Käyttäjän työkalut
wiki:muinaispelto
Erot
Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
| Both sides previous revision Edellinen revisio Seuraava revisio | Edellinen revisio Seuraava revisio Both sides next revision | ||
|
wiki:muinaispelto [2017/04/12 16:11] Helena Ranta |
wiki:muinaispelto [2018/08/29 09:31] Veli-Pekka Suhonen [Määritelmä] |
||
|---|---|---|---|
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
| ===== Määritelmä ===== | ===== Määritelmä ===== | ||
| - | Esihistoriallisen tai historiallisen viljelyn jäännös, johon voi kuulua raivauksen tai muokkauksen seurauksena muodostuneita rakenteita, kerrostumia tai jälkiä | + | Esihistoriallisen tai historiallisen viljelyn jäännös, johon voi kuulua raivauksen tai muokkauksen seurauksena muodostuneita rakenteita, kerrostumia tai jälkiä. |
| Muinaispelto = yleensä esihistoriaan tai keskiajalle ajoittuvan pellon jäännökset, jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta fossiloituneesta peltokerroksesta ja niihin liittyvistä muokkausjäljistä. | Muinaispelto = yleensä esihistoriaan tai keskiajalle ajoittuvan pellon jäännökset, jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta fossiloituneesta peltokerroksesta ja niihin liittyvistä muokkausjäljistä. | ||
| - | Fossiloitunut peltokerros = käytöstä pois jäänyt muokkauskerros | + | |
| + | Fossiloitunut peltokerros = käytöstä pois jäänyt muokkauskerros. | ||
| Fossiloitunut pelto = hylätyn pellon jäännökset, peltoraunio, vrt. muinaispelto. | Fossiloitunut pelto = hylätyn pellon jäännökset, peltoraunio, vrt. muinaispelto. | ||
| - | Peltojärjestelmä = useasta yksittäisestä pellosta muodostuva kokonaisuus | + | |
| + | Peltojärjestelmä = useasta yksittäisestä pellosta muodostuva kokonaisuus. | ||
| Rivi 27: | Rivi 30: | ||
| Muinaispellon merkkeihin törmätään lähes aina sattumalta, yleensä asuin- ja hautapaikkojen kaivausten yhteydessä. Muinaispeltojen jäännöksistä suurin osa on todettu nykyisten peltojen muokkauskerrosten alta, mikä kertoo siitä, että viljelyalueita on käytetty pitkään. Historiallisen ajan autioituneilla kylänpaikoilla voi usein havaita muinaisten peltojen jäännöksiä mutta muokkauskerroksiin ja muihin viljelyn jälkiin voi osua myös kaupunkialueilla. Tutkimusten perusteella muinaispellot voivat muodostaa myös laajoja peltojärjestelmiä. | Muinaispellon merkkeihin törmätään lähes aina sattumalta, yleensä asuin- ja hautapaikkojen kaivausten yhteydessä. Muinaispeltojen jäännöksistä suurin osa on todettu nykyisten peltojen muokkauskerrosten alta, mikä kertoo siitä, että viljelyalueita on käytetty pitkään. Historiallisen ajan autioituneilla kylänpaikoilla voi usein havaita muinaisten peltojen jäännöksiä mutta muokkauskerroksiin ja muihin viljelyn jälkiin voi osua myös kaupunkialueilla. Tutkimusten perusteella muinaispellot voivat muodostaa myös laajoja peltojärjestelmiä. | ||
| - | Muinaispelto on muinaisjäännöstyyppinä Suomessa vielä harvinainen, sillä peltomaiden jäännöksiä tunnetaan korkeintaan parikymmentä. Varhaisimpiin arkeologisiin tutkimuksiin kuuluu Pellon Pikkutaivaankankaan historiallisten peltojen tutkimukset 1980-luvulla((Jarva 1986)). Ensimmäinen esihistoriallinen muinaispelto on todettu ja tutkittu arkeologisesti Valkeakosken Rapolassa 1987-1988((Vikkula et al. 1994)). Toistaiseksi laajimmat kaivaukset on tehty 2000-luvulla Mikkelin Orijärvellä, jossa on tutkittu useita peltoja((Mikkola et al. 2015)). Suomessa on arkeologisesti tutkittu lähinnä esihistoriallisen ajan peltoja. Useimmat niistä on ajoitettu rautakauteen, mutta pronssikautisestakin peltoviljelystä on löydetty viitteitä((Mikkola et al. 2015, Holmblad 2010)). Peltojen jäännöksiä on tutkittu myös keskiaikaisten kylien ja kaupunkien kaivauksissa. Keskiaikaisia peltokerrostumia on tavattu Espoosta, Hangosta ja Raumalta((Lempiäinen-Avci et al. 2016: 128)). | + | Muinaispelto on muinaisjäännöstyyppinä Suomessa vielä harvinainen, sillä peltomaiden jäännöksiä tunnetaan korkeintaan parikymmentä. Varhaisimpiin arkeologisiin tutkimuksiin kuuluu Pellon Pikkutaivaankankaan historiallisten peltojen tutkimukset 1980-luvulla((Jarva 1986)). Ensimmäinen esihistoriallinen muinaispelto on todettu ja tutkittu arkeologisesti Valkeakosken Rapolassa 1987–1988((Vikkula et al. 1994)). Toistaiseksi laajimmat kaivaukset on tehty 2000-luvulla Mikkelin Orijärvellä, jossa on tutkittu useita peltoja((Mikkola et al. 2015)). Suomessa on arkeologisesti tutkittu lähinnä esihistoriallisen ajan peltoja. Useimmat niistä on ajoitettu rautakauteen, mutta pronssikautisestakin peltoviljelystä on löydetty viitteitä((Mikkola et al. 2015, Holmblad 2010)). Peltojen jäännöksiä on tutkittu myös keskiaikaisten kylien ja kaupunkien kaivauksissa. Keskiaikaisia peltokerrostumia on tavattu Espoosta, Hangosta ja Raumalta((Lempiäinen-Avci et al. 2016: 128)). |
| Muinaispellon tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat vanhan muokkauskerroksen alapuolisessa mineraalimaassa erottuvat juovat tai ristikkäiset jäljet, jotka ovat syntyneet kyntövälineen leikatessa perusmaahan. Muokkauskerroksia voi muodostua useitakin, jos peltoa on muokattu muun käytön jälkeen jossain vaiheessa uudelleen. Pelloissa voi olla myös kivettyjen tulisijojen jäännöksiä, mutta niiden yhteys peltoihin on epäselvä. | Muinaispellon tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat vanhan muokkauskerroksen alapuolisessa mineraalimaassa erottuvat juovat tai ristikkäiset jäljet, jotka ovat syntyneet kyntövälineen leikatessa perusmaahan. Muokkauskerroksia voi muodostua useitakin, jos peltoa on muokattu muun käytön jälkeen jossain vaiheessa uudelleen. Pelloissa voi olla myös kivettyjen tulisijojen jäännöksiä, mutta niiden yhteys peltoihin on epäselvä. | ||
| Rivi 43: | Rivi 46: | ||
| ===== Historia ja käyttö ===== | ===== Historia ja käyttö ===== | ||
| - | Vanhimmat pellot sijaitsevat muokkausviljelyyn hyvin soveltuvilla hieta- ja hiesumailla. Tutkitut peltojäännökset ajoittuvat myöhäisrautakaudelle, viikinki- ja ristiretkiajalle eli noin 800 - 1150/1300-luvuille jaa. Valkeakosken Rapolan pelto on radiohiiliajoituksen perusteella voinut olla käytössä 800-luvulta 1200-luvulle eli rautakauden lopulta keskiajan alkuun((Vikkula et al. 1994)). Mikkelin Orijärvellä on tutkittu viiden rautakaudelta keskiajalle käytössä olleen pellon jäännökset. Jokaiseen muinaispeltoon liittyi useita eri käyttövaiheita. Orijärven peltojen yhteydestä löydetty myös merkkejä ojista((Mikkola & al. 2015 )). Rautakauden viljelytavoista on tavattu vähän todisteita. Orijärven pellot olleet pitkänomaisia ja melko pienialaisia, minkä on katsottu viittaavaan yksivuoroviljelyyn.((Lempiäinen-Avci; Knuutinen & Holappa 2016: 129; Haggrén 2015: 410; Mikkola et al. 2015)). | + | Vanhimmat pellot sijaitsevat muokkausviljelyyn hyvin soveltuvilla hieta- ja hiesumailla. Tutkitut peltojäännökset ajoittuvat myöhäisrautakaudelle, viikinki- ja ristiretkiajalle eli noin 800 - 1150/1300-luvuille jaa. Valkeakosken Rapolan pelto on radiohiiliajoituksen perusteella voinut olla käytössä 800-luvulta 1200-luvulle eli rautakauden lopulta keskiajan alkuun((Vikkula et al. 1994)). Mikkelin Orijärvellä on tutkittu viiden rautakaudelta keskiajalle käytössä olleen pellon jäännökset. Jokaiseen muinaispeltoon liittyi useita eri käyttövaiheita. Orijärven peltojen yhteydestä löydetty myös merkkejä ojista((Mikkola & al. 2015 )). Rautakauden viljelytavoista on tavattu vähän todisteita. Orijärven pellot olleet pitkänomaisia ja melko pienialaisia, minkä on katsottu viittaavaan yksivuoroviljelyyn.((Lempiäinen-Avci et al. 2016: 129; Haggrén 2015: 410; Mikkola et al. 2015)). |
| Kasvijäännetutkimusten perusteella rautakautisissa pelloissa on viljelty pääasiassa ohraa. Se on ollut valtavilja Mikkelin Orijärven pelloissa, joista on löydetty myös vehnän ja rukiin jyviä. Valkeakosken Rapolan muinaispellossa on viljelty ainakin ohraa ja vehnää((Vikkula et al. 1994; Mikkola et al. 2015)). | Kasvijäännetutkimusten perusteella rautakautisissa pelloissa on viljelty pääasiassa ohraa. Se on ollut valtavilja Mikkelin Orijärven pelloissa, joista on löydetty myös vehnän ja rukiin jyviä. Valkeakosken Rapolan muinaispellossa on viljelty ainakin ohraa ja vehnää((Vikkula et al. 1994; Mikkola et al. 2015)). | ||
| - | Maanviljely muodosti Suomessa talouden perustan viimeistään keskiajalla. Viljelyjäännöksiä kuten auranjälkiä ja mahdollisia fossiilisia peltokerroksia havaitaan melko usein rautakautisten ja keskiaikaisten kohteiden tutkimusten yhteydessä. Muinaispellot ovat kuitenkin Suomessa vielä melko harvinaisia; vain noin 15 peltoa on tutkittu arkeologisesti. Tutkituista kohteista vain Mikkelin Orijärvellä ja Valkeakosken Rapolassa((ks. Vikkula & Seppälä & Lempiäinen 1994)) on tutkittu muinaispeltoja laajemmin. Suuri osa tutkituista muinaispelloista ajoittuu myöhäisrautakaudelle, noin 800-1150/1300 jaa. Lisäksi tiedossa on joitakin keskiaikaisia fossiloituneita peltoja kylistä ja kaupungeista (esim. Espoo Mankby ja Finno, Hanko Gunnarsängen, Rauma Kalatori)((Lempiäinen-Avci et al. 2016: 128)). | + | Maanviljely muodosti Suomessa talouden perustan viimeistään keskiajalla. Viljelyjäännöksiä kuten auranjälkiä ja mahdollisia fossiilisia peltokerroksia havaitaan melko usein rautakautisten ja keskiaikaisten kohteiden tutkimusten yhteydessä. Muinaispellot ovat kuitenkin Suomessa vielä melko harvinaisia; vain noin 15 peltoa on tutkittu arkeologisesti. Tutkituista kohteista vain Mikkelin Orijärvellä ja Valkeakosken Rapolassa((ks. Vikkula et al. 1994)) on tutkittu muinaispeltoja laajemmin. Suuri osa tutkituista muinaispelloista ajoittuu myöhäisrautakaudelle, noin 800-1150/1300 jaa. Lisäksi tiedossa on joitakin keskiaikaisia fossiloituneita peltoja kylistä ja kaupungeista (esim. Espoo Mankby ja Finno, Hanko Gunnarsängen, Rauma Kalatori)((Lempiäinen-Avci et al. 2016: 128)). |
| Keskiajan alussa peltomaa koostui epäsäännöllisen muotoisista peltotilkuista- ja lohkoista, joita talot olivat raivanneet ja joita ne itse viljelivät. Järjestelmää kutsutaan lohkojaoksi. Lohkojako säilytti pisimpään asemansa harvaan asutuilla seuduilla, joille ei syntynyt tiheää kyläasutusta. Pellon muokkaus tehostui keskiajan kuluessa merkittävästi entistä kehittyneempien työvälineiden, kuten uusien auratyyppien myötä. Sarkajakoon alettiin siirtyä keskiajan kuluessa, mutta se ilmeisesti toteutettiin eräillä alueilla, kuten Itä-Uudellamaalla, laajemmin vasta uuden ajan alussa. Vaikka sarkajako oli vallitseva maankäyttöjärjestelmä, säilyi lohkojako useissa kylissä joko osittaisena tai kokonaisena isojakoon 1700-luvulle saakka.((Historiatekstin lähteenä Niukkanen 2009 ellei erikseen muuta mainita)) | Keskiajan alussa peltomaa koostui epäsäännöllisen muotoisista peltotilkuista- ja lohkoista, joita talot olivat raivanneet ja joita ne itse viljelivät. Järjestelmää kutsutaan lohkojaoksi. Lohkojako säilytti pisimpään asemansa harvaan asutuilla seuduilla, joille ei syntynyt tiheää kyläasutusta. Pellon muokkaus tehostui keskiajan kuluessa merkittävästi entistä kehittyneempien työvälineiden, kuten uusien auratyyppien myötä. Sarkajakoon alettiin siirtyä keskiajan kuluessa, mutta se ilmeisesti toteutettiin eräillä alueilla, kuten Itä-Uudellamaalla, laajemmin vasta uuden ajan alussa. Vaikka sarkajako oli vallitseva maankäyttöjärjestelmä, säilyi lohkojako useissa kylissä joko osittaisena tai kokonaisena isojakoon 1700-luvulle saakka.((Historiatekstin lähteenä Niukkanen 2009 ellei erikseen muuta mainita)) | ||
wiki/muinaispelto.txt · Viimeksi muutettu: 2023/01/30 15:57 / Helena Ranta