Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
Seuraava revisio | Edellinen revisio Seuraava revisio Both sides next revision | ||
wiki:palokuoppahauta [2016/02/03 22:39] Helena Ranta luotu |
wiki:palokuoppahauta [2017/04/02 12:17] Helena Ranta [Suojelustatus] |
||
---|---|---|---|
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
- | palokuoppahauta | + | |
+ | {{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:esihistorialliset_haudat}} | ||
+ | |||
+ | ====== Palokuoppahauta ====== | ||
+ | |||
+ | ===== Määritelmä ===== | ||
+ | Maahan kaivettu kuoppa, johon vainajan poltetut jäännökset on asetettu joko suoraan tai jossakin astiassa, ja tämän jälkeen peitetty joko maalla tai kivillä. | ||
+ | |||
+ | Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista. | ||
+ | |||
+ | ===== Kuvaus ===== | ||
+ | Palokuoppahaudassa roviolta kerätyt jäännökset tai osa niistä on asetettu maahan kaivettuun kuoppaan ja peitetty maa-aineksella tai kivillä. Vainajan jäännökset on voitu laittaa myös hiekkakivilaa´an päälle ja myös katteena on voitu käyttää kivilaakoja.((Kivikoski 1966: 59; Salo 1984: 208; Raninen & Wessman 2015: 236)) Rautakauden alkupuolen palokuoppahaudat yhdistyvät pääosin roomalaisaikaan ajoittuviin nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin. Tunnetuimmassa kalmistossa Turun Maarian Kärsämäessä kuopat olivat syvyydeltään noin 30–60 senttimetriä ja läpimitaltaan aina yhteen metriin saakka. Erityispiirteenä joidenkin hautojen ympärillä näkyi noin 3–5 metrin päässä tumma kehä – ehkä jäännös ojasta tai aitauksesta. Joitakin hautoja peitti laajempi tasainen kiveys.((Kivikoski 1971: 34–35; Salo 1984: 208)) Osa Kärsämäen palokuoppahaudoista oli löydöttömiä, mutta osa haudoista varsin rikkaasti varusteltuja ja niissä oli mm. aseita((Kivikoski 1971: 39; Raninen & Wessman 2015: 236)). | ||
+ | |||
+ | Kärsämäen-tyypin kalmistoissa on myös palokuoppahautoja, joissa vainajan roviolla poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu puu- tai keramiikka-astiaan ja sen jälkeen asetettu maahan kaivettuun kuoppaan. Kärsämäessä pienemmät antimet olivat sisällä uurnassa, isommat esim. aseet sen vieressä taivutettuina tai katkaistuina((Kivikoski 1971: 35)). Vaikka joidenkin palokuoppahauta-määritelmien mukaan palokuoppahaudat eivät sisällä luusäiliötä((Kivikoski 1966: 59)), on rajan vetäminen vaikeaa ja toisaalla Kärsämäen-tyypin uurnahaudat määritellään palokuoppahaudoiksi((ks. esim. Pälikkö 2009)), kuten tässä. | ||
+ | |||
+ | Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen viikinkiaikaista polttokenttäkalmistoa. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa, joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009)) | ||
+ | |||
+ | Palokuoppahautauksia on rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen, 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä, jossa kivilatomuksen, nk. käräjäympyrän keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla, niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)). | ||
+ | |||
+ | ===== Historia ja käyttö ===== | ||
+ | |||
+ | ===== Ajoitus ===== | ||
+ | Vanhemmalta roomalaisajalta rautakauden loppuun | ||
+ | |||
+ | |||
+ | |||
+ | ===== Levintä ===== | ||
+ | |||
+ | Nk. Kärsämäentyypin-kalmistoja / -hautoja esiintyy Aurajoki- ja Vähäjokilaakson alueella sekä Vakka-Suomessa: Turun Maarian Kärsämäen ohella esim. Laitilassa, Mynämäellä ja Salossa((Kivikoski 1966: 38–39; Lähdesmäki 1995: 82; Hiekkanen 2010: 286)). Kansainvaellus- ja merovingiaikaisia palokuoppahautoja tunnetaan Varsinais-Suomi – Satakunta – Uusimaa -alueelta, ainakin Mynämäeltä, Liedosta, Eurasta, Kokemäeltä, Köyliöstä, Karjaalta ja Tenholasta. Ruumiskalmistojen yhteydessä palokuoppia on mm. Sääksmäellä, Mikkelissä ja Käkisalmessa((Kivikoski 1966: 62; Lehtosalo-Hilander 1984: 283–284)). | ||
+ | |||
+ | |||
+ | ===== Suojelustatus ===== | ||
+ | |||
+ | Palokuoppahaudat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. | ||
+ | ===== Lähteet ===== | ||
+ | **Edgren, Torsten** 1993. Lavansaaren Suursuonmäen röykkiöhaudat. //Suomen Museo// 1992: 5–20. | ||
+ | **Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Nilsson, Bertil (red.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm: 271–379. | ||
+ | **Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki. | ||
+ | **Kivikoski, Ella**1971. Turun seudun esihistoria. //Turun kaupungin historia kivikaudesta vuoteen 1366//: 1-114. | ||
+ | **Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. //Suomen historia 1//. Espoo: 250–405. | ||
+ | **Lähdesmäki, Ulla** 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. //Karhunhammas//16: 77–82. | ||
+ | **Pälikkö, Marja** 2009. Aittamäki – hautauksia hartsitiivisteuurnasta polttokenttäkalmistoon. Korkeakoski-Väisänen, Kristiina, Pukkila, Jouko & Lehtonen, Hannele (toim.): //Muinaisjäännös ja maisemakohde. Kaksitoista näkökulmaa arkeologisiin ja kasvitieteellisiin tutkimuksiin Liedon Vanhalinnassa ja sen ympäristössä.// Turun Yliopistosäätiö: 86–96. | ||
+ | **Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Haggrén, Georg, Halinen, Petri, Lavento, Mika, Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 213–365. | ||
+ | **Salo, Unto** 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. //Suomen historia 1//. Espoo: 98–249. | ||
+ | **Salo, Unto** 1989. Astian kulttuurihistoriasta Suomessa ja naapurialueilla. //Suomen Museo// 1989: 5–48. | ||
+ | |||
+ | ===== Muu kirjallisuus ===== | ||
+ | **Salo, Unto** 1968. //Die frührömische Zeit in Finnland//. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 67. Helsinki. | ||
+ | ===== Viitteet ===== | ||
+ | ~~DISCUSSION~~ |