Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:masuuni

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:masuuni [2017/05/22 10:52]
Helena Ranta luotu
wiki:masuuni [2018/11/20 15:43] (nykyinen)
Helena Ranta [Kuvaus]
Rivi 3: Rivi 3:
 ====== Masuuni ====== ====== Masuuni ======
  
 +{{:​wiki:​masuuni_barkarbole.jpg?​450|}}
  
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
    
 +Jatkuvapolttoinen kuilu-uuni, jossa rautamalmi pelkistetään hiilen ja kalkin avulla
  
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
  
-Vasarapajojen ​lattiakerroksissa on yleensä ​paljon hiiltä ja kuonaa. ​Vasarapajakuona ​on ruskea ​tai mustaa ​(vrt. [[wiki:masuuni|masuuni]]kuona, joka on tyypillisesti sinisen, vihreän ​tai harmaan kirjavaa)). Hiilihuoneen ja hiilivaraston paikat erottuvat yleensä paksun hiilikerroksen ansiosta. +Masuunista on maastossa usein havaittavissa sortuneesta masuunipiipusta muodostunut kivi- ja tiiliraunio tai -röykkiö. Joskus maastossa erottuu pyöreä masuuninpiipun eli kuilun alaosa. Masuunipiipun raunion juurella saattaa näkyä jäännöksiä sitä ympäröineestä suojarakennuksesta. Masuunien ​lattiakerroksissa on tyypillisesti ​paljon hiiltä ja myös kuonaa. ​Masuunikuona ​on tyypillisesti sinisen, vihreän ​tai harmaan kirjavaa, ​(vrt. [[wiki:vasarapaja|vasarapaja]]kuona, joka on ruskaa ​tai mustaa). Hiilihuoneen ja hiilivaraston paikat erottuvat yleensä paksun hiilikerroksen ansiosta.
  
    
Rivi 19: Rivi 18:
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
  
-Vasarapajassa sijaitsivat takkiraudan jatkojalostamiseen tarvittavat vasaratjotka toimivat vesivoimalla ​ja 1800-luvulta alkaen myös höyryvoimalla. Masuunissa tuotettu takkirauta ei ollut taottavissa ennen kuin sen hiilipitoisuutta ja epäpuhtauksia oli poistettu mellotuksen ​avulla. ​Mellotuksessa takkirauta sulatettiin kankivasarapajassa sijainneessa ahjossa uudelleen ​ja taottiin kankivasaran avulla käyttökelpoiseksi ainesraudaksiKankivasarapajassa ​oli yksi tai kaksi suurta ahjoa ja raskasta vesivasaraaAhjossa ​oli avosuinen tulipesäjoka mahdollisti suurten rautakimpaleiden käsittelynSuuret ahjot ja vesivasaroiden alasimet vaativat raskaita ​ja tukevia perustuksia. Sekä vesivasarat että ahjojen palkeet toimivat vesirattaiden avulla. Mellotustavasta riippuen kankivasarapajat jakautuivat eri ryhmiin. Vanhimmat kankivasarapajat olivat ns. saksalaispajoja. Niiden rinnalla kokeiltiin ​1700-luvulla vallonitaontaa. Uutta tekniikkaa edustivat 1850-luvulla käyttöön otetut lancashire- ja franche-comte-menetelmät.((Hildebrand 1987: 4658; Härö 1998.)) Vasarapajojen rakenteista löytyy erinomaisia kuvauksia Sven Rinmanin 1700-luvun lopussa julkaisemissa mallipiirroksissa((Rinman 1788–1789)).+Masuuni on suuri jatkuvapolttoinen kuilu-uunijossa rautamalmi pelkistetään hiilen ​ja kalkin ​avulla. ​Malmi, hiili ja kalkki panostettiin masuunin kuilun eli piipun päältäKuilun sisäpinta ​oli kuumuutta kestävää kiveä ​ja itse piippu muurattu kivestäVanhoissa ns. ruotsalaisissa ja saksalaisissa masuuneissa piippu ​oli vuorattu ns. multahirsirakenteellavallonimasuuneissa myös ulkoseinät olivat kivestäPiippu oli sisältä pyöreä ​ja varsinainen uunirakenne aluksi nelikulmainen ​ja 1700-luvulta alkaen yhä useammin pyöreä.((Hildebrand 1987: 3845; Härö 1998)) ​Masuuninraunio,​ jossa erottuu tyypillinen pyöreä masuuninpiipun eli kuilun alaosa, on säilynyt mm. Inkoon Fagervikissa ja Raaseporin Barkarbölessä eli Parkkalassa.
  
-Kankivasarapajat olivat kookkaita hirsirakennuksia, mutta suurilla ruukeilla seinien alaosat saattoivat 1700-luvulta alkaen ​olla kivestäKokonaan muuratut pajarakennukset ​yleistyivät ​1800-luvun loppua kohdenVasarapajan pituus ​oli usein yli 20 metriä ​ja leveys ​yli 10 metriä. ​Maastossa rakennuksen perustus saattaa olla tuntuvasti tätä leveämpijos siihen liittyy kivettyjä vesirännejä.((Hildebrand 1987: 4658; Härö 1998.)) ​Inkoon Fagervikissa on yhä saksalaispaja ahjoineenerityisen hyvin säilynyt raunio puolestaan ​Salon Perniön Kuustossa.+{{:​wiki:​puhalluskone_skogby.jpg?​200 |}}Masuunin alaosassa oli vähintään kaksi ns. hormirintaa eli syvennystä,​ joissa molemmissa oli uunin alaosaan johtava aukko. Toinen oli puhallusrinta ja toinen laskurinta. Masuunia lämmitettäessä ja sulatuksen eli puhalluksen aikana piipun alaosaan johdettiin puhallusrintaan johtavien puhallushormien kautta jatkuva ilmapuhallus. Alkujaan se saatiin vesivoimalla toimivien palkeiden avulla, mutta 1800-luvulla niiden tilalle kehitettiin puhalluskone,​ jollainen on säilynyt Raaseporin Skogbyn ruukilla. Laskurinnasta valutettiin puolestaan sula rauta ja kuona maassa oleviin muotteihin. Näin saatiin valettua takkirautaa ja erilaisia valutuotteita kuten tykinkuulia ja rautapatoja. Masuunin puhalluksen aikana sitä lämmitettiin ja panostettiin vuorokauden ympäri ja sulaa rautaa laskettiin useita kertoja päivässä. Puhallus kesti muutamasta viikosta useisiin kuukausiin.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1998.))  
 + 
 +Vanhin masuuni tyyppi oli ns. ruotsalainen masuuni, jonka korkeus saattoi ​olla vain noin 2–3 metriä ja sivun pituus noin 4–5 metriäRuotsalaiset masuunit ajoittuvat keskiajalta 1600-luvulle. Ruotsista niitä tunnetaan 1100–1600-luvulta satoja, Suomesta on paikallistettu ainoastaan Siuntion Hyttiskogenin 1500-luvulle ajoittuvan masuunin jäännökset((Haggrén et al. 2007; Härö 1998; Magnusson 2014: 23–24; Pettersson-Jensen 2013: 158–164.)) Ns. saksalaiset masuunit, jotka yleistyivät ​1600-luvulla, muistuttivat rakenteeltaan vanhoja ruotsalaisia,​ mutta olivat kookkaampiaPiipun ja ulkoseinien välissä ​oli hiekasta ​ja mullasta koostuva täyttö. Uunirakenteen ​leveys ​oli yleensä 7–8 metriä ​ja piipun korkeus samaa luokkaaVallonimasuunit olivat saksalaisten masuunien kokoisia tai hieman suurempia. Saksalaismasuunin uuni oli vuorattu salvotulla multahirsirakenteellavallonimasuunin ulkoseinät olivat kokonaan kivestä. Masuunin alaosaa ympäröi raastuvaksi kutsuttu puinen suojahuone, jossa saattoi olla jopa 25 metriä leveät ulkoseinät. Saksalaistyyppinen masuuni on säilynyt Kullaan Leineperin ja Karkkilan Högforsin ruukeilla.((Hildebrand 1987: 3845; Härö 1994; Härö 1998; Härö & Turunen 1998: 35–42, 76–81, 114–119.)) Kivisiä vallonimasuuneja oli Suomessa vain suurimmilla ruukeillaparhaiten ​säilynyt ​esimerkki löytyy Raaseporin Skogbystä. Iso, vasta 1980-luvulla romahtanut ​raunio puolestaan ​HaapakoskeltaMasuuneista 1700-luvun lopulla tehdyt tyyppipiirustukset havainnollistavat hyvin niiden rakennetta((Garney 1791; Rinman 1788–1789)). 
 + 
 +Masuunitekniikka kehittyi 1800-luvulla siten, että niissä alettiin käyttää tulenkestävää tiiltä. Nyt ei enää rakennettu erillisiä ulkomuureja. Uudentyyppisiä masuuneja kutsuttiin vapaastiseisoviksi piipuiksi tai skotlantilaisiksi masuuneiksi. Niiden pyöreä piippu oli aiempaa korkeampi ja se oli ulkosivuiltaan tuettu rautavantein. Skotlantilainen masuuni on Suomessa säilynyt Sonkajärven Jyrkkäkoskella.((Härö & Turunen 1998: 152–158.))
  
-Ruukkien manufaktuuripajat muistuttivat kankivasarapajoja,​ mutta niiden kaikki rakenneosat olivat pienempiä. Kankivasara painoi noin 300–400 kiloa ja nippuvasara noin 100 kiloa, mutta naulavasara saattoi painaa vähemmän kuin viisi kiloa. Nippuvasarapajassa taottiin erilaisia työkaluja ja muita takeita, naulavasarapajassa erityisesti nauloja.((Härö 1994: 34; Härö 1998)) 
  
  
 ===== Ajoitus ===== ===== Ajoitus =====
    
 +1500-luvulta 1900-luvun alkuun. ​
 ===== Levintä ===== ===== Levintä =====
 +Vanhempien rautaruukkien painopiste on ollut rannikoilla,​ erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Järvimalmin käyttöön perustuneita rautaruukkeja perustettiin 1700- ja 1800-luvuilla erityisen paljon Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan. ​
  
 ===== Suojelustatus ===== ===== Suojelustatus =====
-Teollista aikaa edeltävien ​vasarapajojen ​jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://​www.nba.fi/​fi/​File/​685/​rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 60.+Teollista aikaa eli 1860-lukua ​edeltävien ​masuunien ​jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://​www.nba.fi/​fi/​File/​685/​rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 60.
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
  
Rivi 44: Rivi 46:
 **Magnusson,​ Gert** (toim.) 2014. //Nya Lapphyttan – medeltida bergsmannakunskap rekonstruerad//​ Jernkontorets bergshistoriska utskott H 80. Jernkontoret,​ Stockholm. **Magnusson,​ Gert** (toim.) 2014. //Nya Lapphyttan – medeltida bergsmannakunskap rekonstruerad//​ Jernkontorets bergshistoriska utskott H 80. Jernkontoret,​ Stockholm.
 **Pettersson Jensen, Ing-Marie** 2012. //Norberg och järnet. Bergsmännen och den medeltida industrialisering//​. Jernkontorets bergshistoriska skriftserie 46. Jernkontoret,​ Stockholm. **Pettersson Jensen, Ing-Marie** 2012. //Norberg och järnet. Bergsmännen och den medeltida industrialisering//​. Jernkontorets bergshistoriska skriftserie 46. Jernkontoret,​ Stockholm.
-** Rinman, Sven** 1788, 1789. //​Bergswerks Lexicon I-II och planscher//​. Stockholm ​+** Rinman, Sven** 1788, 1789. //​Bergswerks Lexicon III och planscher//​. Stockholm
  
 ===== Muu kirjallisuus ===== ===== Muu kirjallisuus =====
wiki/masuuni.1495439544.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/05/22 10:52 / Helena Ranta