Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:esihistorialliset_haudat}}

====== Polttokenttäkalmisto ======
{{:wiki:polttokenttäkalmisto_kiiliä.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====
Laaja tasaiseksi ladottu kiveys, johon poltettujen vainajien jäänteet ovat sekoittuneet kollektiivisesti
===== Kuvaus =====

Polttokenttäkalmisto on laaja, tasaiseksi ladottu kiveys, johon poltetut vainajat ja hautaesineet ovat sekoittuneet satunnaisesti kalmistokiveyksen sekaan((Lehtosalo-Hilander 1984: 281–284; Edgren 1993: 195–196; Huurre 1995: 123–124; Wessman 2010: 57)). Polttokenttäkalmistolle tyypillistä ovat kalmistokiveys, tumma noen värjäämä maa-aines, palaneiden luiden ja hautaesineistön suuri määrä sekä kalmistoalueen laaja-alaisuus((ks. Rohiola 2013: 12–13)). 

{{ :wiki:dg1066_64p.jpg?200|}}Kalmisto on tavallisesti kollektiivinen ja rakenteeton((Söyrinki-Harmo 1984: 114–115; Edgren 1993: 195–196; Haimila 2002: 22; Wessman 2010: 23)). Vainajien luut ja hautaesineet on levitetty kalmistoalueelle niin, että yksittäisiä hautauksia ei voida erottaa. Poikkeuksena tästä ovat palokuoppahaudat, jotka on tulkittu yksittäisiksi hautauksiksi. Kalmistokiveyksissä on toisinaan myös ympyrän muotoisia rakenteita, jotka mahdollisesti viittaavat yksittäisiin hautauksiin((ks. Purhonen 1996)).

{{:wiki:polttokenttäkalmiston_kiveys.jpg?300 |}}Polttokenttäkalmiston kiveys voi olla tiivis tai harva ja sen joukossa on maata. Kivikerroksia kalmistossa on usein yhdestä neljään. Tyypillisesti kiveys on maantasainen ja pintaturpeen peittämä. Pirkanmaalla ja Hämeessä kalmistokiveys voi olla harvaa tai se puuttuu kokonaan.((Wessman 2010: 21–23.))

Polttokenttäkalmistojen koot vaihtelevat paljon. Pienimmät ovat vain noin sadan neliömetrin laajuisia, suurimmat jopa yli kaksi tuhatta neliömetriä. Ne sijaitsevat usein peltoalueiden ympäröimänä moreenikumpareen, mäen rinteen tai harjanteen päällä. Kalmistojen rajaaminen on hankalaa, koska ne eivät erotu maan pinnalle. Kalmistoja käytettiin satoja vuosia.

Polttokenttäkalmistosta on käytetty myös nimityksiä suomalainen polttokalmisto, maanalainen polttokalmisto, kenttäkalmisto, kenttä-polttokalmisto ja tasaisen maan polttokalmisto((Wessman 2010: 19)).


===== Historia ja käyttö =====
Polttohautausten lisäksi kalmistoihin on haudattu vainajia polttamatta kristinuskon varhaisesta vaikutuksesta. Monesta kalmistosta on löydetty rautaniittejä, jotka voivat olla peräisin roviolla vainajan mukana poltetuista veneistä. Joitakin harvoja rovionpaikkoja tunnetaan((Vanhatalo 2012)). On myös mahdollista, että vainajan palaneet luut siirrettiin kalmistoon muualla sijaitsevalta polttopaikalta.

Kollektiivinen hautaustapa on tulkittu  tarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi. Polttokenttäkalmiston käyttö on ollut rituaalinen toimintatapa, jossa vainaja on haudattu muiden vainajien joukkoon osaksi yhteisön kollektiivista muistipaikkaa.((ks. mm. Purhonen 1996: 120–124; Haimila 2002: 26–29; 2005; Rohiola 2013: 124–125; 2016; Wickholm & Raninen 2003: 4–3; 2006; Wessman 2010: 111.)) 


===== Ajoitus =====
Polttokenttäkalmisto ajoittuu nuoremmalla rautakaudella (550–1100 jaa).
===== Levintä =====
Polttokenttäkalmistoja on Varsinais-Suomessa, eteläisellä Pohjanmaalla, Satakunnassa, Hämeessä, läntisellä Uudellamaalla, Savossa ja Karjalassa((Rohiola 2013: 22–23, Kartta 2.4)). Kalmistotyypin pohjoinen raja kulkee Vaasa–Kuopio-linjan tuntumassa((Wickholm 2008: 90)). Polttokenttäkalmistoa pidetään suomalaisena kalmistotyyppinä, mutta sitä tunnetaan myös Virosta, Latvian pohjoisosista ja Karjalankannakselta((Raninen & Wessman 2015: 278; Tvauri 2012: 268; Uino 1997: 52–54)). 
===== Suojelustatus =====
Polttokenttäkalmistot ovat muinaismuistolain suojaamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
===== Lähteet =====
**Edgren, Torsten** 1993. Den förhistoriska tiden. T. Edgren & L. Törnblom (toim.). //Finlands historia// 1. Esbo, Schildts.
**Haimila, Miikka** 2002. //Polttokenttäkalmisto – erään tilan analyysi. Esimerkkeinä Hämeenlinnan Riihimäki ja Hämeenlinnan Imatran Voima 9//. Pro gradu –tutkielma. Turun yliopisto.
**Haimila, Miikka** 2005. Kollektiivisuus, hautaaminen ja polttokenttäkalmisto. Muinaisjäännösten suojelun ja tutkimuksen yhteen sovittaminen. P. Pesonen & T. Mökkönen (toim.). //Arkeologipäivät 2004//. Uutta rautakauden tutkimuksessa: 87–90. Helsinki, Suomen arkeologinen seura.
**Huurre, Matti** 1995. //9000 vuotta Suomen esihistoriaa//. Keuruu, Otava.
**Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Tietolipas 43. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
**Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. //Suomen historia// I. Espoo, WSOY.
**Meinander, Carl Fredrik** 1980. The Finnish society during the 8th – 12th centuries. //Fenno ugri et slavi 1978//. Papers presented by the Participants in the Soviet-Finnish Symposium “The Cultural Relations between the Peoples and Countries of the Baltic Are during the Iron Age ant the Early Middle Ages” in Helsinki, May 20-23, 1978. Helsingin yliopiston arkeologian laitos, Moniste, 22: 7–13.
**Purhonen, Paula** 1996. //Vainionmäki – a Merovingian period Cemetery in Laitila, Finland//. Helsinki, Museovirasto.
**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi.// Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Viljandi, Gaudeamus.
**Rohiola, Ville** 2013. //Polttokenttäkalmiston ominaisuudet ja rakenne. Tutkimuskohteena  Laitilan Vainionmäen viikinkiaikainen B-kalmisto//. Pro gradu –tutkielma, Helsingin yliopisto
**Rohiola, Ville** 2016. Soljet Laitilan Veinionmäen viikinkiaikaisessa polttokenttäkalmistossa. Marianna  Niukkanen, Petro Pesonen & Riikka Alvik (toim.): // Monttu auki. Arkeologisia kenttätutkimuksia// 1: 62–75. 
**Söyrinki-Harmo, Leena** 1984. Problems of Research related to Cremation Cemeteries in Häme. //Fenno ugri et slavi// 1983. Iskos 4. Helsinki Suomen Muinaismuistoyhdistys: 112–120.
**Tvauri, Andres** 2012. The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia. //Estonian Archaeology// 4. Tartu, Tartu University Press.
**Uino, Pirjo** 1997. //Ancient Karelia. Archeological studies. Muinais-Karjala. Arkeologisia tutkimuksia.// Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakausikirja 104. Helsinki, Suomen Muinaismuistoyhdistys.
**Vanhatalo, Simo** 2012. //Jämsän seutu uusimpien arkeologisten löytöjen ja tutkimusten valossa//.Jämsän kotiseutuyhdistys. 
**Wessman, Anna** 2010. //Death, Destructive and Commemoration. Tracing ritual activities in Finnish Late Iron Age cemeteries (AD 550-1150)//. Iskos 18. Helsinki, Suomen Muinaismuistoyhdistys.
**Wickholm, Anna & Raninen, Sami** 2003. Rautakautinen riesa – polttokenttäkalmistojen problematiikkaa. //Muinaistutkija// 2/2003: 2–14.
**Wickholm, Anna & Raninen, Sami** 2006. The Broken people: Deconstruction of personhood in Iron Age Finland. //Estonia Journal of Archaeology//, Vol. 10, No 2: 105–166.
**Wickholm, Anna** 2008. Re-use in the Finnish Cremation Cemeteries under Level Ground – Examples of Collective Memory. F. Fahlander & T. Oestigaard (toim.). //Materiality of Death – Bodies, Burial, Beliefs//. British Archaeological Report (BAR) International Series 1768: 89–97.

===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
