Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
Both sides previous revision Edellinen revisio Seuraava revisio | Edellinen revisio | ||
wiki:palokuoppahauta [2017/04/13 09:13] Helena Ranta [Lähteet] |
wiki:palokuoppahauta [2022/10/21 15:09] Helena Ranta |
||
---|---|---|---|
Rivi 5: | Rivi 5: | ||
===== Määritelmä ===== | ===== Määritelmä ===== | ||
- | Maahan kaivettu kuoppa, johon vainajan poltetut jäännökset on asetettu joko suoraan tai jossakin astiassa, ja tämän jälkeen peitetty joko maalla tai kivillä. | + | polttohauta, jossa vainajan jäännökset on asetettu kuoppaan ja sen jälkeen peitetty maalla tai kivillä |
Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista. | Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista. | ||
===== Kuvaus ===== | ===== Kuvaus ===== | ||
- | Palokuoppahaudassa roviolta kerätyt jäännökset tai osa niistä on asetettu maahan kaivettuun kuoppaan ja peitetty maa-aineksella tai kivillä. Vainajan jäännökset on voitu laittaa myös hiekkakivilaa´an päälle ja myös katteena on voitu käyttää kivilaakoja.((Kivikoski 1966: 59; Salo 1984: 208; Raninen & Wessman 2015: 236)) Rautakauden alkupuolen palokuoppahaudat yhdistyvät pääosin roomalaisaikaan ajoittuviin nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin. Tunnetuimmassa kalmistossa Turun Maarian Kärsämäessä kuopat olivat syvyydeltään noin 30–60 senttimetriä ja läpimitaltaan aina yhteen metriin saakka. Erityispiirteenä joidenkin hautojen ympärillä näkyi noin 3–5 metrin päässä tumma kehä – ehkä jäännös ojasta tai aitauksesta. Joitakin hautoja peitti laajempi tasainen kiveys.((Kivikoski 1971: 34–35; Salo 1984: 208)) Osa Kärsämäen palokuoppahaudoista oli löydöttömiä, mutta osa haudoista varsin rikkaasti varusteltuja ja niissä oli mm. aseita((Kivikoski 1971: 39; Raninen & Wessman 2015: 236)). | + | Palokuoppahaudassa roviolta kerätyt jäännökset tai osa niistä on asetettu maahan kaivettuun kuoppaan ja peitetty maa-aineksella tai kivillä. Vainajan jäännökset on voitu laittaa myös hiekkakivilaa´an päälle ja myös katteena on voitu käyttää kivilaakoja.((Kivikoski 1966: 59; Salo 1984: 208; Raninen & Wessman 2015: 236)) Rautakauden alkupuolen palokuoppahaudat yhdistyvät pääosin roomalaisaikaan ajoittuviin nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin. Tunnetuimmassa kalmistossa Turun Maarian Kärsämäessä kuopat olivat syvyydeltään 30–60 senttimetriä ja läpimitaltaan aina yhteen metriin saakka. Erityispiirteenä joidenkin hautojen ympärillä näkyi 3–5 metrin päässä tumma kehä – ehkä jäännös ojasta tai aitauksesta. Joitakin hautoja peitti laajempi tasainen kiveys.((Kivikoski 1971: 34–35; Salo 1984: 208)) Osa Kärsämäen palokuoppahaudoista oli löydöttömiä, mutta osa haudoista varsin rikkaasti varusteltuja ja niissä oli mm. aseita((Kivikoski 1971: 39; Raninen & Wessman 2015: 236)). |
Kärsämäen-tyypin kalmistoissa on myös palokuoppahautoja, joissa vainajan roviolla poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu puu- tai keramiikka-astiaan ja sen jälkeen asetettu maahan kaivettuun kuoppaan. Kärsämäessä pienemmät antimet olivat sisällä uurnassa, isommat esim. aseet sen vieressä taivutettuina tai katkaistuina((Kivikoski 1971: 35)). Vaikka joidenkin palokuoppahauta-määritelmien mukaan palokuoppahaudat eivät sisällä luusäiliötä((Kivikoski 1966: 59)), on rajan vetäminen vaikeaa ja toisaalla Kärsämäen-tyypin uurnahaudat määritellään palokuoppahaudoiksi((ks. esim. Pälikkö 2009)), kuten tässä. | Kärsämäen-tyypin kalmistoissa on myös palokuoppahautoja, joissa vainajan roviolla poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu puu- tai keramiikka-astiaan ja sen jälkeen asetettu maahan kaivettuun kuoppaan. Kärsämäessä pienemmät antimet olivat sisällä uurnassa, isommat esim. aseet sen vieressä taivutettuina tai katkaistuina((Kivikoski 1971: 35)). Vaikka joidenkin palokuoppahauta-määritelmien mukaan palokuoppahaudat eivät sisällä luusäiliötä((Kivikoski 1966: 59)), on rajan vetäminen vaikeaa ja toisaalla Kärsämäen-tyypin uurnahaudat määritellään palokuoppahaudoiksi((ks. esim. Pälikkö 2009)), kuten tässä. | ||
Rivi 16: | Rivi 16: | ||
Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen viikinkiaikaista polttokenttäkalmistoa. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa, joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009)) | Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen viikinkiaikaista polttokenttäkalmistoa. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa, joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009)) | ||
- | Palokuoppahautauksia on rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen, 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä, jossa kivilatomuksen, nk. käräjäympyrän keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla, niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)). | + | Palokuoppahautauksia on rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen, 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä, jossa kivilatomuksen, [[wiki:käräjäympyrä|nk. käräjäympyrän]] keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla, niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)). |
===== Historia ja käyttö ===== | ===== Historia ja käyttö ===== |