Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag> wiki:luokka:elinkeinot wiki:luokka:paimentolaiselinkeinot}}

====== Poroerotuspaikka ======
{{:wiki:kivikaarre_enontekiö_bichosjavri.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====
Historiallisen ajan hylätty kivi- tai puurakenteella aidattu alue, jossa on harjoitettu porojen erotusta joko teurastusta tai vasamerkintää varten
===== Kuvaus =====
Porokaarteeseen kuuluvat joko kivistä tai puista rakennettu aitaus, johon puolestaan liittyvät suisto tai siula eli johdinaita, syöttöaita, valtakaarre tai pijätys (pidätys), kirnu tai kaarre (//gárdi//) eli erotus- tai heittelyaitaus sekä mahdollisesti karsinoita eli konttoreita. Suisto tai siulat johdattaa porotokan kohti pijätystä, jossa poroja pidetään syömässä ja lepäämässä ennen kuin ne ohjataan kaarteeseen, josta ne otetaan kiinni suopungilla ja siirretään konttoreihin. Sallivaaran kaarteessa on peräkkäin suurempi ja pienempi pijätys, koska kaikki tokan porot eivät välttämättä mahtuneet kerralla kaarteeseen, vaan jäljelle jääneitä poroja pidettiin pienemmässä pijätyksessä. Kaarteet poikkeavat toisistaan kaarteen osien määrän ja muodon suhteen – joissakin kaarteissa on vain erotusaitaus.((Kolehmainen 1987; Korhonen 2008; Kortesalmi 2008.))

{{ :wiki:kivikaarre_enontekiö_bierfejavri.jpg?300|}}Kiviset kaarteet ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia kuin puiset. Kivikaarteissa saattaa olla jäljellä vain kehämäinen kaarre, kuten Utsjoen Garvinoaivissa, tai kehämäinen kaarre ja johdinaidat eli siulat, kuten Utsjoen Báðošoaivi 1:ssä ja Erttetvárrissa sekä Enontekiön Bihcosjávrissa. Kivikaarteeseen liittyneet puuosat ovat ajan myötä saattaneet hävitä. Bierfejávrin kivikaarteen keskellä on havaittavissa pienempi kivistä rakennettu, halkaisijaltaan noin 20-metrinen aitaus. Kivikaarteen aitarakenteet on tehty litteistä kivistä kylmämuuraamalla. Kiviä on aseteltu päällekkäin ja joissakin tapauksissa myös pystyyn tukemaan vaakatasossa olevia kiviä. Kivikaarteet sijaitsevat puuttomilla tunturialueilla.

{{ :wiki:poroaita_kemijärvi_ala-askanjärvi.jpg?300|}}Puukaarteissa saattaa olla nähtävissä siulat, pijätykset, kaarteet ja konttorit. Utsjoen Moidumalaksen kaarteen ilmakuvassa näkyy kaarre ja konttorit sekä kasvillisuudessa tapahtuneet muutokset. Puukaarteet on saatettu rakentaa mäntyhirsistä tai ohuemmista tunturikoivurangoista, saatavilla olevasta puuraaka-aineesta. Joissakin tapauksissa ne on rakennettu tunturikoivusta ja katajasta. Osa hyvin säilyneistä puukaarteista kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin ympäristöihin, kuten Inarin Sallivaaran kaarre (RKY2009). Puukaarteita on rakennettu metsäalueille.

Joistakin kaarteista ei ole säilynyt näkyviä merkkejä, koska puurakenteet ovat maatuneet eikä kasvillisuus enää erotu ympäristöstä. Tällaisissa tapauksissa kaarteita on vaikea tunnistaa. Esimerkiksi Kuusamon Kintasnaulan eli Taivalperän aita on mahdollista paikantaa, koska se on merkitty vuoden 1905 karttaan. Maastossa havaittavia rakenteita ei enää ole.((Kortesalmi 2008: 213; Magga 2013: 154.))

Kaarteen läheisyydessä voi olla myös [[wiki:purnu|purnuja]] eli lihansäilytyskuoppia ja laavujen jäännöksiä sekä nuoremmissa kohteissa myös [[wiki:tupasija|hirsitupia]].

Kaarteiden lisäksi tunturialueella, esimerkiksi Enontekiön Bierfejohka 2:ssa, tunnetaan [[wiki:kiviaita|kiviaitojen]] jäännöksiä, joita on käytetty todennäköisesti poronhoidossa.

===== Historia ja käyttö =====
Kivikaarteita on Suomessa rakennettu ainakin 1800-luvulla, mutta enemmän 1930-luvulla. Itä-Ruijassa niitä on rakennettu jo 1600-luvulla. Puukaarteet ovat peräisin 1800- ja 1900-luvuilta.((Korhonen 2008; Kortesalmi 2008))

Kaarteita on käytetty porojen erotusaitoina ja vasamerkitysaitoina (pykällysaita yms.), joissa on sekä merkitty vasoja että lypsetty vaatimia. Kaarteet tehtiin porojen laidunalueille: merkitysaidat kesälaidunalueille ja erotusaidat joko syys- tai talvilaidunalueille. Tästä syystä niitä on sekä tunturissa että metsäalueella. Kaarteet sijoitettiin joko tasaiseen maastoon kuten Inarin Sallivaaran erotusaita tai rinnemaastoon kuten Utsjoen Erttetvárrin erotusaita. Koska porot pakenevat vastamäkeen, sijaitsi aitakin ”vastamäessä”.((Korhonen 2008))

===== Ajoitus =====
1800-luvulta 1900-luvulle.

===== Levintä =====
Lappi
===== Suojelustatus =====
Käytöstä pois jääneiden vanhojen poroerotusaitakokonaisuuksen jäännökset sekä ympärillä mahdollisesti olevat asumusten ym. jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[https://www.museovirasto.fi/uploads/Meista/Julkaisut/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,]] sivu 50. 


===== Lähteet =====
**Carpelan, Christian** 2003. Inarilaisten arkeologiset vaiheet. Julkaisussa Lehtola, Veli-Pekka (toim.):// Inari – Aanaar, Inarin historia jääkaudesta nykypäivään//: 28–95. Inarin kunta, Oulu.
**Kolehmainen, Alfred** 1987. Muutama sana poroaidoista. Julkaisussa //Muistomerkki – kirjoituksia Antero Sinisalolle//: 123–128. Helsinki.
**Korhonen, Teppo** 2008. //Poroerotus. Historia, toiminta ja tekniset ratkaisut.// Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1165.
**Kortesalmi, J. Juhani** 2008. //Poronhoidon synty ja kehitys Suomessa//. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1149.
**Magga, Päivi** 2013. Poronhoidon ja siihen liittyvän asumisen kohteita. Julkaisussa Magga, Päivi & Ojanlatva, Eija (toim.): //Ealli biras – elävä ympäristö. Saamelainen kulttuuriympäristöohjelma//: 154–159. Sámi museum – Saamelaismuseosäätiön julkaisuja 9.

===== Muu kirjallisuus =====
**Itkonen, T.I.** 1948a ja b. //Suomen lappalaiset vuoteen 1945//, I ja II. Porvoo/Helsinki
**Magga, Päivi & Ojanlatva, Eija** (toim.) 2013. //Ealli biras – elävä ympäristö. Saamelainen kulttuuriympäristöohjelma.// Sámi museum - Saamelaismuseosäätiön julkaisuja 9.

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
