //Suomen teollisuus//. Helsinki. | + | **Karikoski V. A. M.& Kannel, T. K. & Lavonius, K. A.** 1951. //Suomen teollisuus//. Helsinki. |
- | **Niukkanen, Marianna** 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu.// Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 3, Museovirasto rakennushistorian osasto. | + | **Niukkanen, Marianna** 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu.// Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 3. |
- | **Nyström, Per** 1951. Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö 1898–1948. Parainen. | + | **Nyström, Per** 1951. //Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö 1898–1948//. Parainen. |
**Oja, Aulis** 1969. Vanhin tieto Kalvolan kovasinteollisuudesta. //Kotiseutu// 1969: 165. | **Oja, Aulis** 1969. Vanhin tieto Kalvolan kovasinteollisuudesta. //Kotiseutu// 1969: 165. | ||
- | **Raunio, Eino** 1965. //Virolahden louhokset. Selostus vuosien 1964−1965 aikana suoritetusta selvittelystä Virolahden kivilouhosten kohdalla//. Käsikirjoitus. Kymenlaakson museo. | + | **Raunio, Eino** 1965. //Virolahden louhokset. Selostus vuosien 1964−1965 aikana suoritetusta selvittelystä Virolahden kivilouhosten kohdalla//. Käsikirjoitus Kymenlaakson museon arkistossa. |
**Syväjärvi, Arto** 2002. //Kivisiä tarinoita//. Tampere, http://www.saunalahti.fi/syvajar2/KivisiaTarinoita.pdf luettu 20.1.2016. | **Syväjärvi, Arto** 2002. //Kivisiä tarinoita//. Tampere, http://www.saunalahti.fi/syvajar2/KivisiaTarinoita.pdf luettu 20.1.2016. | ||
===== Muu kirjallisuus ===== | ===== Muu kirjallisuus ===== | ||
**Kykyri, Marita** 1997a. Inventering av historiska fornlämningar i Bomarsund sydväst om Huvudfästningen. //Åländsk Odling// 1997: 133–141. | **Kykyri, Marita** 1997a. Inventering av historiska fornlämningar i Bomarsund sydväst om Huvudfästningen. //Åländsk Odling// 1997: 133–141. | ||
- | **Kykyri, Marita** 2008. //Kotka, Katariinan kivilouhos//. Tarkastuskertomus. Museovirasto. | ||
**Kykyri, Marita** 1997b. Historiallisen ajan muinaisjäännösten inventoinnista. //Muinaistutkija// 3/1997: 24–28. | **Kykyri, Marita** 1997b. Historiallisen ajan muinaisjäännösten inventoinnista. //Muinaistutkija// 3/1997: 24–28. | ||
+ | **Kykyri, Marita** 2008. //Kotka, Katariinan kivilouhos//. Tarkastuskertomus Museoviraston arkistossa. | ||
+ | |||