Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:polttokenttäkalmisto


Polttokenttäkalmisto

Määritelmä

hautapaikka, jossa vainajien jäännökset ja muut hautaukseen liittyvät jäännökset ovat sekoittuneet laajalle alueelle

Kuvaus

Polttokenttäkalmisto on laaja, tasaiseksi ladottu kiveys, johon poltetut vainajat ja hautaesineet ovat sekoittuneet satunnaisesti kalmistokiveyksen sekaan1). Polttokenttäkalmistolle tyypillistä ovat kalmistokiveys, tumma noen värjäämä maa-aines, palaneiden luiden ja hautaesineistön suuri määrä sekä kalmistoalueen laaja-alaisuus2).

Kalmisto on tavallisesti kollektiivinen ja rakenteeton3). Vainajien luut ja hautaesineet on levitetty kalmistoalueelle niin, että yksittäisiä hautauksia ei voida erottaa. Poikkeuksena tästä ovat palokuoppahaudat, jotka on tulkittu yksittäisiksi hautauksiksi. Kalmistokiveyksissä on toisinaan myös ympyrän muotoisia rakenteita, jotka mahdollisesti viittaavat yksittäisiin hautauksiin4).

Polttokenttäkalmiston kiveys voi olla tiivis tai harva ja sen joukossa on maata. Kivikerroksia kalmistossa on usein yhdestä neljään. Tyypillisesti kiveys on maantasainen ja pintaturpeen peittämä. Pirkanmaalla ja Hämeessä kalmistokiveys voi olla harvaa tai se puuttuu kokonaan.5)

Polttokenttäkalmistojen koot vaihtelevat paljon. Pienimmät ovat vain noin sadan neliömetrin laajuisia, suurimmat jopa yli kaksi tuhatta neliömetriä. Ne sijaitsevat usein peltoalueiden ympäröimänä moreenikumpareen, mäen rinteen tai harjanteen päällä. Kalmistojen rajaaminen on hankalaa, koska ne eivät erotu maan pinnalle. Kalmistoja käytettiin satoja vuosia.

Polttokenttäkalmistosta on käytetty myös nimityksiä suomalainen polttokalmisto, maanalainen polttokalmisto, kenttäkalmisto, kenttä-polttokalmisto ja tasaisen maan polttokalmisto6).

Historia ja käyttö

Polttohautausten lisäksi kalmistoihin on haudattu vainajia polttamatta kristinuskon varhaisesta vaikutuksesta. Monesta kalmistosta on löydetty rautaniittejä, jotka voivat olla peräisin roviolla vainajan mukana poltetuista veneistä. Joitakin harvoja rovionpaikkoja tunnetaan7). On myös mahdollista, että vainajan palaneet luut siirrettiin kalmistoon muualla sijaitsevalta polttopaikalta.

Kollektiivinen hautaustapa on tulkittu tarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi. Polttokenttäkalmiston käyttö on ollut rituaalinen toimintatapa, jossa vainaja on haudattu muiden vainajien joukkoon osaksi yhteisön kollektiivista muistipaikkaa.8)

Ajoitus

Polttokenttäkalmisto ajoittuu nuoremmalle rautakaudelle (550–1100 jaa).

Levintä

Polttokenttäkalmistoja on Varsinais-Suomessa, eteläisellä Pohjanmaalla, Satakunnassa, Hämeessä, läntisellä Uudellamaalla, Savossa ja Karjalassa9). Kalmistotyypin pohjoinen raja kulkee Vaasan–Kuopion linjan tuntumassa10). Polttokenttäkalmistoa pidetään suomalaisena kalmistotyyppinä, mutta sitä tunnetaan myös Virosta, Latvian pohjoisosista ja Karjalankannakselta11).

Suojelustatus

Polttokenttäkalmistot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Edgren, Torsten 1993. Den förhistoriska tiden. Julkaisussa Edgren, Torsten & Törnblom, Lena (toim.). Finlands historia 1. Schildts, Esbo.
Haimila, Miikka 2002. Polttokenttäkalmisto – erään tilan analyysi. Esimerkkeinä Hämeenlinnan Riihimäki ja Hämeenlinnan Imatran Voima 9. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto.
Haimila, Miikka 2005. Kollektiivisuus, hautaaminen ja polttokenttäkalmisto. Muinaisjäännösten suojelun ja tutkimuksen yhteen sovittaminen. Julkaisussa Pesonen, Petro & Mökkönen, Teemu (toim.). Arkeologipäivät 2004. Uutta rautakauden tutkimuksessa: 87–90. Suomen arkeologinen seura, Helsinki.
Huurre, Matti 1995. 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. Otava, Keuruu.
Kivikoski, Ella 1966. Suomen kiinteät muinaisjäännökset. Tietolipas 43. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa Suomen historia I. WSOY, Espoo.
Meinander, Carl Fredrik 1980. The Finnish society during the 8th – 12th centuries. Fenno ugri et slavi 1978. Papers presented by the Participants in the Soviet-Finnish Symposium “The Cultural Relations between the Peoples and Countries of the Baltic Are during the Iron Age ant the Early Middle Ages” in Helsinki, May 20-23, 1978. Helsingin yliopiston arkeologian laitos, Moniste, 22: 7–13.
Purhonen, Paula 1996. Vainionmäki – a Merovingian period Cemetery in Laitila, Finland. Museovirasto, Helsinki.
Raninen, Sami & Wessman, Anna 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle, Gaudeamus.
Rohiola, Ville 2013. Polttokenttäkalmiston ominaisuudet ja rakenne. Tutkimuskohteena Laitilan Vainionmäen viikinkiaikainen B-kalmisto. Pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto.
Rohiola, Ville 2016. Soljet Laitilan Vainionmäen viikinkiaikaisessa polttokenttäkalmistossa. Julkaisussa Niukkanen, Marianna & Pesonen, Petro & Alvik, Riikka (toim.): Monttu auki. Arkeologisia kenttätutkimuksia 1: 62–75. Museovirasto.
Söyrinki-Harmo, Leena 1984. Problems of Research related to Cremation Cemeteries in Häme. Fenno ugri et slavi 1983. Iskos 4: 112–120. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.
Tvauri, Andres 2012. The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia. Estonian Archaeology 4. Tartu, Tartu University Press.
Uino, Pirjo 1997. Ancient Karelia. Archeological studies. Muinais-Karjala. Arkeologisia tutkimuksia. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakausikirja 104.
Vanhatalo, Simo 2012. Jämsän seutu uusimpien arkeologisten löytöjen ja tutkimusten valossa. Jämsän kotiseutuyhdistys.
Wessman, Anna 2010. Death, Destructive and Commemoration. Tracing ritual activities in Finnish Late Iron Age cemeteries (AD 550-1150). Iskos 18. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.
Wickholm, Anna & Raninen, Sami 2003. Rautakautinen riesa – polttokenttäkalmistojen problematiikkaa. Muinaistutkija 2/2003: 2–14.
Wickholm, Anna & Raninen, Sami 2006. The Broken people: Deconstruction of personhood in Iron Age Finland. Estonia Journal of Archaeology, Vol. 10, No 2: 105–166.
Wickholm, Anna 2008. Re-use in the Finnish Cremation Cemeteries under Level Ground – Examples of Collective Memory. Julkaisussa Fahlander, Fredrik & Oestigaard Terje (toim.): Materiality of Death – Bodies, Burial, Beliefs. British Archaeological Report (BAR) International Series 1768: 89–97.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Lehtosalo-Hilander 1984: 281–284; Edgren 1993: 195–196; Huurre 1995: 123–124; Wessman 2010: 57
2) ks. Rohiola 2013: 12–13
3) Söyrinki-Harmo 1984: 114–115; Edgren 1993: 195–196; Haimila 2002: 22; Wessman 2010: 23
4) ks. Purhonen 1996
5) Wessman 2010: 21–23.
6) Wessman 2010: 19
7) Vanhatalo 2012
8) ks. mm. Purhonen 1996: 120–124; Haimila 2002: 26–29; 2005; Rohiola 2013: 124–125; 2016; Wickholm & Raninen 2003: 4–3; 2006; Wessman 2010: 111.
9) Rohiola 2013: 22–23, Kartta 2.4
10) Wickholm 2008: 90
11) Raninen & Wessman 2015: 278; Tvauri 2012: 268; Uino 1997: 52–54
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/polttokenttäkalmisto.txt · Viimeksi muutettu: 2019/02/06 11:20 / Helena Ranta