Tämä on vanha versio dokumentista!
Sisällysluettelo
Hautakumpu
Määritelmä
[Esihistoriallinen] Maa- tai maa- ja kivimuodostelma, johon vainaja on haudattu.
Kuvaus
Hautakummut ovat pääasiassa maalajeista rakennettuja hautoja. Kummut erottuvat yleensä selvästi ympäröivästä maastosta ja voivat olla hautaröykkiöiden tapaan jopa monumentaalisia. Ne voivat muodostaa laajojakin kalmistoja. Skandinaavistyyppiset hautakummut ovat rakenteita, joissa yleensä pienen kivisen röykkiön päälle on kasattu maata tai hiekkaa kummuksi. Tällaisia kumpuja on Suomessa lähinnä Ahvenanmaalla; ne ovat keskimäärin halkaisijaltaan 4–7 metrin suuruisia, suurimmat jopa 12-metrisiä.1). Kummuissa on sekä poltto- että ruumishautoja.
Manner-Suomessa, Laitilassa esiintyy yksi kummuiksi luokiteltu, harvinainen hautamuoto, nk. Untamalan-tyypin kumpu. Ne ovat matalia, pyöreitä tai melkein pyöreitä kumpuja, jotka on koottu sorasta tai sorasta ja kivestä. Näissä rakenteissa esiintyy sekä poltto- että ruumishautauksia. Vainaja voi olla asetettuna joko alkuperäiselle maanpinnalle tai pieneen kuoppaan; joissakin tapauksissa on havaittu jälkiä uurnasta.2) Untamalan-tyypin kumpuja on usein vaikea erottaa ympäröivästä maisemasta.
Joissain tapauksissa myös maansekaiset hautaröykkiöt voivat näyttää kumpumaisilta, jos maansekaisuus on voimakasta ja pinta on turvettunut3). Sanaa kumpu käytetään toisinaan myös maansekaisista röykkiöistä.4)
Historia ja käyttö
Kumpuhaudat on omaksuttu Ahvenanmaalle Skandinaviasta. Lähimmät vastineet sekä Ahvenanmaan että Untamalan-tyypin kummuille löytyvät Keski-Ruotsista5). Untamalan-tyypin kumpuja on Laitilassa Untamalan Myllymäellä, Kansakoulunmäellä ja Palttilassa.
Ajoitus
Untamalan-tyypin kummut ajoittuvat lähinnä (vanhempaan) roomalaisaikaan, mutta esimerkiksi yhdestä kummusta löytynyt lintuneula osoittaa käytön jatkuneen kansainvaellusaikaan saakka. Ahvenanmaan kummut ovat nuorempia6).
Levintä
Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi (Laitila)
Suojelustatus
Esihistorialliset hautakummut ovat muinaismuistolain suojelemia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
Lähteet
Kivikoski, Ella 1966. Suomen kiinteät muinaisjäännökset. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki. Kivikoski, Ella 1969. Esihistoriallinen aika. Laitilan historia //I. Vammala: 3–69. Kivikoski, Ella 1980. //Långängsbacken: ett gravfält från yngre järnåldern på Åland. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 80. Luoto, Jukka, Pärssinen, Martti & Seppä-Heikka Merja 1983. Grain impressions in ceramics from Ristimäki, Vammala, Finland. Finskt Museum 1981: 5–33. Maaranen, Päivi 2000. Röykkiöitä Etelä-Saimaalta ja Uudeltamaalta – hautoja ja viljelyskivikasoja. Maaranen, Päivi & Kirkinen, Tuija (toim.): Arkeologinen inventointi. Opas inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Museovirasto: 185–191. Salo, Unto 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. Suomen historia 1. Espoo: 98–249. Sipilä, Marja & Mäntylä, Sari 2005. Koekaivaus Laitilan Untamalassa: kansainvaellusaikainen lintuneula kumpukalmistosta. Kentältä poimittua. Kirjoitelmia arkeologian alalta 6: 65–77. Tallgren, A. M. ** 1914. Untamalan kalmisto. Kansatieteellisiä tutkielmia. Omistetut Kaarle Krohnille. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 35(15): 1–9. **Wessman, Anna 2010. Death, Destruction and Commemoration. Tracing ritual activities in Finnish Late Iron Age cemeteries (AD 550–1150). Iskos 18. Helsinki.
Muu kirjallisuus
Hiekkanen, Markus 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Nilsson, Bertil (red.), Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick i Skandinavien c:a 800–1200. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm: 271–379. Purhonen, Paula (toim.) 2001. Untamalan muinaisjäännösalue. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto: 50–51.

Keskustelu