Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:maaseudun_historialliset_asuinpaikat}}

​

====== Kartano ======

​

{{:wiki:img_0165.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

​

Rälssin tai aatelin omistama suurtila ja sen alainen maa-alue.  

​

Säteri on rälssiin tai aateliin kuuluvan henkilön asuinkartano. 

​

​

===== Kuvaus ===== 

​

​

Autioituneet kartanonpaikat muistuttavat maastossa usein [[wiki:kylänpaikka|kylänpaikkoja]] (esim. Vantaa Tavastkulla). Löydettävissä on yleensä asutukseen viittaavaa kasvillisuutta, kivijalkoja, [[wiki:uuni|uuninraunioita]] ja kellareita. Kartanorakennus erottuu usein ”pihapiirin” suurimpana rakennuksen pohjana. Keskiaikaisia sätereitä ja muita kartanoita ei toistaiseksi ole tutkittu juuri lainkaan modernein arkeologisin kaivauksin. Kartanoiden rakennukset olivat keskiajalla ainakin pääosin puisia ja muistuttivat luultavasti suuria talonpoikaistaloja. Rakennusten keskinäisestä sijoittelusta ei ole juuri tietoa ennen 1600-lukua, mutta todennäköisesti ne oli ryhmitelty miespihan ympärille ja talouskeskus (tai ns. latokartano) sijaitsi hieman etäämmällä. Kartanot rakennettiin yleensä jonkin matkan päähän niiden alueella olleesta muusta asutuksesta. Kartanoiden läheisyydessä on usein kartanon perustamisen ja toiminnan seurauksena autioitunut kylänpaikka. Kartanoiden läheisyydessä on yleensä runsaasti 1700- ja 1800-lukujen torppia. ((Lähde ellei erikseen mainita Niukkanen 2009))

​

Kartanon rakennuspaikan valintaan vaikuttivat hyvät maa- ja vesikulkuyhteydet sekä mahdollisuus käyttää vesivoimaa myllyihin ja sahoihin. Sijainnilla saatettiin julistaa myös korkeampaa yhteiskunnallista statusta. Keskiaikaiset asuinkartanot eli  säterit sijaitsivat usein vaikeapääsyisillä paikoilla, kuten luontaisen tai ihmisvoimin muokatun vesiesteen takana. Kartanonpaikkaan saattoi liittyä myös jonkinlaisia puolustusvarustuksia. Monella keskiajalla syntyneellä kartanolla oli maisemallinen yhteys pitäjän kirkkoon. Ennen 1500-luvun puolta väliä autioituneita tai muuhun asutukseen sulautuneita kartanonpaikkoja on vaikea tunnistaa keskiaikaisen lähdemateriaalin vähäisyyden vuoksi. 

​

{{:wiki:ak17285_1p.jpg?300 |}}Myöhäiskeskiaikaisten ja uuden ajan alun **kartanolinnojen** kiviseen päärakennukseen ja todennäköisesti muihinkin kartanoihin liittyi joukko puisia sivu- ja talousrakennuksia umpipihojen ympärillä (vrt. Pohjois-Euroopan parhaiten säilynyt linna Skånen Glimmingehus). Osa kartanolinnoista on edelleen olemassa olevina rakennuksina (esim. Parainen Kuitia). Kartanolinnojen kellareita on myös hyödynnetty uudemmissa kartanoissa. Joitakin kartanolinnoja on säilynyt raunioina (esim. Raasepori Grabbacka, Loviisa Tjusterby) ja joidenkin sijaintia ei ole kyetty paikantamaan. Kartanolinnoista tai niiden jäännöksistä on yleensä tarkat mittapiirustukset. Monessa kartanolinnassa ei kuitenkaan ole tehty minkäänlaisia arkeologisia tutkimuksia.  

​

Tultaessa 1700- ja 1800-luvuille rakentaminen ja maankäyttö voivat olla suurimmissa ja rikkaimmissa kartanoissa massiivista verrattuna talonpoikaskyliin. Niihin liittyi vallan ja vaurauden esiin tuominen kunnioitusta herättävillä rakennuksilla, monumentaalisilla puistorakennelmilla ja vaikuttavilla maisemanäkymillä. Suuressa osassa kartanoita pihapiirin ja puiston maastonmuotoja on muokattu varsinkin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa voimakkaasti täytemaaterasseilla, minkä vuoksi paikan alkuperäisen topografian hahmottaminen voi olla hankalaa. 

​

===== Historia ja käyttö =====

​

Suurmiehiä ja mahtitalonpoikia on arkeologisten löytöjen perusteella ollut Suomessa viimeistään rautakaudelta lähtien. Keskiaikainen rälssi muodostettiin Ruotsin valtakunnassa virallisesti kuningas Magnus Ladulås Birgerssonin eli suomalaisittain Maunu Ladonlukon valtakaudella noin 1275–1290. Kirkon ohella verovapauden sai erilaisia kuninkaanpalvelijoita sekä talonpoikia, jotka pystyivät varustamaan ja ylläpitämään ratsumiehen kuninkaan armeijaan. Taustalla oli siirtyminen ledung-järjestelmästä keskiaikaiseen sodankäyntitapaan.((Nationalencyklopedin, Alsnö stadga. http://www.ne.se/uppslagsverk/encyklopedi/lång/alsnö-stadga, luettu 7.8.2015)) 1500-luvun jälkipuoliskolla rälssioikeus katsottiin periytyväksi, eikä ratsupalvelusta enää edellytetty, mikä johti aateliston muodostumiseen.

​

​