Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:hiilenpolttopaikka


Hiilenpolttopaikka

Määritelmä

alue, jolta löytyvät jäännökset viittaavat puuhiilen valmistamiseen

Kuvaus

Hiilenpolttopaikka muodostuu yleensä yhdestä tai useammasta hiilimiilusta ja niiden polttamisen yhteyteen vaaditusta, hyvin kevyestä infrastruktuurista. Yleisimmin hiilenpolttopaikat sijaitsevat kuivassa kangasmetsässä. Miilujen purkamisen myötä alueelta voi löytää runsaasti hiiltä pintamaasta miilujen läheisyydestä ilman merkkejä palokerroksista. Miilujen lähistöllä on usein vedenottokuoppa sammutusveden hankkimiseksi, joskin vesi on voitu nostaa myös suoraan läheisestä ojasta tai muusta vesistöstä.

Hiilenpolttopaikalla voi sijaita miilunpolttajien tilapäinen asuinrakennus eli miilumaja. Miilumajat ovat usein maavallien ympäröimiä, pohjakaavaltaan enemmän tai vähemmän suorakulmaisia, kuoppia tai kuopanteita, joiden toisessa päässä tai keskellä saattaa olla ryssänuunityyppinen kiviuuni tai muu tulisija. Kuopan vastakkaisessa päässä voi erottua kulkuaukko. Valleja saattaa reunustaa ojat. Miilumajojen tyypeistä, ajoituksesta ja levinneisyydestä ei ole toistaiseksi tehty kokoavaa arkeologista selvitystä.

Hiilien varastoimista varten alueella on voinut sijaita myös hiilihuone, eli kevytrakenteinen sadesuoja hiilille. Alueen läheisyydessä on yleensä teitä tai talviteitä, joita myöten hiilet on kuljetettu pois. Talviteiden varrella puissa voi olla pilkkoja tai viittojen jäänteitä. Iältään nuorempien hiilenpolttopaikkojen yhteydessä voi myös olla mahdollista tunnistaa pyöreähköinä karumman kasvillisuuden alueina kohdat, joissa polttopuut on kuorittu ja aseteltu kantoristikoiksi kuivumaan.1)

Mikäli hiiltä on valmistettu hiiliuunissa, on hiilenpolttopaikka ruukin tai muun tehdasalueen välittömässä läheisyydessä.

Historia ja käyttö

Puuhiilten valmistaminen liittyy keskeisesti raudantuotantoon. Varhaisimmat hiilimiilut sijaitsevat oletettavasti joko raudanvalmistuspaikoilla tai pajojen yhteydessä. Rautaruukkien perustamisen myötä 1500-luvulta lähtien alkaa esiintyä erillisiä puuhiilen hankintaan keskittyviä hiilenpolttopaikkoja. Useimmat näistä ovat yhdistettävissä läheiseen ruukkitoimintaan, joskin kuljetusyhteyksien salliessa hiiliä on toimitettu Länsi-Suomesta jopa Ruotsin ruukeille asti. 1800-luvulla yleistyi hiilen tuottaminen hiiliuunissa ruukkien välittömässä läheisyydessä, mutta miiluja käytettiin vähenevissä määrin vielä 1950-luvulle asti. Toisen maailmansodan aikana perustettiin useita, lyhyen aikaa käytössä olleita hiilenpolttopaikkoja ympäri maata, eritoten Itä-Suomeen.2)

Ajoitus

Hiilenpolttopaikat ajoittuvat historialliselle ajalle, erityisesti 1600–1800-luvuille.

Levintä

Hiilenpolttopaikkojen levintää Suomessa ei ole tutkittu, mutta inventointihavaintojen perusteella kohteita on koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Suojelustatus

Vähintään noin sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) hiilenpolttopaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Bergström, Hilding & Wesslén Gösta 1915. Om träkolning. P.A Norstedt & Söner, Stockholm.
Helander, A. Benj. 1922. Metsänkäyttöoppi. WSOY, Porvoo.
Laine, Eevert 1948. Suomen vuoritoimi 1809–1884 II. Ruukit. Historiallisia Tutkimuksia XXXI, 2. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki.
Seppänen, Vilho 1939. Miilunpoltto. Keskusmetsäseura Tapio, Helsinki.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Berström & Wesslén 1915: 56–69, 269, 270, 274; Helander 1922: 225–233; Seppänen 1939
2) Berström & Wesslén 1915; Laine 1948
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/hiilenpolttopaikka.txt · Viimeksi muutettu: 2022/06/07 09:48 / Veli-Pekka Suhonen