Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:maaseudun_historialliset_asuinpaikat}}

====== Torppa ======
{{:wiki:eriknäs_fix_p.jpg?450|}}




===== Määritelmä =====

Päätoimista maanviljelyksen harjoittamista varten kartanolta tai muulta päätilalta vuokrattu tilan osa ja asuinpaikka

===== Kuvaus =====
{{ :wiki:img_1113.jpg?300|}}Torpat sijaitsevat usein kylien viljelyaukeiden laidoilla tai niiden ulkopuolelle metsissä sijaitsevien ulkopeltojen luona. Torppia on kuitenkin myös kylien keskusalueilla jopa kylämäillä tai niiden vierellä. Torpat ovat yksinään, pareissa ja joskus myös isommissa kylämäisissä ryhmissä.((Suhonen 2015.)) Maanviljelystä harjoittaneella torpalla on periaatteessa ollut tarve kaikille samoille rakennuksille kuin maatiloilla.  Ne muistuttavatkin arkeologisina kohteina kylänpaikkoja, vaikkakin usein pienemmässä mittakaavassa. Torpanpaikalla on ollut asuintuvan tai -pirtin lisäksi sauna, navetta, maakellari ja erilaisia muita talousrakennuksia, kuten aittoja ja riihiä. Lisäksi torppien käyttötarkoitus on voinut tuoda mukanaan tarpeen tietynlaisille rakennuksille (esim. kalastajatorpan venevaja). Torppiin saattaa liittyä samoja elinkeinohistoriallisia muinaisjäännöksiä kuin kylänpaikkoihin.((Niukkanen 2009: 35–36.)) Arkeologian kannalta on myös olennaista ymmärtää, että torppaa on saattanut edeltää samalla paikalla ollut joko aiemmin autioitunut tai käytössä ollut tila.

{{ :wiki:img_4551.jpg?300|}} Torppien paikoilla oleva kasvillisuus poikkeaa usein selvästi ympäristöstään ((Sköld & Svensson 2009.)). Torpanpaikat ovat usein ympäröivää metsää avoimempia, ja siellä voi olla marja- ja syreenipensaita, koriste- ja hyötykasveja ym. Löydettävissä on yleensä yksi tai useampi heinittynyt rakennuksen pohja [[wiki:talonpohja|(ks. talonpohja)]] ja [[wiki:uuni|uuninraunio]], joskus myös [[wiki:kellari|maakellari]] ja [[wiki:kaivo|kaivo]]. Rakennusten pohjat saattavat erottua myös pelkkinä kulmakivinä tai maa- ja multapenkoista koostuvina seinälinjoina. On myös mahdollista, että torpat ja niihin liittyvien muiden rakennusten seinät on perustettu suoraan maan päälle. Joskus torpan paikka erottuu ainoastaan rinteellä olevana terassina, rinteen päällä olevana tasanteena tai ns. asuinpaikkapintana. Torpan piha-alueen ympäristössä voi olla [[wiki:kiviaita|kiviaitojen]], peltojen, varastokuoppien, niittyjen, kasvimaiden ja kulkuteiden jäännöksiä. 


Osa torpan paikoista on raivattu pelloiksi, jolloin maanpinnalla ei ole näkyviä merkkejä rakenteista. Torpasta saattavat kertoa ainoastaan pellossa olevat esinelöydöt, tiilen kappaleet, palanut savi, hiiltyneet puut jne. Paikat saattavat myös erottua ilmakuvissa muuta ympäristöä tummempina alueina.

Autioituneita torpanpaikkoja ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu arkeologisin kaivauksin tai edes inventoitu systemaattisesti((Muinaisjäännösrekisterissä on 9.5.2016 321 torppaa.)). Tutkimuksilla saataisiin todennäköisesti paljon uutta tietoa torppien ja kylänpaikkojen mahdollisista eroista, torppien rakennuksista ja muista rakenteista sekä torppareiden materiaalisesta kulttuurista ja elämänlaadusta. 
 
===== Historia ja käyttö =====
{{ :wiki:img_4574.jpg?300|}} Torppa-käsite on varsin moniulotteinen, ja torppareiksi on kutsuttu vuosisatojen varrella mitä erilaisimpia väestöryhmiä. Vanhimmat torpat ovat olleet kylän yhteismaalle perustettuja asuntoviljelmiä tai uudistiloja. Jo keskiajalla muodostuneeseen varsinaiseen torpparijärjestelmään tai -laitokseen kuuluvalla torpalla tarkoitetaan päätoimisen maanviljelyksen harjoittamista varten vuokrattua peltoaluetta ja siihen liittyvää asumusta.((Rasila 2002: 365–370.)). Torppien perustamissyyt vaihtelevat, ja tavallisten tilojen, torppien ja mäkitupien välinen raja ei ainakaan varhaisempina aikoina ole ollut täysin selvä((Anglert & Knarrström 2006: 58)). Myös talonpojalle kuuluneesta tavallisesta tilasta on saattanut muotoutua ajan kuluessa lampuotitilan kautta torppa((Siren 2003: 223–224.)). Erilaisia torppia ja torppareita muodostui myös joidenkin erikoislakien ja ammattien seurauksena. Historiasta tunnetaan esimerkiksi kalastajien ja salpietarinkeittäjien torpat. Lisäksi vuoriteollisuuden ja ruukkien yhteyteen syntyi torppia((Lähde 2007: 80.)). Oman lukunsa muodostavat sotilas- ja rakuunatorpat. Ruotujakolaitokseen kuuluvalle sotilaalle annettiin palveluajaksi asumista ja toimeentuloa varten torppa.

Keskiajan ja Vaasa-ajan torppia esiintyy harvoin historiallisissa lähteissä. Ajanjaksolta tunnetut yksittäiset torpat liittyvät rälssin ja kirkon maaomistuksiin. Lisäksi uudistiloja saatettiin kutsua pyölien ohella torpiksi. Torppien määrän varsinainen kasvu liittyy Suomessa 1600-luvulla tapahtuneeseen laajamittaiseen kartanonmuodostukseen ja sen myötä syntyneeseen työvoiman tarpeeseen. Kartano vuokrasi torpparille pienen maa-alueen viljelyä varten ja sai vuokran yleensä päivätöinä. Lisäksi vanhojen lampuotitilojen muuttaminen torpiksi oli vähempien verovelvollisuuksien vuoksi kannattavaa kartanoille.((Niukkanen 2009: 35–36; Siren 2003: 223–224; Suhonen 2015.))

{{ :wiki:img_0945.jpg?300|}}Torppien määrä pysyi suhteellisen vähäisenä 1750-luvulle asti, koska niitä sai rakentaa laillisesti vain rälssimaalle. Kun talonpojat saivat vuonna 1757 oikeuden perustaa torppia, kymmenkertaistui niiden määrä sadassa vuodessa (vuonna 1760 noin 6 200, vuonna 1860 lähes 62 000 torppaa).((Niukkanen 2009: 35)) Torpparilaitos lakkautettiin Suomessa 17. heinäkuuta 1918 hyväksytyllä ns. torpparilailla (135/1918)((Suomen asetuskokoelma 1918, n:o 135.)).


===== Ajoitus =====

Keskiaika–1900-luku. Isoavihaa vanhemmat torpat ovat harvinaisia. Isonvihan jälkeen torpat yleistyivät, ja valtaosa torpista on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta.

Ruotsin armeijan ylläpito järjestettiin 1600-luvun lopulla ruotujakolaitoksen kuuluneilla sotilas- ja rakuunatorpilla. Ruotujakolaitos lakkautettiin autonomian alussa 1810.  

===== Levintä =====

Koko Suomi. 1500- ja 1600-luvuilla erityisesti kartanoiden alueella; Isovihan jälkeen kartanoiden ohella myös talonpoikaiskylien alueilla.

===== Suojelustatus =====
Autioituneet 1750-lukua vanhemmat torpanpaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tätä nuorempi autioitunut torpanpaikka voidaan luokitella muinaisjäännökseksi, mikäli siihen on erityisiä perusteita, ja kohteen on tällöin oltava kokonaisuutena hyvin säilynyt ja edustava. 

===== Lähteet =====

**Anglert, Mats & Knarrström, Annica** 2006. Sentida bosättningar och historisk arkeologi – knappast en marginell historia. //Meta// 4/2006.
**Lähde, Heikki K.** 2007. Isojako ja torpparijärjestelmät. //Maanmittaus// 82:2 (2007).
**Niukkanen, Marianna** 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
**Rasila, Viljo** 2003. Torpparijärjestelmä. Julkaisussa Rasila, Viljo & Jutikkala, Eino & Mäkelä-Alitalo, Anneli (toim.): //Suomen maatalouden historia// 1. Perinteisen maatalouden aika: esihistoriasta 1870-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 914:1. Helsinki.
**Sirén, Olle** 2003.// Pernajan pitäjän historia keskiajalta 1900-luvulle//. Pernaja.
**Sköld, Josefina & Svensson, Christina** 2009. //Syrener i ruiner, en metod att inventera torpen och torparnas växter. Ett levande dokument fritt för nedladdning och användning//. Datum för senaste uppdatering 2009-03-23.
**Suhonen, V.-P.** 2015. Torpat : Itä-Uudenmaan maaseudun arkeologian bulkkitavaraa? //SKAS// 2013/3: 24–48. 
**Suhonen, V.-P.** 2016. Maaseudun asutuksen todellinen marginaali – tilattoman väestön mäkituvat Helsingin pitäjässä. //SKAS// 2015/4.
**Welinder, Stig** (toim.) 2007. //Torpens arkeologi//. Riksantikvarieämbetet, Stockholm. 



===== Muu kirjallisuus =====


===== Viitteet =====

~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
