Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:liesilatomus


Liesilatomus

Määritelmä

Lapissa sijaitsevalle, rautakauden loppuun tai keskiajan alkuun ajoittuvalle asuinpaikalle kivistä koottu suorakaiteen muotoinen tulisija

Kuvaus

Liesilatomus (ps árran) -kohde koostuu suorakaiteen muotoisista tulisijoista, jotka ovat olleet kevytrakenteisten kotien keskusliesiä. Suorakaiteen muotoiset kivilatomukset, liedet/tulisijat, sijaitsevat tavallisesti rivissä, jos ne ovat likipitäen saman ikäisiä. Latomuksista tehdyt ajoitukset osoittavat kuitenkin, ne eivät välttämättä ole olleet käytössä samanaikaisesti. Rivissä saattaa olla parhaimmillaan kolmisenkymmentä latomusta, mutta tavallisesti niitä on yhdestä kymmeneen. Latomukset ovat suuntautuneet tavallisesti niin, että niiden pitkä sivu on kohti rivissä seuraavana olevaa latomusta. Tulisijojen ympärillä ei yleensä ole havaittavissa vallia tai muitakaan rakenteita, jotka antaisivat viitteitä, minkälainen asumus on tarkkaan ottaen ollut.1)

Asuinpaikat sijaitsevat useimmiten pienten jokien, järvien, soiden, lampien tai purojen läheisyydessä, hiekkaisella maaperällä. Niiden sijainti poikkeaa varhaisempien pyyntikulttuurien asuinpaikoista, joita on löydetty tavallisesti merien, järvien tai jokien muinaisilta rannoilta. Pääasiassa latomuskohteet ovat sijainneet tasamaalla mäntymetsässä tai tunturikoivikossa, mutta niitä löytyy myös puuttomalta paljakka-alueelta.2)

Rivissä olevien tulisijojen välillä on havaittavissa pieniä kokoeroja. Joissakin tapauksissa rivin keskimmäinen tai keskimmäiset tulisijat ovat muita hieman suurempia ja niiden yhteydessä saattaa olla muita enemmän löytöjä. Näissä tulisijoissa saattaa olla myös muita tulisijoja suuremmat päätykivet, mm. posiokivi (ps boaššu), joka on aikoinaan erottanut kodan sisällä pyhän ja profaanin ja myöhemmin keittiötilan ja asuintilan toisistaan. Liesilatomuskohteet ovat toisinaan melko vähälöytöisiä, joten ihmistoiminta näkyy latomusten ohella pääasiassa fosfaattiarvojen ja joskus myös luiden levinnässä.3)

Historia ja käyttö

Liesilatomuskohteita on tunnistettu ensimmäisen kerran jo 1900-luvun alussa, jolloin I. Itkonen havaitsi niitä Nellimjoen ns. markkinapaikalla. Norjalainen Povl Simonsen tutki latomuksia 1960-luvulla Karasjoen Ássebáktissa, mutta tulkitsi ne haudoiksi (Ássebákte-gravor). 1980-luvulta lähtien latomukset on tulkittu yksiselitteisesti tulisijoiksi. Tuolloin Christian Carpelan tunnisti Nukkumajoen tyypin asuinpaikoilla suorakaiteen muotoisia latomuksia, jotka olivat muiden kotien joukossa rivimäisessä muodostelmassa.4)

Liesilatomusasuinpaikkoja ovat käyttäneet saamelaiset metsästäjä-keräilijät, jotka ovat saattaneet pitää myös muutamia lampaita sekä veto- ja takkaporoja. Osa asuinpaikoista on ollut talviasuinpaikkoja, ja niissä on yleensä enemmän kuin viisi latomusta. Talvipaikkojen latomukset ovat korkeampia kuin kesäasuinpaikoilla. Pienemmät latomusryhmät on tulkittu asuinpaikoiksi, joita on käytetty lumettomina vuodenaikoina. Ne ovat saattaneet olla pyyntiin liittyviä asuinpaikkoja5).

Ajoitus

Suorakaiteen muotoiset tulisijat ajoittuvat pääasiassa 800-luvulta 1200-luvulle, eniten niitä on 1000–1250. Vanhimmat tulisijat on ajoitettu 600-luvulle ja nuorimmat 1600-luvulle.6)

Levintä

Liesilatomusasuinpaikkoja on paljon etenkin Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella. Joitakin tulisijoja tunnetaan myös Metsä-Lapista, ja eteläisimmät on löydetty Rovaniemeltä ja Kemijärveltä. Ruotsissa tulisijoja on löydetty pääasiassa Norlannista, mutta Norjasta niitä tunnetaan aina Hardangerviddalta Paatsjoelle asti7). Venäjältä niitä ei vielä ole löytynyt.

Suojelustatus

Vähintään sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) liesilatomukset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Bergstøl, Jostein 2008. Samer i Østerdalen? En studie av etnisitet i jernalderen i det nordøstre Hedmark. Universitetet i Oslo.
Carpelan, Christian 2003. Inarilaisten arkeologiset vaiheet. Julkaisussa Lehtola, Veli-Pekka (toim.): Inari – Aanaar, Inarin historia jääkaudesta nykypäivään: 28–95. Inarin kunta, Oulu.
Halinen, Petri 2009. Change and continuity of Saami dwellings and dwelling sites from the Late Iron Age to the 18th century. Julkaisussa Äikäs, Tiina (toim.): Máttut – Máddagat – The Roots of Saami Ethnicities, Societies and Spaces / Places. Publications of the Giellagas Institute, 12: 100–115.
Halinen, Petri 2016. The Inland Sámi Societies of Northern Fennoscandia during the Late iron Age and Early Miedieval Period: An Archaeological Approach. Julkaisussa Uino, Pirjo & Nordqvist, Kerkko (toim.): New Sites, New Methods – Proceedings of the Finnish-Russian Archaeological Symposium. Helsinki, 19–21 November, 2014. Iskos 21: 160–174.
Halinen, Petri, Hedman, Sven-Donald & Olsen Bjørnar 2013. Hunters in Transition: Sámi Hearth Row Sites, Reindeer Economies and the Organization of Domestic Space 800-1300 A.D. Julkaisussa Anderson, David G. & Wishart, Robert & Vaté, Virgine (toim.) About the Hearth – Perspectives on the Home, Hearth and Household in the Circumpolar North: 152–182. Berghahn Books, New York, Oxford.
Hamari, Pirjo 1996. Kolme kiveä ristissä ja vähän jäkälää päällä – Suorakaiteen muotoiset kivilatomukset pohjoisena muinaisjäännöstyyppinä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
Hedman, Sven-Donald 2003. Boplatser och offerplatser. Ekonomisk strategi och boplatsmönster bland skogssamer 700–1600 AD. Studia archaeologica universitatis Umensis 17.
Hedman, Sven-Donald & Olsen, Bjørnar 2009. Transition and Order: a Study of Sámi Rectangular Hearths in Pasvik, Arctic Norway. Fennoscandia archaeologica XXVI (2009): 3–22.
Storli, Inger 1991. ”Stallo”-boplassene. Et tolkningsforslag basert på undersøkelser i Lønsdalen, Saltjellet. Institutt for samfunnsvitenskap, Tromsø 1991. Stensilserie B nr 31.

Muu kirjallisuus

Halinen, Petri & Hamari, Pirjo 2000. Saamelaisperäisten muinaisjäännösten inventointi. Julkaisussa Kirkinen, Tuija & Maaranen, Päivi (toim.): Arkeologinen inventointi. Opas inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen: 153–171. Museovirasto.
Hansen, Lars Ivar & Olsen, Bjørnar 2004. Samenes Historie fram til 1750. Cappelen Akademisk Forlag, Oslo.
Hansen, Lars Ivar & Olsen, Bjørnar 2014. Hunters in Transition. An Outline of Early Sámi History. The Northern World. North Europe and the Baltic c. 400-1700 AD. Peoples, Economics and Cultures. Volume 63. Leiden, Boston.
Simonsen, Povl 1979. Juntavadda og Assebakte – to utgravninger på Finnmarksvidda. Acta Borealia B, Humaniora, no. 17: 3–55. Tromsø Universitetsforlaget.
Simonsen, Povl 1997. Assebakte tombs and rowhearths. Did the Same once practise cremation? Acta Borealia, Vol. 2, Issue 2, 1997: 59–63.

Viitteet

1) Carpelan 2003; Halinen 2009; 2016; Halinen et al. 2013; Hamari 1996; Hedman 2003; Hedman & Olsen 2009; Mulk 1994
2) Halinen 2009; 2016; Halinen et al. 2013; Hamari 1996; Hedman 2003; Hedman & Olsen 2009
3) Halinen 2009; 2016; Halinen et al. 2013; Hamari 1996; Hedman & Olsen 2009
4) Carpelan 2003; Storli 1991
5) Halinen 2009; 2016; Halinen et al. 2013; Hedman & Olsen 2009
6) Halinen 2016; Halinen et al 2013; Hedman 2003; Hedman & Olsen 2009; Storli 1991.
7) Bergstøl 2008; Halinen et al. 2013; Hedman & Olsen 2009
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/liesilatomus.txt · Viimeksi muutettu: 2019/02/06 11:06 / Helena Ranta