Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:esihistorialliset_haudat}}

====== Palokuoppahauta ======

===== Määritelmä =====
Maahan kaivettu kuoppa, johon vainajan poltetut jäännökset on asetettu joko suoraan tai jossakin astiassa, ja tämän jälkeen peitetty joko maalla tai kivellä.

Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista

===== Kuvaus =====
Palokuoppahaudassa roviolta kerätyt jäännökset tai osa niistä on asetettu maahan kaivettuun kuoppaan ja peitetty maa-aineksella tai kivillä. Vainajan jäännökset on voitu laittaa myös hiekkakivilaa´an päälle ja myös katteena on voitu käyttää kivilaakoja.((Kivikoski 1966: 59; Salo 1984: 208; Raninen & Wessman 2015: 236)) Rautakauden alkupuolen palokuoppahaudat yhdistyvät pääosin roomalaisaikaan ajoittuviin nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin. Tunnetuimmassa kalmistossa Turun Maarian Kärsämäessä kuopat olivat syvyydeltään noin 30–60 senttimetriä ja läpimitaltaan aina yhteen metriin saakka. Erityispiirteenä joidenkin hautojen ympärillä näkyi n. 3–5 metrin päässä tumma kehä – ehkä jäännös ojasta tai aitauksesta, ja joitakin hautoja peitti laajempi tasainen kiveys.((Kivikoski 1971: 34–35; Salo 1984: 208)) Osa Kärsämäen palokuoppahaudoista oli löydöttömiä, mutta osa haudoista varsin rikkaasti varusteltuja ja niissä oli mm. aseita((Kivikoski 1971: 39; Raninen & Wessman 2015: 236)).

Kärsämäen-tyypin kalmistoissa esiintyy myös palokuoppahautoja, joissa vainajan roviolla poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu puu- tai keramiikka-astiaan ja sen jälkeen asetettu maahan kaivettuun kuoppaan. Kärsämäessä pienemmät antimet olivat sisällä uurnassa, isommat esim. aseet sen vieressä taivutettuina tai katkaistuina((Kivikoski 1971: 35)). Vaikka palokuoppahaudan määritelmään on toisinaan sisällytetty määre, etteivät palokuoppahaudat sisällä luusäiliötä((Kivikoski 1966: 59)), on rajan vetäminen vaikeaa ja toisaalla Kärsämäen-tyypin uurnahaudat määritellään palokuoppahaudoiksi((ks. esim. Pälikkö 2009)), kuten tässä. 

Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen viikinkiaikaisen polttokenttäkalmiston yhteydessä. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa, joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009))

Palokuoppahautauksia esiintyy rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen, 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä, jossa kivilatomuksen, nk. käräjäympyrän keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla, niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)).

===== Historia ja käyttö =====

===== Ajoitus =====
Vanhemmalta roomalaisajalta rautakauden loppuun



===== Levintä =====

Nk. Kärsämäentyypin-kalmistoja / -hautoja esiintyy Aurajoki- ja Vähäjokilaakson alueella sekä Vakka-Suomessa: Turun Maarian Kärsämäen ohella esim. Laitilassa, Mynämäellä ja Salossa((Kivikoski 1966: 38–39; Lähdesmäki 1995: 82; Hiekkanen 2010: 286)). Kansainvaellus- ja merovingiaikaisia palokuoppahautoja tunnetaan Varsinais-Suomi – Satakunta – Uusimaa -alueelta, ainakin Mynämäeltä, Liedosta, Eurasta, Kokemäeltä, Köyliöstä, Karjaalta ja Tenholasta. Ruumiskalmistojen yhteydessä palokuoppia on mm. Sääksmäellä, Mikkelissä ja Käkisalmessa((Kivikoski 1966: 62; Lehtosalo-Hilander 1984: 283–284)).


===== Suojelustatus =====

Esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat muinaismuistolain suojaamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
===== Lähteet =====
**Edgren, Torsten** 1993. Lavansaaren Suursuonmäen röykkiöhaudat. //Suomen Museo// 1992: 5–20.
**Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Nilsson, Bertil (red.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm: 271–379.
**Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki.
**Kivikoski, Ella**1971. Turun seudun esihistoria. //Turun kaupungin historia kivikaudesta vuoteen 1366//: 1-114.
**Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. //Suomen historia 1//. Espoo: 250–405.
**Lähdesmäki, Ulla** 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. //Karhunhammas//16: 77–82.
**Pälikkö, Marja** 2009. Aittamäki – hautauksia hartsitiivisteuurnasta polttokenttäkalmistoon. Korkeakoski-Väisänen, Kristiina, Pukkila, Jouko & Lehtonen, Hannele (toim.): //Muinaisjäännös ja maisemakohde. Kaksitoista näkökulmaa arkeologisiin ja kasvitieteellisiin tutkimuksiin Liedon Vanhalinnassa ja sen ympäristössä.// Turun Yliopistosäätiö: 86–96.
**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Haggrén, Georg, Halinen, Petri, Lavento, Mika, Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 213–365.
**Salo, Unto** 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. //Suomen historia 1//. Espoo: 98–249.
**Salo, Unto** 1989. Astian kulttuurihistoriasta Suomessa ja naapurialueilla. //Suomen Museo// 1989: 5–48.

===== Muu kirjallisuus =====
**Salo, Unto** 1968. //Die frührömische Zeit in Finnland//. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 67. Helsinki.
===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
