Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
<WRAP center round box 60%>
**Aihe varattu.**
</WRAP>



\\
{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:maaseudun_historialliset_asuinpaikat }}


====== Puutarha ======


===== Määritelmä =====

Puutarha on esteettisin perustein suunniteltu, rakennettu ja usein rajattu viheralue, joka liittyy yleensä rakennukseen ja jonka olennainen osa on elävä kasvillisuus.


===== Kuvaus =====
 
Historialliset puutarhat ovat rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluvaa kulttuuriperintöä. Puutarhat edustavat erilaisia puutarhataiteen tai maisema-arkkitehtuurin tyylejä. Puutarhoihin sisältyy kasvillisuutta, rakennuksia ja rakennelmia, veistoksia, vesiaiheita (altaita, lampia, kanaaleja, ojia), terasseja, pengerryksiä, portaita, pinnoitteita, teitä, polkuja, siltoja sekä erilaisia koristeita ja kalusteita. Puutarha on myös hyöty- ja koristekasvien sekä hedelmäpuiden ja marjapensaiden viljelyalue. Puisto on tavallisesti suurempi ja julkisempi tila kuin puutarha. 

Puutarha-arkeologialla voidaan selvittää puutarhan vaiheita ja myös sitä, ovatko lähteinä käytettävät suunnitelmapiirokset toteutuneet vai eivät. Puutarha-arkeologia voi siten olla avuksi vanhan puutarhan entisöinnissä ja täydentää kohteesta olevia kirjallisia lähteitä ja dokumentteja. Puutarha-arkeologian menetelmiä ovat kaivauksen ja maastokartoituksen lisäksi erilaiset geofysikaaliset menetelmät ja kemialliset maaperäanalyysit sekä makro- ja mikrofossiilitutkimukset. 

Ensimmäiset puutarha-arkeologiset tutkimukset tehtiin maassamme vasta 1990-luvulla (mm. Piperin puisto Suomenlinnassa, Tullisaaren kartanopuisto Helsingissä). 2000-luvulla vastaavia tutkimuksia on tehty Pietarsaaressa Roselundin pappilan puutarhassa ja Turun Kakskerrassa Brinkhallin kartanon puutarhassa. Muualla Euroopassa puutarhojen ja puistojen historiaa on selvitetty arkeologisin menetelmin entistämistöiden yhteydessä jo 1900-luvun alusta alkaen.

Puutarha-arkeologisissa kenttätöissä voidaan arkeologisin kaivauksin löytää hävinneiden rakennusten paikkoja ja erilaisten rakenteiden jäännöksiä. Maaperään kohdistuneet toimenpiteet näkyvät myös värieroina kivennäismaassa tai maanlaadun poikkeamina. Geofysikaalisten menetelmien etuna on, että niiden avulla voidaan maanpintaan kajoamatta paikantaa maanpinnan alaisia rakenteita ja saada viitteitä entisestä käytäväverkostosta. Maanäytteistä tehtävät siemen-, kasvi- ja siitepölyanalyysit antavat tietoa paikallisesta kasvillisuudesta ja kasvilajistosta. Maaperän koostumusta selvittävät kemialliset maaperäanalyysit voivat paljastaa esimerkiksi lannoitettuja istutusaloja.((Kuvauksen lähteinä Luppi 2001:40-43; Sutinen 2006: 303-316; Alanko 2008.)) 

===== Historia ja käyttö =====
Suomalainen puutarhataide on seurannut tiiviisti eurooppalaista kehitystä. Pääsuuntaukset – geometrinen muotopuutarha ja vapaamuotoinen maisemapuutarha – pohjautuvat historiallisiin esikuviin. Suomalaisista puutarhoista on tietoa keskiajalta saakka, ja joistakin 1500-1600-lukujen puutarhoista on säilynyt osia. 1700-luvulla puutarhoja oli kartanoissa, ruukeissa, virkataloissa ja pappiloissa. 1800-luvulla puistoja ja puutarhoja alkoivat rakentaa julkiset ja yksityiset instituutiot. 1900-luvulla puutarhojen kohdetyyppien lajikirjo laajeni. Puutarhoihin liittyy monenlaisia historiallisia, taiteellisia sekä luonto- ja käyttöarvoja.((Häyrynen 2001: 10-30; RT-ohjekortti RT 99-11119, 2013: 2-4, 8-9.)) 

Puutarhojen suojelua ohjaavat pääsääntöisesti erilaiset rakennusperinnön suojelua koskevat lait.  Arvokkaiksi kulttuuriympäristöiksi luokiteltuja puutarhakohteita koskevat myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Kansainväliset julistukset (mm. Firenzen julistus 1982) ja sopimukset määrittelevät puolestaan historiallisten puutarhojen suojelun menetelmät ja periaatteet. (RT-ohjekortti 2013: 4-7, 16).

Muinaismuistolaki ei sinällään tunne historiallisia puutarhoja, mutta sen mukainen suojelu on mahdollinen arkeologisoituneissa kohteissa. Muinaismuistolain piiriin voidaan lukea esimerkiksi kartanoiden, sätereiden ja pappiloiden puutarhojen rakenteita. Espoon Albergan kartanon 1700-luvun päärakennuksen paikalla on edelleen näkyvissä vuosisadan puolivälissä rakennetun monumentaalisen terassipuutarhan kivirakenteita. Kartanoiden puistoja on jonkin verran tutkit¬tu kaivauksin, joiden tavoitteena on yleensä ollut saada puiston ennallistamiseen tarvittavaa tietoa. Muinaismuistolain mukainen suojelu on joissa¬kin tapauksissa syytä ulottaa myös kartanopuistojen ja -puutarhojen säilyneisiin vanhoihin (1500–1800-luku) maa- ja kivirakenteisiin. Niukkanen 2009: 6, 34-35.

Keskiaikaisista linna- ja luostaripuutarhoista sekä kartanopuistoista ja -puutarhoista makrofossiilitutkimuksia on tehty Suomessa 1990-luvulta alkaen (Alanko 2008)

Arkeologisoituneita puutarhoja on toistaiseksi otettu vain satunnaisesti huomioon arkeologisissa inventoinneissa. 
===== Ajoitus =====

Keskiaika - uusi aika.
===== Levintä =====

Tähän teksti.

===== Suojelustatus =====

Tähän teksti.

===== Lähteet =====

Alanko, Teija 2008: Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan Kumpulan
kokoelma-alueen kairaus. Makrofossiilitutkimuksen maanäytteiden otto 2008. Raportti, Helsingin yliopisto. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=112881&ttyyppi=pdf&kansio_id=91

Häyrynen, Maunu 2001. Suomalainen puutarha. //Hortus Fennicus – Suomen puutarhataide//. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura. Helsinki:  10-30.

Luppi, Päivi 2001. Puutarha-arkeologia Suomessa. //Hortus Fennicus - Suomen puutarhataide//. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura. Helsinki: 40-43.

Niukkanen, Marianna 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset//. Tunnistaminen ja suojelu. Museovirasto, Rakennushistorian osasto. 

//RT-ohjekortti RT 99-11119//, Infra 23-710115. Historiallisten puistojen ja puutarhojen suojelu, hoito ja kunnostus. Ohjeet, toukokuu 2013. Rakennustieto Oy, Rakennustietosäätiö RTS 2013.

Sutinen, Ulla 2005. Lilja, ruusu, kirsikkapuu. Katsaus puutarha-arkeologiaan. Teoksessa:
Immonen, Visa & Haimila, Miikka (toim.) //Mustaa valkoisella//. Ystäväkirja arkeologian
lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle. Turun yliopisto, arkeologia: 303-316. 

===== Muu kirjallisuus =====

Hautamäki, Ranja 2000. //Portti puutarhaan. Historiallisten puutarhojen inventointiopas//. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 21. Helsinki.

//Puistot ja puutarhat. Suomalainen puutarhaperinne//. Julk. Suomen Kotiseutuliitto. Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:11. Euroopan rakennusperintöpäivät 2005.

Ruoff, Eeva 2002. //Vanhoja suomalaisia puutarhoja//. Otava. Helsinki.

Sinisalo, Antero 1997. //Puutarhataiteen historian perusteet//. Luennot 1966-1986. Toim. Maunu Häyrynen. Viherympäristöliiton julkaisu 67/1997.

Sutinen, Ulla 2006. //Kurkistuksia puistojen menneisyyteen//. Puutarha-arkeologia osana puistokunnostuksia ja maisematutkimuksen puutarha-arkeologialle tarjoamat mahdollisuudet. Pro gradu -tutkielma 2006. Turun yliopisto. Arkeologia. (Painamaton lähde)
===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut
