Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
Both sides previous revision Edellinen revisio Seuraava revisio | Edellinen revisio Viimeisin revisio Both sides next revision | ||
wiki:palokuoppahauta [2017/04/02 12:21] Helena Ranta [Lähteet] |
wiki:palokuoppahauta [2019/02/06 11:33] Helena Ranta [Määritelmä] |
||
---|---|---|---|
Rivi 5: | Rivi 5: | ||
===== Määritelmä ===== | ===== Määritelmä ===== | ||
- | Maahan kaivettu kuoppa, johon vainajan poltetut jäännökset on asetettu joko suoraan tai jossakin astiassa, ja tämän jälkeen peitetty joko maalla tai kivillä. | + | polttohauta, jossa vainajan jäännökset on asetettu kuoppaan ja sen jälkeen peitetty maalla tai kivillä |
Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista. | Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista. | ||
Rivi 16: | Rivi 16: | ||
Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen viikinkiaikaista polttokenttäkalmistoa. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa, joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009)) | Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen viikinkiaikaista polttokenttäkalmistoa. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa, joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009)) | ||
- | Palokuoppahautauksia on rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen, 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä, jossa kivilatomuksen, nk. käräjäympyrän keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla, niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)). | + | Palokuoppahautauksia on rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen, 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä, jossa kivilatomuksen, [[wiki:käräjäympyrä|nk. käräjäympyrän]] keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla, niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)). |
===== Historia ja käyttö ===== | ===== Historia ja käyttö ===== | ||
Rivi 27: | Rivi 27: | ||
===== Levintä ===== | ===== Levintä ===== | ||
- | Nk. Kärsämäentyypin-kalmistoja / -hautoja esiintyy Aurajoki- ja Vähäjokilaakson alueella sekä Vakka-Suomessa: Turun Maarian Kärsämäen ohella esim. Laitilassa, Mynämäellä ja Salossa((Kivikoski 1966: 38–39; Lähdesmäki 1995: 82; Hiekkanen 2010: 286)). Kansainvaellus- ja merovingiaikaisia palokuoppahautoja tunnetaan Varsinais-Suomi – Satakunta – Uusimaa -alueelta, ainakin Mynämäeltä, Liedosta, Eurasta, Kokemäeltä, Köyliöstä, Karjaalta ja Tenholasta. Ruumiskalmistojen yhteydessä palokuoppia on mm. Sääksmäellä, Mikkelissä ja Käkisalmessa((Kivikoski 1966: 62; Lehtosalo-Hilander 1984: 283–284)). | + | Nk. Kärsämäentyypin-kalmistoja / -hautoja esiintyy Aurajoki- ja Vähäjokilaakson alueella sekä Vakka-Suomessa: Turun Maarian Kärsämäen ohella esim. Laitilassa, Mynämäellä ja Salossa((Kivikoski 1966: 38–39; Lähdesmäki 1995: 82; Hiekkanen 2010: 286)). Kansainvaellus- ja merovingiaikaisia palokuoppahautoja tunnetaan Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta, ainakin Mynämäeltä, Liedosta, Eurasta, Kokemäeltä, Köyliöstä, Karjaalta ja Tenholasta. Ruumiskalmistojen yhteydessä palokuoppia on mm. Sääksmäellä, Mikkelissä ja Käkisalmessa((Kivikoski 1966: 62; Lehtosalo-Hilander 1984: 283–284)). |
Rivi 37: | Rivi 37: | ||
**Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//: 271–379. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm. | **Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//: 271–379. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm. | ||
**Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki. | **Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki. | ||
- | **Kivikoski, Ella**1971. Turun seudun esihistoria. Julkaisussa //Turun kaupungin historia kivikaudesta vuoteen 1366//: 1–114. | + | **Kivikoski, Ella** 1971. Turun seudun esihistoria. Julkaisussa //Turun kaupungin historia kivikaudesta vuoteen 1366//: 1–114. |
**Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa //Suomen historia 1//: 250–405. Espoo. | **Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa //Suomen historia 1//: 250–405. Espoo. | ||
**Lähdesmäki, Ulla** 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. //Karhunhammas// 16: 77–82. | **Lähdesmäki, Ulla** 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. //Karhunhammas// 16: 77–82. |