Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:kaupunki

Tämä on vanha versio dokumentista!




Kaupunki

Määritelmä

Tiivis ja väkimäärältään suuri asuinpaikka, joka koostuu kaduista, kortteleista ja tonteista sekä julkisista ja yksityisistä rakennuksista ja jolla on kaupunkioikeudet

Kuvaus

Kaupunki oli selvästi ympäristöstään erottuva pysyvä, tiiviisti rakennettu asutustaajama. Kaupunkialueen maankäyttö koostui pää- ja sivukaduista ja kujista, toreista ja muista aukioista sekä kortteleista, jotka oli jaettu tontteihin. Kaupungissa oli jäsenneltyä julkista ja yksityistä tilaa, ja rakennuskanta koostui sekä julkisista että yksityisistä rakennuksista. Kaupungit olivat alueensa kaupallisia, elinkeinollisia, hallinnollisia, kulttuurisia ja uskonnollisia keskuksia. Kaupungin asukkaista valtaosa ei työskennellyt perustuotannossa, vaan väestö oli ammatillisesti erikoistunutta ja harjoitti mm. kaupankäyntiä ja käsityöläisammatteja. Asukkailla oli urbaani identiteetti, jota he ilmensivät mm. pukeutumisellaan, kulutuskäyttäytymisellään ja tapakulttuurilla.1) Nämä kriteerit pätevät kaupunkeihin edelleen.

Keskiaikaisen kaupungin asemakaava koostui yleensä rannan suuntaisesta pääkadusta, muista pääkadun suuntaisista kaduista ja niitä yhdistävistä kujista. Asemakaava noudatteli paikan topografiaa. Tontit olivat pitkiä ja kapeita ulottuen kadusta katuun. Katuverkko yhdisti kaupungin tärkeät kohteet kuten torin, sataman, raatihuoneen, kirkon ja linnan toisiinsa.2)

1500-luvun loppupuolelta alkaen on havaittavissa pyrkimystä asemakaavojen säännönmukaisuuteen, ja ruutukaavasta tuli vallitseva ihanne 1620-luvulta alkaen. Suomen kaupungit olivat leimallisesti puukaupunkeja, ja ne paloivat usein, jolloin tarjoutui mahdollisuus asemakaavan ajanmukaistamiseen. Kapeat korttelit korvautuivat leveällä korttelilla, jotka rakentuivat kahdesta vierekkäisestä tonttirivistä. Uudet kaupungit saivat ruutukaavan perustamisestaan lähtien. Kaupungit jaettiin suurvalta-ajan merkantilistisen talouspolitiikan mukaisesti maa- ja tapulikaupunkeihin, joista vain jälkimmäiset saivat käydä ulkomaankauppaa. Kaupungit ympäröitiin tulliaidalla, tori sai arkkitehtonisesti merkittävämmän aseman kaupunkirakenteessa, ja julkinen rakentaminen monipuolistui. 3)

Asuinrakennukset olivat yleensä kadun varressa ja monet erilaiset talousrakennukset ympäröivät pihaa. Pihoilla oli kasvimaita ja kotieläimiä, joten kaupunkiympäristö oli paikoin melko maalaismainen. Rakennuskanta oli suhteellisen vaatimatonta, vaikka edustavuutta tavoiteltiinkin mm. suosimalla kivirakentamista, joka paransi myös paloturvallisuutta.4)

Arkeologisen kulttuurikerroksen paksuus vaihtelee suuresti kaupungeittain ja samankin kaupungin eri osissa. Intensiivinen nykypäivään asti jatkunut maankäyttö on myös tuhonnut kulttuurikerroksia. Kaupunkien kulttuurikerros koostuu puusta ja kivestä tehtyjen rakennusten, vesi- ja jätehuoltoon liittyvien rakenteiden sekä katu-, tori- ja pihakatteiden jäännöksistä, erilaisista toimintaan, käyttöön ja oleskeluun liittyvistä maakerroksista sekä täyttömaista. Palokerrokset tarjoavat arkeologille mahdollisuuksia kulttuurikerrosten ajoittamiseen historiallisista lähteistä tunnettujen tulipalojen perusteella.5)

Suomen kaupungit olivat Turkua lukuun ottamatta asukasluvultaan pitkään varsin pieniä, vain muutaman sadan asukkaan taajamia. Kaupunkien asemakaavojen kehitystä ja muutoksia voi seurata 1600-luvulta alkaen tehtyjen kaupunkimittausten (karttojen) perusteella.6)

Historia ja käyttö

Kaupungit syntyivät tai perustettiin hyvien vesi- ja maaliikenneyhteyksien äärelle paikkaan, jossa oli hyvät edellytykset kaupankäynnille. Historiantutkijat ovat väitelleet paljon siitä, syntyivätkö vanhimmat kaupungit spontaanisti ollen esimerkiksi rautakautisen keskuspaikan jatkumoita tai linnaan liittyneen toiminnan perillisiä, vai perustettiinko ne keskusvallan tai jonkin muun vahvan vaikuttajan toimesta. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia.7)

Kaupungin historiallisia, oikeudellis-hallinnollisia kriteerejä olivat mm. yleensä hallitsijan myöntämät privilegiot eli kaupunkioikeudet, kaupunginlaki, raatilaitos ja oma sinetti.8) Suomen vanhin kaupunki on Turku, joka oli kaupunkimaisena olemassa viimeistään 1310-luvulla. Myös Viipurin synty ajoittuu 1300-luvun alkupuolelle, ja samalle vuosisadalle ajoittuvat Ulvila ja Porvoo. Rauman kaupungin synty ajoittunee 1400-luvun alkupuolelle. Naantalin perustamisvuodeksi tiedetään 1443.9)

Myöhempien kaupunkien synty tunnetaan paremmin runsaampien historiallisten lähteiden ansiosta. Vanhemmalla Vaasa-ajalla (1523–1617) kruunun kaupunkipolitiikka muuttui määrätietoisemmaksi taloudellisista, hallinnollisista ja sotilaallisista syistä. Silloin perustettiin rannikkokaupungit Tammisaari, Helsinki, Pori, Oulu ja Vaasa. Suurvalta-ajalla (1617–1721) alkoi kaupunkien voimakas kehittäminen, ja nyky-Suomen alueelle perustettiin peräti 14 uutta kauppakaupunkia rannikolle ja sisämaahan.10)

Ajoitus

Noin vuosi 1300 - nykyaika.

Levintä

Keski-, Vaasa- ja suurvalta-ajalla perustetut kaupungit koko maassa.

Suojelustatus

Muinaismuistolaki koskee ensisijaisesti ennen 1700-lukua perustettuja kaupunkeja ja niiden isoonvihaan (v. 1713–1721) mennessä rakennetulla alueella sijaitsevia säilyneitä kulttuurikerroksia kaupungin perustamisesta 1800-luvulle. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset.

Lähteet

Kostet, Juhani 2014a. Ensimmäisen polven kaupunkimittaukset. Suomen kaupunkirakentamisen historia I. Toim. H. Lilius ja P. Kärki. Helsinki. Kostet, Juhani 2014b. Kaupunkimittaus 1600-luvun lopussa ja 1700-luvun alussa. Suomen kaupunkirakentamisen historia I. Toim. H. Lilius ja P. Kärki. Helsinki. Lilius, Henrik 1985. Suomalainen puukaupunki. Trästaden i Finland. The Finnish Wooden Town. Rungsted Kyst. Lilius, Henrik 2014a. Pohjoinen renessanssi ja vanhemman Vaasa-ajan (1523-1617) kaupunki Suomessa. Suomen kaupunkirakentamisen historia I. Toim. H. Lilius ja P. Kärki. Helsinki. Lilius, Henrik 2014b. Suomi kaupungistuu suurvalta-ajalla (1617–1721). Suomen kaupunkirakentamisen historia I. Toim. H. Lilius ja P. Kärki. Helsinki. Niukkanen, Marianna 2004. Kaupungit muinaisjäännöksinä – kaupunkiarkeologia Suomessa. Städerna som fornlämningar – stadsarkeologi i Finland. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 25. Helsinki. Niukkanen, Marianna, Seppänen Liisa & Suhonen, Mervi 2014. Kaupunkirakentaminen Suomessa keskiajalla. Suomen kaupunkirakentamisen historia I. Toim. H. Lilius ja P. Kärki. Helsinki.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) , 8)
Niukkanen, Seppänen & Suhonen 2014: 31–33.
2)
Lilius 1985: 10–11; Niukkanen, Seppänen & Suhonen 2014: 43–46.
3)
Lilius 2014a: 110–111, 116–121; Lilius 2014b: 148–161, 204–234.
4)
Lilius 2014a: 124–130.
5)
Niukkanen 2004: 21–22; Lilius 2014a: 120–121
6)
Kostet 2014a: 144–145; Kostet 2014b: 236–237
7)
Niukkanen, Seppänen & Suhonen 2014: 28–30.
9)
Niukkanen, Seppänen & Suhonen 2014: 36–43.
10)
Lilius 2014a: 105–106; Lilius 2014b: 150–152.

Keskustelu

Kirjoita kommenttisi. wikisyntaksi sallittu:
 
wiki/kaupunki.1489403304.txt.gz · Viimeksi muutettu: (ulkoinen muokkaus)