Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:teollisuus wiki:luokka:lasiteollisuus}}


====== Lasitehdas ======
{{:wiki:salinkaa.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====
Tuotantolaitos, jossa valmistetaan lasiesineitä tai ikkunalasia


===== Kuvaus =====

Lasin valmistuksesta, tuotantolaitoksista, prosesseista kuin tuotantojätteestä ja valmiista tuotteista jää yleensä merkittäviä jälkiä ja jäännöksiä maaperään. Lasitehtaiden perustaminen vaati luvan (privilegion), ja tehtaisiin liittyvää arkistoaineistoa on varsin paljon. Monista tehtaista löytyy palovakuutus- ym. karttoja liitteineen. Niissä löytyy usein tietoja rakennuksista ja koko tehdasalueesta. 

Lasihytin pohja uuneineen on tavallisesti tehtaiden merkittävin jäännös. Hytit olivat 1900-luvun alkuun asti lautarakenteisia, eikä niistä ei ole säilynyt kuin kivijalkoja. Sulatusuunit olivat suuria, esimerkiksi Someron Åvikissa 7 x 4 metriä. Uunien kiviperustukset oli kaivettu maahan, maanpinnan yläpuoliset osat olivat yleensä tiilestä. Uunin sulatustilassa ja toisinaan tulikanavissa käytettiin tuontisavesta valmistettuja tulenkestäviä tiiliä. Samaa ns. piippusavea käytettiin myös sulatusastioiden eli upokkaiden valmistusmateriaalina. Nopeasti rapautuneet uunit muurattiin vuosittain uudestaan.((Matiskainen et al. 1991))

{{ :wiki:img_1099.jpg?300|}}Suurilla tuotantolaitoksilla saattoi olla kaksi tai kolme hyttiä. Hytin keskellä oli sulatusuuni, jossa raaka-aineet sulatettiin ja jonka äärellä lasinpuhaltajat valmistivat mm. pulloja, pikareita ja ikkunalasia. Valmiit lasiesineet jäähdytettiin jäähdytysuunissa. Joissakin jäähdytysuuneissa käytettiin sulatusuunin hukkalämpöä, toiset olivat erillisiä uuneja. Lasihytissä oli muitakin uuneja, kuten upokkaiden lämmitysuuni ja puunkuivatusuuneja. Ikkunalasia valmistavissa tehtaissa oli ikkunalasin oikaisu-uuni, jossa suuret ikkunalasilieriöt avattiin levyiksi tai ruuduiksi. Suomessa on arkeologisesti kaivettu yksi sulatusuuni (Someron Åvik) ja yksi ikkunalasinoikaisu-uuni (Sipoon Mariedal).((Matiskainen et al. 1991.))

Tuotanto synnytti runsaasti jätettä. Sen avulla saa tietoa tuotannosta ja raaka-aineista. Tehtaan paikalla voi olla jätelasikumpu, vaikka sirpaleista suuri osa käytetty uudestaan. Osa jätteestä on masuunikuonan näköistä sinistä lasikuonaa, osa erilaisia sulaneen lasin palasia ja sirpaleita. Joukossa on myös keraamista jätettä kuten lasinsulatuksessa käytettyjen upokkaiden palasia. Lasitehtaan ympäristöön on usein levinnyt paljon lasinsiruja ja erilaista kuonaa sekä raaka-aineena käytettyä kvartsia, mikä auttaa tehtaan jäännösten paikantamista.((Vanhatalo & Matiskainen 1986)) 
 

===== Historia ja käyttö =====

Lasiteollisuus sai Suomessa alkunsa vuonna 1681, kun Uuteenkaupunkiin perustettiin lasitehdas. Tehdas paloi neljä vuotta myöhemmin ja kesti vuosikymmeniä ennen kuin lasia seuraavan kerran valmistettiin Suomessa. Someron Åvikiin perustettiin lasitehdas vuonna 1748. Ruotsin ajan lopulla sai alkunsa vielä seitsemän tehdasta ja itärajan takana Karjalan Kannaksella saman verran lisää. Useimpien tehtaiden ympärille kasvoi ruukkimainen yhteisö, johon kuului työväen asuinrakennusten ohella mm. konttori ja lasivarasto sekä tehtaanomistajien käytössä ollut päärakennus((Matiskainen et al. 1991))

Lasitehtaita perustettiin Suomeen erityisesti polttopuuvarojen vuoksi, tehtaat pyrittiin sijoittamaan metsärikkaille seuduille. Sijoittumiseen vaikutti myös sopivien hiekkaesiintyminen löytyminen. Puutuhkan ja siitä uutetun potaskan sekä kalkin ohella lasin pääraaka-ainetta oli hiekka. Muiden raaka-aineiden osuus oli niin pieni, ettei niiden kuljetus tuottanut ongelmia. Parasta oli hieno, tasalaatuinen hiekka. Hiekan rautapitoisuuden vuoksi lähes kaikki lasi oli vihreätä tai ruskeata ellei massaan lisätty värinpoistoainetta kuten mangaanioksidia. Parhaita esiintymiä oli Porin lähellä Tuorsniemessä, jossa toimi lasitehdas 1781–1868. Sen hiekan rautapitoisuus oli niin alhainen, että lasi oli vihreän sijaan vain vihertävää.((Annala 1931: 64–72))

Kolmas tuotantolaitosten sijoittumiseen vaikuttanut tekijä olivat liikenneyhteydet; maantie tai satama, josta tuotteita vietiin mm. Tukholmaan ja Turkuun sekä 1800-luvulla Pietariin.  

Sahateollisuuden ekspansion myötä 1800-luvun lopulla sahoille kertyi hukkapuuta, jota voitiin käyttää lasiteollisuuden polttopuuna. Tämä oli taustalla perustettaessa mm. Kotkan lasitehdasta vuonna 1872. Uusia tehtaita perustettiin 1800-luvulla Suomeen 26 ja 1900-luvulla kymmeniä lisää. Valtaosa tehtaista on sittemmin suljettu. 

===== Ajoitus =====

Vuodesta 1681 eteenpäin.


===== Levintä ===== 

Erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä länsirannikolla.

===== Suojelustatus =====
Teollista aikaa eli 1860-lukua edeltävien lasitehtaiden jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks.[[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]], sivu 60. 


===== Lähteet =====
**Annala, Vilho** 1931, 1948. //Suomen lasiteollisuus 1681–1931// I–II. Otava, Helsinki. 
**Matiskainen, Heikki & Haggrén, Georg & Vanhatalo, Simo** 1991. //The Archaeology of the Early Glass Industry in Finland//. Lasitutkimuksia –  Glass Research VI. 
**Niukkanen, Marianna** 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
**Vanhatalo, Simo & Matiskainen, Heikki** 1986. //Suomen lasitehtaiden teollisuusarkeologinen inventointi//. Lasitutkimuksia – Glass Research III. Riihimäki.


===== Muu kirjallisuus =====
**Matiskainen, Heikki** 1994. //Suomalaisen lasin historia.// Riihimäki.


===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
