Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:uhripuu

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio Both sides next revision
wiki:uhripuu [2017/05/02 12:29]
Helena Ranta [Lähteet]
wiki:uhripuu [2017/05/02 12:37]
Helena Ranta [Historia ja käyttö]
Rivi 19: Rivi 19:
 Kaarle XII:n kirkkolaissa vuodelta 1686 säädetään sakko- ja vankeusrangaistuksia niille, jotka uhrasivat puille. 1700-luvulta on säilynyt asiakirjatietoja viranomaisten päätöksistä,​ jotka koskivat uhripaikkojen hävittämistä. Kirkolliset viranomaiset pyrkivät hävittämään pyhiä puita, mutta kansa suhtautui toimenpiteeseen vastahakoisesti peläten siitä seuraavaa onnettomuutta.((Haavio 1951: 251–252.)) Kaarle XII:n kirkkolaissa vuodelta 1686 säädetään sakko- ja vankeusrangaistuksia niille, jotka uhrasivat puille. 1700-luvulta on säilynyt asiakirjatietoja viranomaisten päätöksistä,​ jotka koskivat uhripaikkojen hävittämistä. Kirkolliset viranomaiset pyrkivät hävittämään pyhiä puita, mutta kansa suhtautui toimenpiteeseen vastahakoisesti peläten siitä seuraavaa onnettomuutta.((Haavio 1951: 251–252.))
  
-Tärkeä edellytys sille, että pyhät puut säilyivät pitkälle nykyaikaan, oli syvälle juurtunut usko niiden tabuluonteeseen:​ Pyhää puuta ei uskallettu kaataa – jos sen kaatoi, oli odotettavissa ikävyyksiä. Kansanperinne tietää kertoa monista onnettomuuksista,​ jotka yhdistettiin uhripuun kaatamiseen((Haavio 1951: 252–253)). Pyhien puiden vahingoittaminen,​ jopa niiden oksien ja lehtien ottaminenkin ​oli saman tabusäännön alaisia. Vahingoittamisesta koituva rangaistus saattoi ulottua paitsi vahingoittajaan itseensä myös esim. karjaan tai asianomaisen talon väkeen tai jopa koko sukuun((Haavio 1951: 256)). Kysymys ei siis ollut enää yksityisen henkilön suorittamasta rikoksesta, josta oli seurauksena häntä persoonallisesti kohtaava rangaistus vaan koko puun äärellä uhraavan suvun kohtalo oli riippuvainen puun elämästä tai häviämisestä – rikos puuta kohtaan oli rikos sukua kohtaan.((Haavio 1951: 25.)) +Tärkeä edellytys sille, että pyhät puut säilyivät pitkälle nykyaikaan, oli syvälle juurtunut usko niiden tabuluonteeseen:​ Pyhää puuta ei uskallettu kaataa – jos sen kaatoi, oli odotettavissa ikävyyksiä. Kansanperinne tietää kertoa monista onnettomuuksista,​ jotka yhdistettiin uhripuun kaatamiseen((Haavio 1951: 252–253)). Pyhien puiden vahingoittaminen,​ jopa niiden oksien ja lehtien ottaminenkin ​olivat ​saman tabusäännön alaisia. Vahingoittamisesta koituva rangaistus saattoi ulottua paitsi vahingoittajaan itseensä myös esim. karjaan tai asianomaisen talon väkeen tai jopa koko sukuun((Haavio 1951: 256)). Kysymys ei siis ollut enää yksityisen henkilön suorittamasta rikoksesta, josta oli seurauksena häntä persoonallisesti kohtaava rangaistus vaan koko puun äärellä uhraavan suvun kohtalo oli riippuvainen puun elämästä tai häviämisestä – rikos puuta kohtaan oli rikos sukua kohtaan.((Haavio 1951: 25.)) 
  
  
wiki/uhripuu.txt · Viimeksi muutettu: 2020/10/20 16:27 / Helena Ranta