Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:maaseudun_historialliset_asuinpaikatwiki:luokka:elinkeinot wiki:luokka:esiteolliset_tuotantoelinkeinot}}
====== Hiilenpolttopaikka ======
{{:wiki:hiilenpolttopaikka_teijo_lankkerinnummi.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====
Alue, jossa on valmistettu puuhiiltä joko hiilimiilussa tai -uunissa
===== Kuvaus =====

Hiilenpolttopaikka muodostuu yleensä yhdestä tai useammasta hiilimiilusta ja niiden polttamisen yhteyteen vaaditusta, hyvin kevyestä infrastruktuurista. Yleisimmin hiilenpolttopaikat sijaitsevat kuivassa kangasmetsässä. Miilujen purkamisen myötä alueelta voi löytää runsaasti hiiltä pintamaasta miilujen läheisyydestä ilman merkkejä palokerroksista. Miilujen lähistöllä on usein vedenottokuoppa sammutusveden hankkimiseksi, joskin vesi on voitu nostaa myös suoraan läheisestä ojasta tai muusta vesistöstä. 

Hiilenpolttopaikalla voi olla miilunpolttajien tilapäinen asuinrakennus eli **miilumaja**. Tunnetut miilumajat ovat usein maavallien ympäröimiä, pohjakaavaltaan enemmän tai vähemmän suorakulmaisia, kuoppia tai kuopanteita, joiden toisessa päässä tai keskellä saattaa olla ryssänuunityyppinen kiviuuni tai muu tulisija. Kuopan vastakkaisessa päässä voi erottua kulkuaukko. Valleja saattaa reunustaa ojat. Hiilimajojen tyypeistä, ajoituksesta ja levinneisyydestä ei ole toistaiseksi tehty kokoavaa arkeologista selvitystä.

Hiilien varastoimista varten alueella on voinut sijaita myös hiilihuone, eli kevytrakenteinen sadesuoja hiilille. Alueen läheisyydessä on yleensä teitä tai talviteitä, joita myöten hiilet on kuljetettu pois. Talviteiden varrella puissa voi olla pilkkoja tai viittojen jäänteitä.  Iältään nuorempien hiilenpolttopaikkojen yhteydessä voi myös olla mahdollista tunnistaa pyöreähköinä karumman kasvillisuuden alueina kohdat, joissa polttopuut on kuorittu ja aseteltu kantoristikoiksi kuivumaan.((Berström & Wesslén 1915: 56–69, 269, 270, 274; Helander 1922: 225–233; Seppänen 1939))

Mikäli hiiltä on valmistettu hiiliuunissa, on hiilenpolttopaikka ruukin tai muun tehdasalueen välittömässä läheisyydessä.
===== Historia ja käyttö =====
Puuhiilten valmistaminen liittyy keskeisesti raudantuotantoon. Varhaisimmat hiilimiilut sijaitsevat oletettavasti joko raudanvalmistuspaikoilla tai pajojen yhteydessä. Rautaruukkien perustamisen myötä 1500-luvulta alkaen ilmenee erillisiä puuhiilen hankintaan keskittyviä hiilenpolttopaikkoja. Useimmat näistä ovat yhdistettävissä läheiseen ruukkitoimintaan, joskin kuljetusyhteyksien salliessa hiiliä on toimitettu Länsi-Suomesta jopa Ruotsin ruukeille asti. 1800-luvulla yleistyi hiilen tuottaminen hiiliuunissa ruukkien välittömässä läheisyydessä, mutta miiluja käytettiin vähenevissä määrin vielä 1950-luvulle asti. Toisen maailmansodan aikana perustettiin useita, lyhyen aikaa käytössä olleita hiilenpolttopaikkoja ympäri maata, eritoten Itä-Suomeen.((Berström & Wesslén 1915; Laine 1948))
===== Ajoitus =====
Hiilenpolttopaikat ajoittuvat historialliselle ajalle, erityisesti 1600–1800-luvuille.
===== Levintä =====
Hiilenpolttopaikkojen levintää Suomessa ei ole tutkittu, mutta inventointihavaintojen perusteella kohteita on koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
===== Suojelustatus =====

===== Lähteet =====
**Bergström, Hilding & Wesslén Gösta** 1915. //Om träkolning//. P.A Norstedt & Söner. Stockholm.
**Helander, A. Benj.** 1922. //Metsänkäyttöoppi//. WSOY. Porvoo.
**Laine, Eevert** 1948. Suomen vuoritoimi 1809–1884 II. Ruukit. //Historiallisia Tutkimuksia XXXI, 2//. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki.
**Seppänen, Vilho** 1939. //Miilunpoltto//. Keskusmetsäseura Tapio. Helsinki.
===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
