Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:paimentolais-ja-pyyntikulttuurien-asuinpaikat}}

====== Liesilatomus ======
{{:wiki:latomus_inari_alajoki.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====
Lapissa sijaitsevan rautakauden loppuun tai keskiajan alkuun ajoittuvan asuinpaikan suorakaiteen muotoinen tulisija 

===== Kuvaus =====
{{ :wiki:liesilatomus_inari_kenttäniemi.jpg?300|}}Liesilatomus (árran PS) -kohde koostuu suorakaiteen muotoisista tulisijoista, jotka ovat olleet kevytrakenteisten kotien keskusliesiä. Suorakaiteen muotoiset kivilatomukset, liedet/tulisijat, sijaitsevat tavallisesti rivissä, jos ne ovat likipitäen saman ikäisiä. Latomusten ajoituksissa saatujen tuloksien mukaan, latomukset eivät välttämättä ole olleet käytössä samanaikaisesti. Rivissä saattaa olla parhaimmillaan kolmisenkymmentä latomusta, mutta tavallisesti niitä on yhdestä kymmeneen. Latomusrivissä latomukset ovat suuntautuneet tavallisesti niin, että latomuksen pitkä sivu on kohti rivissä seuraavana olevaa latomusta. Tulisijojen ympärillä ei yleensä ole havaittavissa vallia tai muitakaan rakenteita, jotka antaisivat viitteitä liettä ympäröivästä asumuksen rakenteesta.((Carpelan 2003; Halinen 2009; 2016; Halinen et al. 2013; Hamari 1996; Hedman 2003; Hedman & Olsen 2009; Mulk 1994))

Asuinpaikat sijaitsevat useimmiten pienten jokien, järvien, soiden, lampien tai purojen läheisyydestä, hiekkaisella maaperällä. Niiden sijainti poikkeaa varhaisempien pyyntikulttuurien asuinpaikoista, joita on löydetty tavallisesti merien, järvien tai jokien muinaisilta rannoilta. Pääasiassa latomuskohteet ovat sijainneet tasamaalla mäntymetsässä tai tunturikoivikossa, mutta niitä löytyy myös puuttomalta paljakka-alueelta.((Halinen 2009; 2016; Halinen et al. 2013; Hamari 1996; Hedman 2003; Hedman & Olsen 2009))

Rivissä olevien tulisijojen välillä on havaittavissa pieniä kokoeroja. Joissakin tapauksissa rivin keskimmäinen tai keskimmäiset tulisijat ovat muita hieman suurempia ja niiden yhteydessä saattaa olla muita enemmän löytöjä. Näissä tulisijoissa saattaa olla myös muita tulisijoja suuremmat päätykivet, mm. posiokivi (boaššu PS), joka on aikoinaan erottanut kodan sisällä pyhän ja profaanin ja myöhemmin keittiötilan ja asuintilan toisistaan. Liesilatomuskohteet ovat toisinaan melko vähälöytöisiä, joten ihmistoiminta näkyy latomusten ohella pääasiassa fosfaattiarvojen ja joskus myös luiden levinnässä. ((Halinen 2009; 2016; Halinen et al. 2013; Hamari 1996; Hedman & Olsen 2009))


===== Historia ja käyttö =====
Liesilatomuskohteita on tunnistettu ensimmäisen kerran jo 1900-luvun alussa, jolloin I. Itkonen havaitsi niitä Nellimjoen ns. markkinapaikalla. Norjalainen Povl Simonsen tutki latomuksia 1960-luvulla Karasjoen Ássebáktissa, mutta tulkitsi ne haudoiksi (Ássebákte-gravor). 1980-luvulta lähtien latomukset on tulkittu yksiselitteisesti tulisijoiksi. Tuolloin Christian Carpelan tunnisti Nukkumajoen tyypin asuinpaikoilla suorakaiteen muotoisia latomuksia, jotka olivat muiden kotien joukossa rivimäisessä muodostelmassa. ((Carpelan 2003; Storli 1991))

Liesilatomusasuinpaikkoja ovat käyttäneet saamelaiset metsästäjä-keräilijät, jotka ovat saattaneet pitää myös muutamia lampaita sekä veto- ja takkaporoja. Osa asuinpaikoista on ollut talviasuinpaikkoja, ja niissä on yleensä enemmän kuin viisi latomusta. Talvipaikkojen latomukset ovat korkeampia kuin kesäasuinpaikoilla. Pienemmät latomusryhmät on tulkittu asuinpaikoiksi, joita on käytetty lumettomina vuodenaikoina. Ne ovat saattaneet olla pyyntiin liittyviä asuinpaikkoja((Halinen 2009; 2016; Halinen et al. 2013; Hedman & Olsen 2009)).

===== Ajoitus =====

Suorakaiteen muotoiset tulisijat ajoittuvat pääasiassa 800-luvulta 1200-luvulle, eniten niitä on 1000–1250. Vanhimmat tulisijat on ajoitettu 600-luvulle ja nuorimmat 1600-luvulle.((Halinen 2016; Halinen et al 2013; Hedman 2003; Hedman & Olsen 2009; Storli 1991.))

===== Levintä =====
Liesilatomusasuinpaikkoja on runsaasti etenkin Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella. Joitakin tulisijoja tunnetaan myös Metsä-Lapista, ja eteläisimmät on löydetty Rovaniemeltä ja Kemijärveltä. Ruotsissa tulisijoja on löydetty pääasiassa Norlannista, mutta Norjasta niitä tunnetaan aina Hardangerviddalta Paatsjoelle asti((Bergstøl 2008; Halinen et al. 2013; Hedman & Olsen 2009)). Venäjältä niitä ei vielä ole löytynyt.
===== Suojelustatus =====
Vähintään sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) liesilatomukset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

===== Lähteet =====
**Bergstøl, Jostein** 2008. //Samer i Østerdalen? En studie av etnisitet i jernalderen i det nordøstre Hedmark//. Universitetet i Oslo.
**Carpelan, Christian** 2003. Inarilaisten arkeologiset vaiheet. Julkaisussa Lehtola, Veli-Pekka (toim.): //Inari – Aanaar, Inarin historia jääkaudesta nykypäivään//: 28–95. Inarin kunta, Oulu.
**Halinen, Petri** 2009. Change and continuity of Saami dwellings and dwelling sites from the Late Iron Age to the 18th century. Julkaisussa Äikäs, Tiina (toim.): //Máttut – Máddagat – The Roots of Saami Ethnicities, Societies and Spaces / Places//: 100–115. Publications of the Giellagas Institute, 12.
**Halinen, Petri** 2016. The Inland Sámi Societies of Northern Fennoscandia during the Late iron Age and Early Miedieval Period: An Archaeological Approach. Julkaisussa Uino, Pirjo & Nordqvist, Kerkko (toim.): //New Sites, New Methods – Proceedings of the Finnish-Russian Archaeological Symposium. Helsinki, 19–21 November, 2014//. Iskos 21: 160–174.
**Halinen, Petri, Hedman, Sven-Donald & Olsen Bjørnar ** 2013. Hunters in Transition: Sámi Hearth Row Sites, Reindeer Economies and the Organization of Domestic Space 800-1300 A.D. Julkaisussa Anderson, David G. & Wishart, Robert & Vaté, Virgine (toim.) //About the Hearth – Perspectives on the Home, Hearth and Household in the Circumpolar North//: 152–182. Berghahn Books. New York, Oxford.
**Hamari, Pirjo** 1996. //Kolme kiveä ristissä ja vähän jäkälää päällä – Suorakaiteen muotoiset kivilatomukset pohjoisena muinaisjäännöstyyppinä//. Julkaisematon Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto.
**Hedman, Sven-Donald** 2003. //Boplatser och offerplatser. Ekonomisk strategi och boplatsmönster bland skogssamer 700–1600 AD//. Studia archaeologica universitatis Umensis 17.
**Hedman, Sven-Donald & Olsen, Bjørnar** 2009. Transition and Order: a Study of Sámi Rectangular Hearths in Pasvik, Arctic Norway. //Fennoscandia archaeologica// XXVI (2009): 3–22.
**Storli, Inger** 1991. //"Stallo"-boplassene. Et tolkningsforslag basert på undersøkelser i Lønsdalen, Saltjellet//. Institutt for samfunnsvitenskap, Tromsø 1991. Stensilserie B nr 31.


===== Muu kirjallisuus =====
**Halinen, Petri & Hamari, Pirjo** 2000. Saamelaisperäisten muinaisjäännösten inventointi. Julkaisussa  Kirkinen, Tuija & Maaranen, Päivi (toim.): //Arkeologinen inventointi. Opas inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen//: 153–171. Museovirasto.
**Hansen, Lars Ivar & Olsen, Bjørnar** 2004. //Samenes Historie fram til 1750//. Cappelen Akademisk Forlag, Oslo.
**Hansen, Lars Ivar & Olsen, Bjørnar** 2014. //Hunters in Transition. An Outline of Early Sámi History.// The Northern World. North Europe and the Baltic c. 400-1700 AD. Peoples, Economics and Cultures. Volume 63. Leiden. Boston.
**Simonsen, Povl** 1979. //Juntavadda og Assebakte – to utgravninger på Finnmarksvidda//. Acta Borealia B, Humaniora, no. 17: 3–55. Tromsø, Universitetsforlaget.
**Simonsen, Povl** 1997. Assebakte tombs and rowhearths. Did the Same once practise cremation? //Acta Borealia//, Vol. 2, Issue 2, 1997: 59–63.

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
