Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:muinaispelto

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:muinaispelto [2017/03/29 21:48]
Helena Ranta [Levintä]
wiki:muinaispelto [2019/02/06 11:00] (nykyinen)
Helena Ranta [Määritelmä]
Rivi 7: Rivi 7:
  
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
-Hyötykasvien viljelyä varten raivattu ja toistuvan pintakerroksen muokkauksen muodostama laajahko maa-aluejoka voi esiintyä maisemassa yksittäisenä alueena ​tai osana laajempaa kokonaisuutta+ 
 +esihistoriallisen tai historiallisen viljelyn jäännös, jolle on ominaista maanmuokkauksen seurauksena muodostuneet rakenteetkerrostumat ​tai jäljet
  
 Muinaispelto = yleensä esihistoriaan tai keskiajalle ajoittuvan pellon jäännökset,​ jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta fossiloituneesta peltokerroksesta ja niihin liittyvistä muokkausjäljistä. Muinaispelto = yleensä esihistoriaan tai keskiajalle ajoittuvan pellon jäännökset,​ jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta fossiloituneesta peltokerroksesta ja niihin liittyvistä muokkausjäljistä.
-Fossiloitunut peltokerros = käytöstä pois jäänyt muokkauskerros+ 
 +Fossiloitunut peltokerros = käytöstä pois jäänyt muokkauskerros
 Fossiloitunut pelto = hylätyn pellon jäännökset,​ peltoraunio,​ vrt. muinaispelto. ​ Fossiloitunut pelto = hylätyn pellon jäännökset,​ peltoraunio,​ vrt. muinaispelto. ​
-Peltojärjestelmä = useasta yksittäisestä pellosta muodostuva kokonaisuus+ 
 +Peltojärjestelmä = useasta yksittäisestä pellosta muodostuva kokonaisuus.
  
  
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
    
-Muinainen pohjoisella metsävyöhykkeellä tapahtunut hyötykasvien viljely voidaan karkeasti jakaa kahteen päämenetelmään:​ kaskiviljelyyn ja kiinteään peltoviljelyynKaskiviljelyssä ​on useita eri metsätyypeille soveltuvia menetelmiäKiertelevää kaskeamista pidetään yleisesti vanhimpana viljelymenetelmänäsillä kaskialueita ei normaalisti muokata((Grotenfelt 1901)). Varsinainen pelto alkaa muodostua kun samaa aluetta muokataan toistuvasti ​ja maapohjaa parannetaan mmlannoittamalla vastaamaan paremmin hyötykasvien tarpeita. Kaskeaminen ja kiinteä peltoviljely ​ovat olleen käytössä rinnakkain pronssikauden lopulta lähtien aina pitkälle historialliselle ajalleKokonaan kiinteään peltoviljelyyn siirtyminen tapahtui vaiheittain eri alueilla.+Muinaispelloiksi kutsutaan esihistoriallisen tai historiallisen viljelyn jäännöksiä,​ jotka ovat syntyneet raivauksen tai jatkuvan muokkauksen seurauksenaMuinaispellon käsitettä käytetään yleensä vain niistä viljelymaista,​ joissa ​on selvä muokkauskerrosSe kuuluu laajempaan viljelyjäännösten ryhmäänjoista tavallisimpia ​ja tunnetuimpia ovat [[wiki:​viljelyröykkiö|viljelyalueilta raivatut kiviröykkiöt]],​ jotka voivat muodostaa laajoja ryhmiäHistoriallisen ajan pelloille taas ovat tyypillisiä maatuneet ojat ja peltoaloja rajaavat [[wiki:​kiviaita|kiviaidat]],​ riihien ja muiden rakennusten perustatPohjois-Suomessa tunnetaan myös historiallisen ajan viljelyyn liittyvien vaaratarhojen jäännöksiä. Vaaratarhoilla tarkoitetaan korkealle vaaroihin raivattuja peltolohkoja,​ joiden ympärille on koottu massiivisia kiviaitoja hallan torjumaan
  
-Kun pellon muokkaaminen lopetetaan, se fossiloituu vähitellen ja muuttuu muinaisjäännökseksiYleensä muokkaamisen loppuminen muuttaa pellon laitumeksi tai niityksi. Mikäli laidunta tai niittyä ei käytetäalue metsittyy ajan kuluessa kokonaanKäytöstä pois jääneisiin peltoihin liittyviä jäännöksiä ovat mm. raivauksen ja käytön myötä syntyneet viljelyröykkiötpeltoterassit,​ ojat ja kiviaidat. Peltoihin saattaa liittyä myös rakennusten kuten latojen ja riihien pohjia, joista jälkimmäiset voidaan tunnistaa kiukaan rauniosta. Pelloissa voi olla myös kivettyjen tulisijojen jäännöksiä. Näiden tarkoitusta tai syntyhistoriaa ​ei tunneta. Vanhoilla pelloilla saattaa myös olla maan sisään tehtyjä kivilatomuksia,​ jotka ovat toimineet vettä pois johtavina ”salaojina”. Niitä on tehty tiettävästi ainakin 1600–1700-luvuilta lähtien.((Niukkanen 2009.)) Muinaispeltoihin liittyviä ojia tunnetaan Mikkelin Orijärveltä ((Mikkola & al2015)).+Peltoviljely on toinen pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tunnetuista muinaisista hyötykasvien viljelytavoistaToinen tapa on ollut kaskiviljelyjossa on käytössä useita eri metsätyypeille soveltuvia menetelmiäKiertelevää kaskeamista pidetään yleisesti vanhimpana viljelymenetelmänäsillä kaskialueita ​ei tavallisesti muokata((Grotenfelt 1901)). Kaskeaminen ja peltoviljely ovat olleet käytössä rinnakkain pronssikauden lopulta lähtien aina pitkälle historialliselle ajalle. Peltoviljely on tullut vallitsevaksi viljelymuodoksi vaiheittain
  
-Muinaispelloiksi kutsutaan esihistoriallisia ​ja keskiaikaisia peltoja, jotka ovat säilyneet nykyisten muokkauskerrosten tai asutuksen allaMuinaispeltojen ​jäännöksiä voidaan ​löytää esimerkiksi pronssi- ja rautakautisilta asuinpaikoilta,​ autioituneilta kylänpaikoilta tai jopa kaupunkialueiltaVarsin usein moderni pellonmuokkaus tuhoaa vanhempia viljelykerroksia,​ jolloin niissä olevat arkeologiset löydöt sekoittuvat moderniin muokkauskerrokseen. Muinaispellossa ​voi olla havaittavissa useampi muokkauskerrosMuinaispellot voivat muodostaa ​myös peltojärjestelmiäSuurin osa Suomesta löydetyistä muinaispelloista tai niiden osista ajoittuu rautakauteen,​ mutta osa pelloista on otettu käyttöön jo pronssikaudella ​((Mikkola et al2015, Holmblad 2010))Muinaispellon voi tunnistaa ristiin menevistä, perusmaan pinnassa erottuvista auran jälkistä. Jäljet ovat syntyneet koukkuauran leikatessa puhdasta perusmaata kynnön yhteydessä. ​ Muinaispeltokerroksesta voi löytyä arkeologista esineistöä. Maanäytteistä voidaan tunnistaa viljelykasveja ja löytää radiohiiliajoitukseen sopivia viljanjyviä,​ joiden avulla voidaan selvittää peltoviljelyn ja sen menetelmien historiaa((Vanhanen ja Koivisto 2015)).+Muinaispelto on käsitteenä liitetty nimenomaan muokkausviljelyyn ​ja muokkaus puolestaan peltoviljelyynKaskeamisestakin on syntynyt ​jäännöksiä, joita voidaan ​tutkia arkeologisestiKaskialueilta ​voi tavallisesti ​olla satoja raivauksen tuloksena syntyneitä röykkiöitä tai muita rakennelmiaKaskialueiden tuntumasta tunnetaan usein myös kaskeajien asumusten jäännöksiä ja [[wiki:​nauriskuoppa|varastokuoppia kaskinauriille]].((ksesimTaivainen 2008)).
  
-Potentiaalisia muinaispeltoja ovat ainakin isoajakoa edeltävissä kartoissa näkyvät vanhojen kylien rintapellotjotka ovat jääneet ​pois viljelyksestä jo ennen 1900-lukuaMuinaispeltojen etsimisen apuna voi käyttää myös maaperäkarttojajoista voi jäljittää helposti muokattavia maalajeja, kuten karkeaa hietaaFossiloituneet pellot voivat indikoida autioitunutta asutustaTällöin tarkemmissa arkeologisissa tutkimuksissa peltojen lähialueilta on löydettävissä asutuksen liittyviä jäännöksiäEsimerkiksi Ruotsissa fossiloituneet pellot liittyvät usein autiopyöleihin ((ks. esim. Gren 1997: 67–69; Antonsson 2004: 87))+Muinaispelloksi määritelty muinaisjäännös alkaa muodostuakun peltomaan muokkaus lopetetaan ja alue jää viljelymaana ​pois käytöstäPeltomaata voidaan pitää edelleen maatalouskäytössäottaa laitumeksi tai hoitaa niittynä ja muokata jossain vaiheessa uudelleen pelloksiPellon muokkauksessa aikanaan syntyneet rakenteet ja kerrostumat jäävät kuitenkin maaperään ja alkavat ”fossiloitua”Kun maatalouskäyttö loppuu kokonaan, peltomaa alkaa nopeasti metsittyäVanhoja viljelymaita on otettu myös muuhun käyttöön,​ monet asutusalueet on rakennettu entisille pelloille
  
-Muinaispeltojen ​tarkkoja pinta-aloja ​on harvoin saatu selville. Poikkeuksen tähän muodostaa Mikkelin Orijärvijossa on tutkittu viiden rautakaudelta keskiajalle käytössä olleen pellon jäännöksetOrijärvellä jokaiseen muinaispeltoon liittyi useita eri käyttövaiheita. Orijärven pellot olivat pitkänomaisia ​ja melko pienialaisiaModernin muokkauskerroksen alla säilyneiden peltovaiheiden koko vaihteli 200 ja 1500 neliömetrin välillä. Peltojen pieni koko viittaa yksivuoroviljelyyn.((Lempiäinen-Avci;​ Knuutinen & Holappa 2016: 129; Haggrén 2015: 410; Mikkola et al. 2015)).+Muinaispellon merkkeihin törmätään lähes aina sattumalta, yleensä asuin- ja hautapaikkojen kaivausten yhteydessä. ​Muinaispeltojen ​jäännöksistä suurin osa on todettu nykyisten peltojen muokkauskerrosten altamikä kertoo siitä, että viljelyalueita ​on käytetty pitkäänHistoriallisen ajan autioituneilla kylänpaikoilla voi usein havaita muinaisten peltojen jäännöksiä mutta muokkauskerroksiin ​ja muihin viljelyn jälkiin voi osua myös kaupunkialueillaTutkimusten perusteella muinaispellot voivat muodostaa myös laajoja peltojärjestelmiä
  
-Oman ryhmänsä fossiloituneiden ​peltojen ​joukossa ovat vanhat kaskimaatKaskialueilla ​on usein runsaasti raivausröykkiöitä sekä varastokuoppia esimkaskinauriilleKaskialueiden yhteydessä ​voi olla myös kaskeajien asumusten ​jäännöksiä((ksesimTaivainen 2008)).+Muinaispelto on muinaisjäännöstyyppinä Suomessa vielä harvinainen,​ sillä peltomaiden jäännöksiä tunnetaan korkeintaan parikymmentä. Varhaisimpiin arkeologisiin tutkimuksiin kuuluu Pellon Pikkutaivaankankaan historiallisten ​peltojen ​tutkimukset 1980-luvulla((Jarva 1986))Ensimmäinen esihistoriallinen muinaispelto ​on todettu ja tutkittu arkeologisesti Valkeakosken Rapolassa 1987–1988((Vikkula et al ​1994))Toistaiseksi laajimmat kaivaukset on tehty 2000-luvulla Mikkelin Orijärvellä,​ jossa on tutkittu useita peltoja((Mikkola et al. 2015)). Suomessa on arkeologisesti tutkittu lähinnä esihistoriallisen ajan peltoja. Useimmat niistä on ajoitettu rautakauteen,​ mutta pronssikautisestakin peltoviljelystä on löydetty viitteitä((Mikkola et al. 2015, Holmblad 2010)). Peltojen jäännöksiä on tutkittu myös keskiaikaisten kylien ja kaupunkien kaivauksissa. Keskiaikaisia peltokerrostumia on tavattu Espoosta, Hangosta ja Raumalta((Lempiäinen-Avci et al. 2016: 128)).  
 + 
 +Muinaispellon tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat vanhan muokkauskerroksen alapuolisessa mineraalimaassa erottuvat juovat tai ristikkäiset jäljet, jotka ovat syntyneet kyntövälineen leikatessa perusmaahan. Muokkauskerroksia voi muodostua useitakin, jos peltoa on muokattu muun käytön jälkeen jossain vaiheessa uudelleen. Pelloissa ​voi olla myös kivettyjen tulisijojen ​jäännöksiä, mutta niiden yhteys peltoihin on epäselvä.  
 + 
 +Peltojen vesitaloutta on parannettu ojittamalla jo esihistoriallisella ajalla. Vanhoilla pelloilla tavatut maan sisään tehdyt kivilatomukset voivat olla todisteita salaojituksesta,​ joka on voinut olla käytössä 1600–1700-luvuilta lähtien((Niukkanen 2009))Pellon muokkauskerrokset voivat kertoa myös maanparannuksen tavoista ja vaiheistaPeltoja on lannoitettu esimerkiksi karjanlannalla jo kauan, mahdollisesti jo esihistoriallisella ajalla.  
 + 
 +Muinaispelloista on yleensä tutkittu vain osia eikä peltoalojen koosta ole kovinkaan luotettavaa tietoa. Rapolassa pellon pinta-alaksi on arveltu 500 neliömetriä((Vikkula et al. 1994)) ja Mikkelissä peltoalat vaihtelivat 200 ja 1500 neliömetrin välillä((Mikkola et al. 2015)). 
 + 
 +Muinaispeltokerroksesta voi löytyä myös arkeologista esineistöä. Löydöt ovat usein ensimmäinen merkki muinaispellosta,​ sillä ne sekoittuvat usein myöhempiin muokkauskerroksiin ja voivat nousta pellon pintaan. Löydöt kertovat pellon käytöstä,​ mutta käyttövaiheista on mahdollista saada tarkempia tietoja ottamalla muokkauskerroksesta ja muokkausjäljistä näytteitä ja ajoittamalla niitä eri menetelmin. Näytteistä on mahdollista tunnistaa makrofossiilianalyysissä viljelykasvien jäänteitä,​ joita voidaan myös ajoittaa radiohiilimenetelmällä. Makrofossiilianalyysi antaakin tärkeää tietoa peltoviljelyn ja sen menetelmien historiasta((Vikkula et al. 1994; Vanhanen & Koivisto 2015)). 
 + 
 +Vanhimpien peltojen jäljille voi päästä tutkimalla niitä vanhojen kylien rintapeltoja,​ jotka ovat olleet peltoina jo isoajakoa edeltävissä kartoissa. Muokkauskerrokset ovat todennäköisesti säilyneet ehjimpinä alueilla, joita ei ole viljelty enää 1900-luvulla. Monissa tapauksissa hylätyt pellot ovat myös merkki autioituneesta asutuksesta ja johdattaa asuinpaikan jäännöksien jäljille
  
  
Rivi 33: Rivi 47:
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
  
-Maanviljely muodosti Suomessa talouden perustan viimeistään keskiajalla. Viljelyjäännöksiä kuten auranjälkiä ja mahdollisia fossiilisia peltokerroksia havaitaan melko usein rautakautisten ja keskiaikaisten kohteiden tutkimusten yhteydessä. Muinaispellot ovat kuitenkin Suomessa vielä melko harvinaisia;​ vain noin 15 peltoa on tutkittu arkeologisesti. Tutkituista kohteista vain Mikkelin Orijärvellä ja Valkeakosken Rapolassa((ks. Vikkula ​& Seppälä & Lempiäinen ​1994)) on tutkittu muinaispeltoja laajemmin. Suuri osa tutkituista muinaispelloista ajoittuu myöhäisrautakaudelle,​ noin 800-1150/​1300 jaa. Lisäksi tiedossa on joitakin keskiaikaisia fossiloituneita peltoja kylistä ja kaupungeista (esim. Espoo Mankby ​Finno, Hanko Gunnarsängen,​ Rauma Kalatori)((Lempiäinen-Avci, Knuutinen & Holappa ​2016: 128)).+Vanhimmat pellot sijaitsevat muokkausviljelyyn hyvin soveltuvilla hieta- ja hiesumailla. Tutkitut peltojäännökset ajoittuvat myöhäisrautakaudelle,​ viikinki- ja ristiretkiajalle eli noin 800 - 1150/​1300-luvuille jaa. Valkeakosken Rapolan pelto on radiohiiliajoituksen perusteella voinut olla käytössä 800-luvulta 1200-luvulle eli rautakauden lopulta keskiajan alkuun((Vikkula et al. 1994)). Mikkelin Orijärvellä on tutkittu viiden rautakaudelta keskiajalle käytössä olleen pellon jäännökset. Jokaiseen muinaispeltoon liittyi useita eri käyttövaiheita. Orijärven peltojen yhteydestä löydetty myös merkkejä ojista((Mikkola & al. 2015 )). Rautakauden viljelytavoista on tavattu vähän todisteita. Orijärven pellot olleet pitkänomaisia ja melko pienialaisia,​ minkä on katsottu viittaavaan yksivuoroviljelyyn.((Lempiäinen-Avci et al. 2016: 129; Haggrén 2015: 410; Mikkola et al. 2015)).  
 + 
 +Kasvijäännetutkimusten perusteella rautakautisissa pelloissa on viljelty pääasiassa ohraa. Se on ollut valtavilja Mikkelin Orijärven pelloissa, joista on löydetty myös vehnän ja rukiin jyviä. Valkeakosken Rapolan muinaispellossa on viljelty ainakin ohraa ja vehnää((Vikkula et al. 1994; Mikkola et al. 2015)).  
 + 
 +Maanviljely muodosti Suomessa talouden perustan viimeistään keskiajalla. Viljelyjäännöksiä kuten auranjälkiä ja mahdollisia fossiilisia peltokerroksia havaitaan melko usein rautakautisten ja keskiaikaisten kohteiden tutkimusten yhteydessä. Muinaispellot ovat kuitenkin Suomessa vielä melko harvinaisia;​ vain noin 15 peltoa on tutkittu arkeologisesti. Tutkituista kohteista vain Mikkelin Orijärvellä ja Valkeakosken Rapolassa((ks. Vikkula ​et al. 1994)) on tutkittu muinaispeltoja laajemmin. Suuri osa tutkituista muinaispelloista ajoittuu myöhäisrautakaudelle,​ noin 800-1150/​1300 jaa. Lisäksi tiedossa on joitakin keskiaikaisia fossiloituneita peltoja kylistä ja kaupungeista (esim. Espoo Mankby ​ja Finno, Hanko Gunnarsängen,​ Rauma Kalatori)((Lempiäinen-Avci ​et al. 2016: 128)).
  
 Keskiajan alussa peltomaa koostui epäsäännöllisen muotoisista peltotilkuista- ja lohkoista, joita talot olivat raivanneet ja joita ne itse viljelivät. Järjestelmää kutsutaan lohkojaoksi. Lohkojako säilytti pisimpään asemansa harvaan asutuilla seuduilla, joille ei syntynyt tiheää kyläasutusta. Pellon muokkaus tehostui keskiajan kuluessa merkittävästi entistä kehittyneempien työvälineiden,​ kuten uusien auratyyppien myötä. Sarkajakoon alettiin siirtyä keskiajan kuluessa, mutta se ilmeisesti toteutettiin eräillä alueilla, kuten Itä-Uudellamaalla,​ laajemmin vasta uuden ajan alussa. Vaikka sarkajako oli vallitseva maankäyttöjärjestelmä,​ säilyi lohkojako useissa kylissä joko osittaisena tai kokonaisena isojakoon 1700-luvulle saakka.((Historiatekstin lähteenä Niukkanen 2009 ellei erikseen muuta mainita)) Keskiajan alussa peltomaa koostui epäsäännöllisen muotoisista peltotilkuista- ja lohkoista, joita talot olivat raivanneet ja joita ne itse viljelivät. Järjestelmää kutsutaan lohkojaoksi. Lohkojako säilytti pisimpään asemansa harvaan asutuilla seuduilla, joille ei syntynyt tiheää kyläasutusta. Pellon muokkaus tehostui keskiajan kuluessa merkittävästi entistä kehittyneempien työvälineiden,​ kuten uusien auratyyppien myötä. Sarkajakoon alettiin siirtyä keskiajan kuluessa, mutta se ilmeisesti toteutettiin eräillä alueilla, kuten Itä-Uudellamaalla,​ laajemmin vasta uuden ajan alussa. Vaikka sarkajako oli vallitseva maankäyttöjärjestelmä,​ säilyi lohkojako useissa kylissä joko osittaisena tai kokonaisena isojakoon 1700-luvulle saakka.((Historiatekstin lähteenä Niukkanen 2009 ellei erikseen muuta mainita))
Rivi 58: Rivi 76:
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
  
-**Grotenfelt,​ Gösta** 1901. Suomen polttoviljelys. Porvoo. +**Grotenfelt,​ Gösta** 1901. //Suomen polttoviljelys//. Porvoo. 
-**Haggrén, Georg** 2015. Talous- ja elinkeinot. //​Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria ​kivikaudelta keskiajalle//​. ​Helsinki.+**Haggrén, Georg** 2015. Talous- ja elinkeinot. ​Julkaisussa Haggrén Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //​Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa ​kivikaudelta keskiajalle//​: 409–419Gaudeamus.
 **Holmblad, Peter** 2010. //Coastal Communities on the Move. House and Polity Interaction in Southern Ostrobothnia 1500 BC – AD 1//. Archaeology and Environment 26. Department of Historical, Philisophical and Religious Studies. Umeå 2010. **Holmblad, Peter** 2010. //Coastal Communities on the Move. House and Polity Interaction in Southern Ostrobothnia 1500 BC – AD 1//. Archaeology and Environment 26. Department of Historical, Philisophical and Religious Studies. Umeå 2010.
 **Jarva, Eero** 1986. Pohjois-Suomen kiviröykkiöistä Pellon Pikkutaivaankankaan ja Haapaveden Pirnesjärven tutkimusten valossa. //Faravid// 10: 97–116. **Jarva, Eero** 1986. Pohjois-Suomen kiviröykkiöistä Pellon Pikkutaivaankankaan ja Haapaveden Pirnesjärven tutkimusten valossa. //Faravid// 10: 97–116.
-**Lempiäinen-Avci,​ MiaKnuutinen, Tarja & Holappa, Maija** 2016. Ancient fields in the medieval village of Mankby in Espoo. Mankby, a deserted medieval village on the coast of southern Finland. //​Archaeologia medii aevi finlandiae//​ XXII. Ed. Harjula, Janne & al. Mustasaari. +**Lempiäinen-Avci,​ Mia Knuutinen, Tarja & Holappa, Maija** 2016. Ancient fields in the medieval village of Mankby in Espoo. Mankby, a deserted medieval village on the coast of southern Finland. ​Julkaisussa Harjula, Janne et al. (toim.): ​//​Archaeologia medii aevi finlandiae//​ XXII. Mustasaari. 
-**Mikkola, EsaAlenius, Teija & Lavento, Mika **2015 Prehistoric Agriculture and the Ancient Fields of Orijärvi, Finland. ​Teoksessa ​//​Agricultural and pastoral ​landskapes ​in pre-industrial society, Choices, Stability and Change//, edited by Fèlix Retamero, Inge Schjellerup and Althea Davies, ​Oxbow Books 2015, Oxford & Philadelphia: 143–158+**Mikkola, Esa Alenius, Teija & Lavento, Mika **2015 Prehistoric Agriculture and the Ancient Fields of Orijärvi, Finland. ​Julkaisussa Retamero, Fèlix & Schjellerup,​ Inge & Davies, Althea (toim.): ​//​Agricultural and pastoral ​landscapes ​in pre-industrial society, Choices, Stability and Change//:  143–158. ​Oxbow Books 2015, Oxford & Philadelphia. 
-**Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset.// Tunnistaminen ​ja suojelu. ​Museovirasto,​ Rakennushistorian osasto.+**Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ​ja suojelu//Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
 **Taivainen,​ Jouni** 2008. Kaskiprojektin tutkimuksia Lempäälän Toritussa. //Pirkan maan alta// 9. Tampereen museoiden julkaisuja 105. **Taivainen,​ Jouni** 2008. Kaskiprojektin tutkimuksia Lempäälän Toritussa. //Pirkan maan alta// 9. Tampereen museoiden julkaisuja 105.
-**Vanhanen, Santeri ​ja Koivisto, Satu** 2015 Pre-Roman Iron Age settlement continuity and cereal cultivation in coastal Finland as shown by multiproxy evidence at Bäljars 2 site in SW Finland. //Journal of Archaeological Science//: Reports 1 (2015): 38–52. +**Vanhanen, Santeri ​Koivisto, Satu** 2015 Pre-Roman Iron Age settlement continuity and cereal cultivation in coastal Finland as shown by multiproxy evidence at Bäljars 2 site in SW Finland. //Journal of Archaeological Science//: Reports 1 (2015): 38–52. 
-**Vikkula, AnneSeppälä, Sirkka-Liisa & Lempiäinen,​ Terttu** 1994. The Ancient field of Rapola //​Fennoscandia Archaeologica//​ XI: 41–57.+**Vikkula, Anne Seppälä, Sirkka-Liisa & Lempiäinen,​ Terttu** 1994. The Ancient field of Rapola//​Fennoscandia Archaeologica//​ XI: 41–57.
  
  
 ===== Muu kirjallisuus ===== ===== Muu kirjallisuus =====
-**Antonsson,​ Hans** 2004. Landskap och ödesbölen. //Jämtland före, under och efter den medeltida agrarkrisen//​. Meddelande 129/​Kulturgeografiska institutionen,​ Stockholms universitet.+**Antonsson,​ Hans** 2004. Landskap och ödesbölen. ​Julkaisussa ​//Jämtland före, under och efter den medeltida agrarkrisen//​. Meddelande 129/​Kulturgeografiska institutionen,​ Stockholms universitet.
 **Fossil åkermark i Småland.** Skogstyrelsen- Länsstyreserna,​ Kronoberg, Jönköping. http://​www.lansstyrelsen.se/​kronoberg/​SiteCollectionDocuments/​Sv/​publikationer/​kultur/​Fossil-akermark_web.pdf. **Fossil åkermark i Småland.** Skogstyrelsen- Länsstyreserna,​ Kronoberg, Jönköping. http://​www.lansstyrelsen.se/​kronoberg/​SiteCollectionDocuments/​Sv/​publikationer/​kultur/​Fossil-akermark_web.pdf.
 **Gren, Leif** 1997. Fossil åkermark. //​Fornlämningar i Sverige 1.// Riksantikvarireämbetet. **Gren, Leif** 1997. Fossil åkermark. //​Fornlämningar i Sverige 1.// Riksantikvarireämbetet.
wiki/muinaispelto.1490813289.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/03/29 21:48 / Helena Ranta