Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:torppa


Torppa

Määritelmä

Päätoimista maanviljelyksen harjoittamista varten kartanolta tai muulta päätilalta vuokrattu tilan osa ja asuinpaikka

Kuvaus

Torpat sijaitsevat usein kylien viljelyaukeiden laidoilla tai niiden ulkopuolelle metsissä sijaitsevien ulkopeltojen luona. Torppia on kuitenkin myös kylien keskusalueilla jopa kylämäillä tai niiden vierellä. Torpat ovat yksinään, pareissa ja joskus myös isommissa kylämäisissä ryhmissä.1) Maanviljelystä harjoittaneella torpalla on periaatteessa ollut tarve kaikille samoille rakennuksille kuin maatiloilla. Ne muistuttavatkin arkeologisina kohteina kylänpaikkoja, vaikkakin usein pienemmässä mittakaavassa. Torpanpaikalla on ollut asuintuvan tai -pirtin lisäksi sauna, navetta, maakellari ja erilaisia muita talousrakennuksia, kuten aittoja ja riihiä. Lisäksi torppien käyttötarkoitus on voinut tuoda mukanaan tarpeen tietynlaisille rakennuksille (esim. kalastajatorpan venevaja). Torppiin saattaa liittyä samoja elinkeinohistoriallisia muinaisjäännöksiä kuin kylänpaikkoihin.2) Arkeologian kannalta on myös olennaista ymmärtää, että torppaa on saattanut edeltää samalla paikalla ollut joko aiemmin autioitunut tai käytössä ollut tila.

Torppien paikoilla oleva kasvillisuus poikkeaa usein selvästi ympäristöstään 3). Torpanpaikat ovat usein ympäröivää metsää avoimempia, ja siellä voi olla marja- ja syreenipensaita, koriste- ja hyötykasveja ym. Löydettävissä on yleensä yksi tai useampi heinittynyt rakennuksen pohja (ks. talonpohja) ja uuninraunio, joskus myös maakellari ja kaivo. Rakennusten pohjat saattavat erottua myös pelkkinä kulmakivinä tai maa- ja multapenkoista koostuvina seinälinjoina. On myös mahdollista, että torpat ja niihin liittyvien muiden rakennusten seinät on perustettu suoraan maan päälle. Joskus torpan paikka erottuu ainoastaan rinteellä olevana terassina, rinteen päällä olevana tasanteena tai ns. asuinpaikkapintana. Torpan piha-alueen ympäristössä voi olla kiviaitojen, peltojen, varastokuoppien, niittyjen, kasvimaiden ja kulkuteiden jäännöksiä.

Osa torpan paikoista on raivattu pelloiksi, jolloin maanpinnalla ei ole näkyviä merkkejä rakenteista. Torpasta saattavat kertoa ainoastaan pellossa olevat esinelöydöt, tiilen kappaleet, palanut savi, hiiltyneet puut jne. Paikat saattavat myös erottua ilmakuvissa muuta ympäristöä tummempina alueina.

Autioituneita torpanpaikkoja ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu arkeologisin kaivauksin tai edes inventoitu systemaattisesti4). Tutkimuksilla saataisiin todennäköisesti paljon uutta tietoa torppien ja kylänpaikkojen mahdollisista eroista, torppien rakennuksista ja muista rakenteista sekä torppareiden materiaalisesta kulttuurista ja elämänlaadusta.

Historia ja käyttö

Torppa-käsite on varsin moniulotteinen, ja torppareiksi on kutsuttu vuosisatojen varrella mitä erilaisimpia väestöryhmiä. Vanhimmat torpat ovat olleet kylän yhteismaalle perustettuja asuntoviljelmiä tai uudistiloja. Jo keskiajalla muodostuneeseen varsinaiseen torpparijärjestelmään tai -laitokseen kuuluvalla torpalla tarkoitetaan päätoimisen maanviljelyksen harjoittamista varten vuokrattua peltoaluetta ja siihen liittyvää asumusta.5) Torppien perustamissyyt vaihtelevat, ja tavallisten tilojen, torppien ja mäkitupien välinen raja ei ainakaan varhaisempina aikoina ole ollut täysin selvä6). Myös talonpojalle kuuluneesta tavallisesta tilasta on saattanut muotoutua ajan kuluessa lampuotitilan kautta torppa7). Erilaisia torppia ja torppareita muodostui myös joidenkin erikoislakien ja ammattien seurauksena. Historiasta tunnetaan esimerkiksi kalastajien ja salpietarinkeittäjien torpat. Lisäksi vuoriteollisuuden ja ruukkien yhteyteen syntyi torppia8). Oman lukunsa muodostavat sotilas- ja rakuunatorpat. Ruotujakolaitokseen kuuluvalle sotilaalle annettiin palveluajaksi asumista ja toimeentuloa varten torppa.

Keskiajan ja Vaasa-ajan torppia esiintyy harvoin historiallisissa lähteissä. Ajanjaksolta tunnetut yksittäiset torpat liittyvät rälssin ja kirkon maaomistuksiin. Lisäksi uudistiloja saatettiin kutsua pyölien ohella torpiksi. Torppien määrän varsinainen kasvu liittyy Suomessa 1600-luvulla tapahtuneeseen laajamittaiseen kartanonmuodostukseen ja sen myötä syntyneeseen työvoiman tarpeeseen. Kartano vuokrasi torpparille pienen maa-alueen viljelyä varten ja sai vuokran yleensä päivätöinä. Lisäksi vanhojen lampuotitilojen muuttaminen torpiksi oli vähempien verovelvollisuuksien vuoksi kannattavaa kartanoille.9)

Torppien määrä pysyi suhteellisen vähäisenä 1750-luvulle asti, koska niitä sai rakentaa laillisesti vain rälssimaalle. Kun talonpojat saivat vuonna 1757 oikeuden perustaa torppia, kymmenkertaistui niiden määrä sadassa vuodessa (vuonna 1760 noin 6 200, vuonna 1860 lähes 62 000 torppaa).10) Torpparilaitos lakkautettiin Suomessa 17. heinäkuuta 1918 hyväksytyllä ns. torpparilailla (135/1918)11).

Ajoitus

Keskiaika–1900-luku. Isoavihaa vanhemmat torpat ovat harvinaisia. Isonvihan jälkeen torpat yleistyivät, ja valtaosa torpista on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta.

Ruotsin armeijan ylläpito järjestettiin 1600-luvun lopulla ruotujakolaitoksen kuuluneilla sotilas- ja rakuunatorpilla. Ruotujakolaitos lakkautettiin autonomian alussa 1810.

Levintä

Koko Suomi. 1500- ja 1600-luvuilla erityisesti kartanoiden alueella; Isovihan jälkeen kartanoiden ohella myös talonpoikaiskylien alueilla.

Suojelustatus

Autioituneet 1750-lukua vanhemmat torpanpaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tätä nuorempi autioitunut torpanpaikka voidaan luokitella muinaisjäännökseksi, mikäli siihen on erityisiä perusteita, ja kohteen on tällöin oltava kokonaisuutena hyvin säilynyt ja edustava.

Lähteet

Anglert, Mats & Knarrström, Annica 2006. Sentida bosättningar och historisk arkeologi – knappast en marginell historia. Meta 4/2006.
Lähde, Heikki K. 2007. Isojako ja torpparijärjestelmät. Maanmittaus 82:2 (2007).
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
Rasila, Viljo 2003. Torpparijärjestelmä. Julkaisussa Rasila, Viljo & Jutikkala, Eino & Mäkelä-Alitalo, Anneli (toim.): Suomen maatalouden historia 1. Perinteisen maatalouden aika: esihistoriasta 1870-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 914:1. Helsinki.
Sirén, Olle 2003. Pernajan pitäjän historia keskiajalta 1900-luvulle. Pernaja.
Sköld, Josefina & Svensson, Christina 2009. Syrener i ruiner, en metod att inventera torpen och torparnas växter. Ett levande dokument fritt för nedladdning och användning. Datum för senaste uppdatering 2009-03-23.
Suhonen, V.-P. 2015. Torpat : Itä-Uudenmaan maaseudun arkeologian bulkkitavaraa? SKAS 2013/3: 24–48.
Suhonen, V.-P. 2016. Maaseudun asutuksen todellinen marginaali – tilattoman väestön mäkituvat Helsingin pitäjässä. SKAS 2015/4.
Welinder, Stig (toim.) 2007. Torpens arkeologi. Riksantikvarieämbetet, Stockholm.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Suhonen 2015.
2) Niukkanen 2009: 35–36.
3) Sköld & Svensson 2009.
4) Muinaisjäännösrekisterissä on 3.2.2023 1201 torppaa.
5) Rasila 2002: 365–370.
6) Anglert & Knarrström 2006: 58
7) Siren 2003: 223–224.
8) Lähde 2007: 80.
9) Niukkanen 2009: 35–36; Siren 2003: 223–224; Suhonen 2015.
10) Niukkanen 2009: 35
11) Suomen asetuskokoelma 1918, n:o 135.
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/torppa.txt · Viimeksi muutettu: 2023/02/03 10:26 / Veli-Pekka Suhonen