Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.

{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:maaseudun_historialliset_asuinpaikat}}


====== Pappila ======

{{:wiki:maarian_pappilan_keskiaikaista_kellarihuonetta.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====
papin asuinpaikaksi luovutettu kokonainen maatila


===== Kuvaus =====


{{ :wiki:sipoon_autio_pappila.jpg?300|}} Pääosa historiallisista pappiloista on edelleen asuttuja. Pappiloiden vanhinta rakennuskantaa edustaa usein [[wiki:kellari|kellari]], jonka päälle on voitu rakentaa moneen kertaan uusi hirsirakennus. Vanhoista umpinaisista pappilan tonteista saattaa näkyä maan pinnalle pihaa reunustaneiden rakennusten kivijalkoja. Maan alla saattaa olla säilyneenä esimerkiksi vanhempia [[wiki:uuni|uunirakenteita]] tai kellarinjäännöksiä. Pappiloihin kuuluu myös jonkin verran autiotontteja, joiden säilyneisyys vaihtelee huomattavasti traktorilla kynnetystä pellosta lähes koskemattomaan metsäalueeseen. Arkeologisina kohteina autioituneet pappilat muistuttavat hylättyjä [[wiki:kartano|kartanoita]] ja [[wiki:kylänpaikka|kylänpaikkoja]].


===== Historia ja käyttö =====
Historiallinen pappila on papin käyttöön annettu maatila, johon kuului kirkkolakien ja -asetusten määrittelemä rakennuskanta, pellot, niityt ja laitumet, mahdollisesti myös kalavedet, metsät ja myllyt. Keskiajalla pappiloita oli yleensä vain kirkkoherroilla. Anneksi- eli apuseurakunnissa pappila toimi jonkin toisen viran hoitamiseen sidottuna palkkatilana. Tuolloin pappi yleensä asui muualla ja pappilan tilaa hoiti lampuoti. Kappalaisenpappilat yleistyivät vasta vuoden 1680 asetuksen jälkeen. Kappalaisenpappila muodostettiin usein kruunun autiotilasta.((Sappinen 1985: 24–32; Pirinen 1991: 154–156; Soikkeli 2000: 19, 28, 32, 37–39; Åvist 2009: 9–10.))

Pappiloiden perustaminen liittyi seurakuntalaitoksen syntyyn 1200-luvulla. Pappiloiden rakentamisesta säädettiin jo keskiajalta lähtien lakien ja asetusten perusteella. Seurakunnan perustaminen edellytti myös pappilan perustamista. Pappilan hankinnasta ja rakentamisesta vastuussa olleet seurakuntalaiset oli jaettu ns. yökuntiin. Ennen kestikievarilaitoksen muodostamista vuonna 1642 pappiloiden tehtävä oli toimia myös majataloina.((Suolahti 1912: 64–102; Soikkeli 2000.)) 

Erityisesti keskiaikaiset ja uuden ajan alun kirkkoherranpappilat kuuluivat sekä viljelypinta-alaltaan että karjaluvultaan pitäjän suurimpiin maatiloihin. Pappilat sijaitsivat yleensä kirkon lähistöllä. Pappiloiden sijainti suhteessa kirkkoon vaihteli jossain määrin eri maakunnissa ja eri aikoina((Suolahti 1912, 1–36; Pellinen 2016.)) .

Keskiaikaiseen pappilaa tuli kuulua kirkkokaaren seitsemän huoneen periaatteen mukaisesti vähintäänkin tupa, paistinhuone, lato, vilja-aitta, ruoka-aitta, vuodetupa sekä navetta. Rannikon pappiloihin rakennettiin jo keskiajalla kartanoiden tapaan myös kivikellareita. Samoin pappiloissa saattoi olla jo varhain ulospäin lämpiävät tulisijat, lasi-ikkunat ja uuden ajan alussa ehkä tiilikattokin. Pappilat olivat yleensä pikemmin yksinäistaloja kuin kyliä. Niiden hirsirakennustyypit kuitenkin muistuttivat pitkään talonpoikaistalojen rakennuksia.((Suolahti 1912: 64–102; Sappinen 1985; Pellinen 2016.)) 

Reformaatiota seuranneista pappiloista tuli uudella ajalla usein suurperheiden asuntoja. Se lisäsi painetta rakennusten laajentamiseen ja rakennuskannan lisäämiseen. Papin palkkausjärjestelmä uudistettiin 1800-luvulla ja pappiloista tuli varsinaisia virkataloja. Vuonna 1922 siirryttiin lopullisesti rahapalkkaan, jolloin pappila ja virkatila erotettiin lopullisesti toisistaan. Pappila jäi papille luontaiseduksi ja virkatila siirtyi seurakunnan hoitoon. Nykyajan pappilaksi jäi edustava, yleensä 1800-luvun puolella tehty päärakennus muutamine sivurakennuksineen ja vehreine puistoineen.((Soikkeli 2000: 36–40.)) 

===== Ajoitus =====

Keskiaika – nykypäivä

===== Levintä =====

Suomessa toimineet katoliset, sittemmin luterilaiset seurakunnat. Itä-Suomessa ollut myös ortodoksisia pappiloita.

===== Suojelustatus =====
Autioituneet vanhojen pappiloiden paikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, samoin edelleen käytössä olevien pappiloiden pihapiirissä sijaitsevat vanhat rakennusjäännökset. 

===== Lähteet =====

**Pellinen, Hanna-Maria** 2016. Pappilan ja kirkkorakennuksen suhde Suomessa keskiajalla ja uuden ajan alussa. Julkaisussa Latvala, Piia & Lampinen-Enqvist, Olli (toim.): //Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 2015 (105)//: 17–40.
**Pirinen, Kauko** 1991. //Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika.// Porvoo.
**Sappinen, Eero** 1985. //Pohjois-Pohjanmaan maaseutupappiloiden rakennukset 1600-luvun lopulla.// Kansatieteellinen arkisto 34.
**Soikkeli, Anu** 2000. //Suomen vanhat pappilat – menneisyyden tulevaisuus. Osat I–II.// Oulun yliopisto. http://herkules.oulu.fi/isbn9514258150/isbn9514257150.pdf
**Suolahti, Gunnar** 1912. //Suomen pappilat 1700-luvulla.// Porvoo.
**Åvist, Timo** 2009. Pappiloiden sosiaalihistoriaa. Kulkaisussa //Suomalaiset pappilat. Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa:// 8–23. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Hämeenlinna. 

===== Muu kirjallisuus =====




===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
