Tämä on vanha versio dokumentista!
Sisällysluettelo
Poropaimentolaisasuinpaikka
Määritelmä
Historialliselle ajalle ajoittuva poronhoitoa harjoittaneen liikkuvan yhteisön asuinpaikka
Kuvaus
Poropaimentolaisasuinpaikalla asumusten jäännökset ovat useimmiten kevytrakenteisten kotien (pistekota, kartiokota, loudekota, korvakota) tai laavujen jäännöksiä. Ne näkyvät maastossa joko pelkän tulisijan tai tulisijan ja laavun reunoilla olleiden kivien kehänä. Asumusten jäännökset ovat maastossa epäsäännöllisessä järjestyksessä.
Tulisijat on rakennettu kuivaan paikkaan ja mahdollisimman tasaiselle sijalle. Tulisijat ovat useimmiten reunakehällisiä, pyöreitä tai soikeita ja täytteettömiä. Joissakin tapauksissa tulisijoissa on permikät (bearpmet), jotka muodostuvat kahdesta asumuksen etuovelle tai joissakin harvoissa tapauksissa neljästä asumuksen etu- ja takaovelle johtavasta kivirivistä. Kivirivit jakavat asumuksen sisätilaa: etuovelle vievien rivien välinen alue on uksa uksa ja takaovelle johtavien kivirivien välinen alue on posio boassjo.1)
Historia ja käyttö
Keskiajan kuluessa poronhoito syrjäytti peuranpyynnin pääelinkeinona. Uuden elinkeinon myötä poropaimentolaiset alkoivat käyttää nimenomaan porolaumojen paimennukseen soveltuvia kevytrakenteisia asumuksia, kotia ja laavuja. Kesä- ja talvilaidunalueiden väliset paimennusmatkat saattoivat olla satojenkin kilometrien pituisia. Poroja ei pelkästään paimennettu, vaan koko yhteisö kulki porolauman mukana. Talvella yhteisö asui pidemmän ajan paikoillaan pysyvämmissä asumuksissa, mutta muina vuodenaikoina asuinpaikkoja vaihdeltiin porolaidunten mukaan. Asuinpaikat ovat sijainneet pääasiassa paljakka- ja tunturikoivuvyöhykkeillä, mutta myös mäntyvyöhykkeeltä on löydetty poropaimentolaisasuinpaikkoja.2)
Ajoitus
1400-luvulta 1900-luvulle.
Levintä
Lapin pohjoisimmat osat.
Suojelustatus
Poropaimentolaisasuinpaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä (ohjeellinen ikäraja 100 vuotta).
Lähteet
Fossum, Birgitta 2006. Förfädernas land. En arkeologisk studie av rituella lämningar I Sápmi, 300 f. Kr – 1600 e. Kr. //Studia Archaeologica Universitatis Umensis 22. Institutionen för arkeologi och samiska studier, Umeå Universitet. Halinen, Petri 2009. Change and Continuity of Saami dwellings and dwelling sites from the Late Iron Age to the 18th century. Julkaisussa Äikäs, Tiina (toim.): //Máttut – maddagat. The Roots of Saami Ethnicities, Societies and Spaces / Places: 100–115. Publications of the Giellagas Institute, 12. Itkonen, T.I. 1948a ja b. Suomen lappalaiset vuoteen 1945, I ja II. Porvoo/Helsinki Mulk, Inga-Maria 1994. Sirkas – ett samiskt fångstsamhälle i förändring Kr.f. – 1600 e. kr. Studia Archaeologica Universitatis Umensis 6. Umeå Universitet, Arkeologiska institutionen.
Muu kirjallisuus
Magga, Päivi & Ojanlatva, Eija (toim.) 2013. Ealli biras – elävä ympäristö. Saamelainen kulttuuriympäristöohjelma .


Keskustelu