Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:lasitehdas


Lasitehdas

Määritelmä

Tuotantolaitos, jossa valmistetaan lasiesineitä tai ikkunalasia

Kuvaus

Lasin valmistuksesta, tuotantolaitoksista, prosesseista kuin tuotantojätteestä ja valmiista tuotteista jää yleensä merkittäviä jälkiä ja jäännöksiä maaperään. Lasitehtaiden perustaminen vaati luvan (privilegion), ja tehtaisiin liittyvää arkistoaineistoa on varsin paljon. Monista tehtaista löytyy palovakuutus- ym. karttoja liitteineen. Niissä löytyy usein tietoja rakennuksista ja koko tehdasalueesta.

Lasihytin pohja uuneineen on tavallisesti tehtaiden merkittävin jäännös. Hytit olivat 1900-luvun alkuun asti lautarakenteisia, eikä niistä ei ole säilynyt kuin kivijalkoja. Sulatusuunit olivat suuria, esimerkiksi Someron Åvikissa 7 x 4 metriä. Uunien kiviperustukset oli kaivettu maahan, maanpinnan yläpuoliset osat olivat yleensä tiilestä. Uunin sulatustilassa ja toisinaan tulikanavissa käytettiin tuontisavesta valmistettuja tulenkestäviä tiiliä. Samaa ns. piippusavea käytettiin myös sulatusastioiden eli upokkaiden valmistusmateriaalina. Nopeasti rapautuneet uunit muurattiin vuosittain uudestaan.1)

Suurilla tuotantolaitoksilla saattoi olla kaksi tai kolme hyttiä. Hytin keskellä oli sulatusuuni, jossa raaka-aineet sulatettiin ja jonka äärellä lasinpuhaltajat valmistivat mm. pulloja, pikareita ja ikkunalasia. Valmiit lasiesineet jäähdytettiin jäähdytysuunissa. Joissakin jäähdytysuuneissa käytettiin sulatusuunin hukkalämpöä, toiset olivat erillisiä uuneja. Lasihytissä oli muitakin uuneja, kuten upokkaiden lämmitysuuni ja puunkuivatusuuneja. Ikkunalasia valmistavissa tehtaissa oli ikkunalasin oikaisu-uuni, jossa suuret ikkunalasilieriöt avattiin levyiksi tai ruuduiksi. Suomessa on arkeologisesti kaivettu yksi sulatusuuni (Someron Åvik) ja yksi ikkunalasinoikaisu-uuni (Sipoon Mariedal).2)

Tuotanto synnytti runsaasti jätettä. Sen avulla saa tietoa tuotannosta ja raaka-aineista. Tehtaan paikalla voi olla jätelasikumpu, vaikka sirpaleista suuri osa käytetty uudestaan. Osa jätteestä on masuunikuonan näköistä sinistä lasikuonaa, osa erilaisia sulaneen lasin palasia ja sirpaleita. Joukossa on myös keraamista jätettä kuten lasinsulatuksessa käytettyjen upokkaiden palasia. Lasitehtaan ympäristöön on usein levinnyt paljon lasinsiruja ja erilaista kuonaa sekä raaka-aineena käytettyä kvartsia, mikä auttaa tehtaan jäännösten paikantamista.3)

Historia ja käyttö

Lasiteollisuus sai Suomessa alkunsa vuonna 1681, kun Uuteenkaupunkiin perustettiin lasitehdas. Tehdas paloi neljä vuotta myöhemmin ja kesti vuosikymmeniä ennen kuin lasia seuraavan kerran valmistettiin Suomessa. Someron Åvikiin perustettiin lasitehdas vuonna 1748. Ruotsin ajan lopulla sai alkunsa vielä seitsemän tehdasta ja itärajan takana Karjalan Kannaksella saman verran lisää. Useimpien tehtaiden ympärille kasvoi ruukkimainen yhteisö, johon kuului työväen asuinrakennusten ohella mm. konttori ja lasivarasto sekä tehtaanomistajien käytössä ollut päärakennus4)

Lasitehtaita perustettiin Suomeen erityisesti polttopuuvarojen vuoksi, tehtaat pyrittiin sijoittamaan metsärikkaille seuduille. Sijoittumiseen vaikutti myös sopivien hiekkaesiintyminen löytyminen. Puutuhkan ja siitä uutetun potaskan sekä kalkin ohella lasin pääraaka-ainetta oli hiekka. Muiden raaka-aineiden osuus oli niin pieni, ettei niiden kuljetus tuottanut ongelmia. Parasta oli hieno, tasalaatuinen hiekka. Hiekan rautapitoisuuden vuoksi lähes kaikki lasi oli vihreätä tai ruskeata ellei massaan lisätty värinpoistoainetta kuten mangaanioksidia. Parhaita esiintymiä oli Porin lähellä Tuorsniemessä, jossa toimi lasitehdas 1781–1868. Sen hiekan rautapitoisuus oli niin alhainen, että lasi oli vihreän sijaan vain vihertävää.5)

Kolmas tuotantolaitosten sijoittumiseen vaikuttanut tekijä olivat liikenneyhteydet; maantie tai satama, josta tuotteita vietiin mm. Tukholmaan ja Turkuun sekä 1800-luvulla Pietariin.

Sahateollisuuden ekspansion myötä 1800-luvun lopulla sahoille kertyi hukkapuuta, jota voitiin käyttää lasiteollisuuden polttopuuna. Tämä oli taustalla perustettaessa mm. Kotkan lasitehdasta vuonna 1872. Uusia tehtaita perustettiin 1800-luvulla Suomeen 26 ja 1900-luvulla kymmeniä lisää. Valtaosa tehtaista on sittemmin suljettu.

Ajoitus

Vuodesta 1681 eteenpäin.

Levintä

Erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä länsirannikolla.

Suojelustatus

Teollista aikaa edeltävien lasitehtaiden jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks.Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 60.

Lähteet

Annala, Vilho 1931, 1948. Suomen lasiteollisuus 1681–1931 I–II. Otava, Helsinki.
Matiskainen, Heikki & Haggrén, Georg & Vanhatalo, Simo 1991. The Archaeology of the Early Glass Industry in Finland. Lasitutkimuksia – Glass Research VI.
Vanhatalo, Simo & Matiskainen, Heikki 1986. Suomen lasitehtaiden teollisuusarkeologinen inventointi. Lasitutkimuksia – Glass Research III. Riihimäki.

Muu kirjallisuus

Matiskainen, Heikki 1994. Suomalaisen lasin historia. Riihimäki.

Viitteet

1) , 4) Matiskainen et al. 1991
2) Matiskainen et al. 1991.
3) Vanhatalo & Matiskainen 1986
5) Annala 1931: 64–72
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/lasitehdas.txt · Viimeksi muutettu: 2017/04/12 17:01 / Helena Ranta