Tämä on vanha versio dokumentista!
Sisällysluettelo
Purnu
Määritelmä
Kivistä tai kivikkoon tai maahan rakennettu lihan, kalan, maidon tai juuston säilytykseen käytetty kuoppa
Kuvaus
Purnut ovat yleensä kivikkoon tai maahan kaivettuja kuoppia, jotka on reunustettu isoimmilla seinämäkivillä ja päällystetty litteillä kivillä. Ne on voitu tehdä myös kasattuun kiviröykkiöön, jonka päälle on tehty säilytystila vastaavalla tavalla kuin rakkaan. Purnu-nimitystä käytetään etenkin saamelaiskulttuurin alueella. Säilytysonkaloa tai -kuoppaa tarkoittava purnu-sana tunnetaan myös muualta Suomesta. Rakkakuoppa-nimitystä käytetään yleensä esihistoriallisista rakenteettomista kivikossa olevista kuopista.
Säilytyskuopan pohja on yleeensä suorakaiteen muotoinen, harvemmin pyöreä tai soikea. Purnut ovat tavallisesti halkaisijaltaan metrin molemmin puolin, syvyydeltään puolen metrin luokkaa.1) Tätäkin suurempia purnuja tunnetaan, mutta joissakin tapauksissa on ollut epäselvää, onko kyseessä säilytyskuoppa vai rituaaliseen tarkoitukseen käytetty rakennelma. Utsjoen Urroaivin kivikehät ovat halkaisijaltaan metristä aina kuuteen metriin ja syvyydeltään jopa 1,5 metriä2). Enontekiön Bierfejavrin luusuassa sijaitsevan kivikehän halkaisija on neljä metriä ja se on syvyydeltään noin puoli metriä. Todennäköisesti kyseessä on lihansäilytyskuoppa.
Usein purnun ympärillä on kivistä muodostunut valli, jonka avulla säilytystilan seinämien korkeutta on voitu lisätä. Säilytyskuopan sisäseinät on saatettu vuorata tuohella, kuopan pohjalle säilytettävien tuotteiden alle on voitu laittaa oksia eristämään liha, kala tai maitotuotteet maasta. Myös tuotteiden päälle on saatettu laittaa oksia tai lehtiä, ja joissakin tapauksissa jopa hiekkaa.3)
Historia ja käyttö
Purnuja on tutkittu lähinnä saamelaisalueella. Jotkut tunturialueella sijaitsevat purnut on ajoitettu radiohiiliajoituksen tai jäkäläajoituksen perusteella 1600-luvulta 1900-luvulle. Purnut yhdistetään tavallisesti peuranpyyntiin tai poronhoitoon, mutta niitä on käytetty myös kalan säilyttämiseen. Asuinpaikkojen lähellä olevia purnuja, jotka saattavat olla kooltaan hieman pienempiä kuin ylhäällä tunturissa sijaitsevat, on voitu käyttää esim. maitotuotteiden, kuten maidon ja juuston, säilyttämiseen.4)
Ajoitus
1400-luvulta 1900-luvulle5).
Levintä
Purnuja tunnetaan lähinnä Ylä-Lapista, eteläisimmät on tavattu Rovaniemeltä.
Suojelustatus
Muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös.
Lähteet
Itkonen, T.I. 1948a ja b. Suomen lappalaiset vuoteen 1945, I ja II. Porvoo/Helsinki Valtonen, Taarna 2006. Saami food caches in the Báišduottar-Paistunturi area, northern Finnish Lapland. Teoksessa: Vesa-Pekka Herva (toim.) People, Material culture and Environment in the North. Proceedings of the 22nd Nordic Archaeological Conference University of Oulu, 18-23 August 2004. Studia humaniora Ouluensia 1: 64–74. Karjalainen, Taisto 2007. Urroaivin kivikehät. Teoksessa: Eeva-Kristiina Harlin & Veli-Pekka Lehtola (Toim.) Peurakuopista kirkkokenttiin – Saamelaisalueen 10 000 vuotta arkeologin näkökulmasta. Publications of GIELLAGAS Institute Nr 9 2007: 168–177.


Keskustelu