Käyttäjän työkalut
wiki:seita
Erot
Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
| Both sides previous revision Edellinen revisio Seuraava revisio | Edellinen revisio | ||
|
wiki:seita [2019/02/07 07:18] Helena Ranta [Määritelmä] |
wiki:seita [2022/08/30 16:00] (nykyinen) Helena Ranta [Ajoitus] |
||
|---|---|---|---|
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
| ===== Kuvaus ===== | ===== Kuvaus ===== | ||
| - | Seidat (ps //Sieidi//) ovat saamelaisten etnisen uskon pyhiä, joko luontaisia tai rakennettuja palvontapaikkoja. Osa seidoista on maisemadominantteja, näkyville paikoille sijoittuneita kiviä, jotka erottuvat muodoltaan tai väriltään ympäristöstään. Seita voi kuitenkin olla myös selvärajainen kalliopaljastuma, pystytetty kivipaasi tai kivistä ihmisen muotoiseksi laadittu rakennelma. Se voi olla myös luontainen tai veistetty puun kanto tai pystytetty paalu. Joidenkin määritelmien mukaan seita voi olla myös lähde, saari, vaara tai tunturi. Seitaan on saattanut myös liittyä alttari, jolle rituaaliin liittyvät uhrit aseteltiin.((Carpelan 2003: 80; Halinen 2010:41; Äikäs 2011: 18, 33; Kulonen et al. 2005: 389)) | + | Seidat (ps //Sieidi//) ovat saamelaisten etnisen uskon pyhiä, joko luontaisia tai rakennettuja palvontapaikkoja. Osa seidoista on maisemadominantteja, näkyvillä paikoilla olevia kiviä, jotka erottuvat muodoltaan tai väriltään ympäristöstään. Seita voi kuitenkin olla myös selvärajainen kalliopaljastuma, pystytetty kivipaasi tai kivistä ihmisen muotoiseksi laadittu rakennelma. Se voi olla myös luontainen tai veistetty puun kanto tai pystytetty paalu. Joidenkin määritelmien mukaan seita voi olla myös lähde, saari, vaara tai tunturi. Seitaan on saattanut myös liittyä alttari, jolle rituaaliin liittyvät uhrit aseteltiin.((Carpelan 2003: 80; Halinen 2010:41; Äikäs 2011: 18, 33; Kulonen et al. 2005: 389)) |
| Seitoihin, kuten muihinkin pyhiin paikkoihin liittyy perimätietoa, paikannimistöä, historiallisia lähteitä tai arkeologisia löytöjä.((Carpelan 2003: 78; Halinen 2006: 2, 5; 2010: 43; Ojanlatva 2017: 92–93)) | Seitoihin, kuten muihinkin pyhiin paikkoihin liittyy perimätietoa, paikannimistöä, historiallisia lähteitä tai arkeologisia löytöjä.((Carpelan 2003: 78; Halinen 2006: 2, 5; 2010: 43; Ojanlatva 2017: 92–93)) | ||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
| ===== Historia ja käyttö ===== | ===== Historia ja käyttö ===== | ||
| - | Tänä päivänä tietomme seidoista ja niiden käytöstä ovat vähäisiä, pääasiassa ne ovat saamelaiskulttuurin ulkopuolisten henkilöiden, kuten pappien ja virkamiesten tallentamia. Seidat liittyvät saamelaisten maailmankuvaan ja spiritualiteettiin, mutta myös elämän arkisten asioiden onnistumiseen. Kirjalliset lähteet painottavat hyvän saalisonnen saamista uhrausten päätarkoituksena. Muut motiivit uhraukselle saattoivat liittyä siirtymä-, kriisi- tai kalendaaririitteihin((Äikäs 2011: 18–19 viitteineen.)) | + | Tänä päivänä tietomme seidoista ja niiden käytöstä ovat vähäisiä, pääasiassa ne ovat saamelaiskulttuurin ulkopuolisten henkilöiden, kuten pappien ja virkamiesten tallentamia. Seidat liittyvät saamelaisten maailmankuvaan ja spiritualiteettiin, mutta myös elämän arkisten asioiden onnistumiseen. Kirjalliset lähteet painottavat hyvän saalisonnen saamista uhrausten päätarkoituksena. Muut motiivit uhraukselle saattoivat liittyä siirtymä-, kriisi- tai kalendaaririitteihin.((Äikäs 2011: 18–19 viitteineen.)) |
| Oletettavasti pyhien paikkojen kautta oltiin yhteydessä erilaisin henkiin ja jumaluuksiin. Uhrit toimitettiin erityisen tärkeille luonnonvoimille kuten ukkoselle, tuulelle, vedelle, ja auringolle sekä jumalille, joilla katsottiin olevan vaikutusta elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi uhreja saivat niin sanotut näkymättömät voimat, jotka saattoivat liittyä maanalaisiin henkiin, eläinten ja luonnon hallitsijoihin tai olla vanhojen jumalien nimitys.((Äikäs 2011: 19 viitteineen)) | Oletettavasti pyhien paikkojen kautta oltiin yhteydessä erilaisin henkiin ja jumaluuksiin. Uhrit toimitettiin erityisen tärkeille luonnonvoimille kuten ukkoselle, tuulelle, vedelle, ja auringolle sekä jumalille, joilla katsottiin olevan vaikutusta elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi uhreja saivat niin sanotut näkymättömät voimat, jotka saattoivat liittyä maanalaisiin henkiin, eläinten ja luonnon hallitsijoihin tai olla vanhojen jumalien nimitys.((Äikäs 2011: 19 viitteineen)) | ||
| Rivi 34: | Rivi 34: | ||
| ===== Ajoitus ===== | ===== Ajoitus ===== | ||
| - | Suomessa tutkituilla kohteilla tehdyt ajoitukset viittaavat siihen, että seitojen käyttö tai ainakin jälkiä jättänyt uhraus on alkanut 1000–1100-luvulla((Harlin & Ojanlatva 2008: 21; Äikäs 2011: 143)), ajanjaksona, johon naapurimaiden löytöjen perusteella liittyy uusia muotoja saanut rituaalinen toiminta. Se ilmenee Ruotsissa ja Norjassa karhuhautausten huippukautena, liuskekivihautojen määrän nousuna ja sekä jalometallikätköjen ja seitauhrien käyttöönottona. | + | Suomessa tutkituilla kohteilla tehdyt ajoitukset viittaavat siihen, että seitojen käyttö tai ainakin jälkiä jättänyt uhraus on alkanut 1000–1100-luvulla((Harlin & Ojanlatva 2008: 21; Äikäs 2011: 143)), ajanjaksona, johon naapurimaiden löytöjen perusteella liittyy uusia muotoja saanut rituaalinen toiminta. Se ilmenee Ruotsissa ja Norjassa karhuhautausten huippukautena, liuskekivihautojen määrän lisääntymisenä ja sekä jalometallikätköjen ja seitauhrien käyttöönottona. |
| Seitojen käytön varhaisvaiheille näyttää olevan tyypillistä se, että uhrattuja lajeja on paljon. Aineistossa on paitsi kalan myös joutsenen ja karhun luita. Peuran tai poronluita löytyy 1100-luvulta 1600-luvulle. 1700-luku merkitsi muutosta uhraustoiminnassa. Kristillinen lähetystyö oli intensiivisimmillään 1600–1700-luvulla. Etnisen uskon uhraustoiminta jatkui piilossa ja osa uhrausperinteestä siirtyi myös kirkkoihin. 1800-luvulta alkaen seidoille on viety esineitä, joilla on yhteyksiä vanhaan uhriperinteeseen. Uhraus on saanut muotoja mm. uuspakanuuden piiriin kuuluvilla uhreilla ja turistein harjoittamana toimintana.((Kylli 2005: 119; Äikäs 2011: 144–145)) | Seitojen käytön varhaisvaiheille näyttää olevan tyypillistä se, että uhrattuja lajeja on paljon. Aineistossa on paitsi kalan myös joutsenen ja karhun luita. Peuran tai poronluita löytyy 1100-luvulta 1600-luvulle. 1700-luku merkitsi muutosta uhraustoiminnassa. Kristillinen lähetystyö oli intensiivisimmillään 1600–1700-luvulla. Etnisen uskon uhraustoiminta jatkui piilossa ja osa uhrausperinteestä siirtyi myös kirkkoihin. 1800-luvulta alkaen seidoille on viety esineitä, joilla on yhteyksiä vanhaan uhriperinteeseen. Uhraus on saanut muotoja mm. uuspakanuuden piiriin kuuluvilla uhreilla ja turistein harjoittamana toimintana.((Kylli 2005: 119; Äikäs 2011: 144–145)) | ||
| Rivi 47: | Rivi 47: | ||
| ===== Suojelustatus ===== | ===== Suojelustatus ===== | ||
| - | Seidat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, jos kohteisiin liittyy luotettavaa historiallista lähdetietoa. Ks.[[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]], sivu 119. | + | Seidat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, jos kohteisiin liittyy luotettavaa historiallista lähdetietoa. Ks.[[https://www.museovirasto.fi/uploads/Meista/Julkaisut/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]], sivu 119. |
wiki/seita.1549516701.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2019/02/07 07:18 / Helena Ranta