Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
Both sides previous revision Edellinen revisio | Seuraava revisio Both sides next revision | ||
wiki:uhripuu [2017/03/24 13:55] Helena Ranta [Suojelustatus] |
wiki:uhripuu [2017/05/02 12:24] Helena Ranta [Ajoitus] |
||
---|---|---|---|
Rivi 26: | Rivi 26: | ||
Varhaisimmat maininnat suomalaisista pyhistä puista liittyvät paavin bullaan vuodelta 1176. Se kertoo, kuinka hämäläiset kiduttivat kristinuskoon kääntyneitä yhteiskuntansa jäseniä juoksuttamalla heidät kuoliaiksi pyhien puiden ympärillä((Kivikoski 1966: 84; Talve 1979: 208.)). | Varhaisimmat maininnat suomalaisista pyhistä puista liittyvät paavin bullaan vuodelta 1176. Se kertoo, kuinka hämäläiset kiduttivat kristinuskoon kääntyneitä yhteiskuntansa jäseniä juoksuttamalla heidät kuoliaiksi pyhien puiden ympärillä((Kivikoski 1966: 84; Talve 1979: 208.)). | ||
- | Perimätieto eri osista maata osoittaa, että pyhinä pidetyille puille vietiin uhreja 1800-luvun lopulle asti. Etenkin savolaiset vaalivat pyhän puun perinnettä((Haavio 1951: 247, 251–252.)). Myöhäisimpiä uhripuita koskevia tietoja ovat mm. maininnat Pälkäneen Myttäälän uhrimännystä, Sotkamon Tipasojan Suonenvaaran pyhistä pihlajista ja parannuspuuksi nimitetystä Vesilahden Kinnarin »äkämämännystä»((Kivikoski 1966: 84)). Tiedot pyhiin lehtoihin liittyvistä uskomuksista ja uskonnollisista toimituksista läntisessä Suomessa ovat pitkälti kadonneet kristinuskon myötä((Talve 1979: 208)) | + | Perimätieto eri osista maata osoittaa, että pyhinä pidetyille puille vietiin uhreja 1800-luvun lopulle asti. Etenkin savolaiset vaalivat pyhän puun perinnettä((Haavio 1951: 247, 251–252.)). Myöhäisimpiä uhripuita koskevia tietoja ovat mm. maininnat Pälkäneen Myttäälän uhrimännystä, Sotkamon Tipasojan Suonenvaaran pyhistä pihlajista ja parannuspuuksi nimitetystä Vesilahden Kinnarin »äkämämännystä»((Kivikoski 1966: 84)). Tiedot pyhiin lehtoihin liittyvistä uskomuksista ja uskonnollisista toimituksista läntisessä Suomessa ovat pitkälti kadonneet kristinuskon myötä.((Talve 1979: 208)) |