Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:optinen-lennätinasema


Optinen lennätinasema

Määritelmä

rakennus, josta on välitetty viestejä taulujen ja lippujen avulla

Kuvaus

Optisista lennätinasemista saattaa olla jäljellä vähäisiä ja vaikeasti tulkittavia jäännöksiä. Kalliolle rakennetun puisen tähystysaseman paikalla voi olla jäljellä esimerkiksi pronssikautista hautaröykkiötä tai rajamerkkiä muistuttava röykkiö. Telegraf- ja Vaktan-alkuiset paikannimet saattavat viitata tähystysasemiin; näitä nimiä on paljon Hangon ja Porvoon välisellä rannikolla.1) Suomenlahden rannikkoa noudattava lennätinasemalinjaus näkyy vuosina 1854–1856 laaditussa Kalmbergin kartastossa2).

Historia ja käyttö

Vuonna 1796 rakennettiin Ruotsin ja Ahvenanmaan välille optinen lennätin, kolmen lennätinaseman, Grisslehamnin–Signilskärin–Eckerön muodostama ketju. Asemat olivat puisia, tornimaisia rakennelmia, joiden huipulla oli poikkipuita. Niihin oli kiinnitetty numeroin varustettuja mustia tauluja, joiden asentoa saattoi muuttaa köysien avulla. Tauluilla voitiin muodostaa sanomia, jotka luettiin kaukoputken avulla ketjun seuraavalta lennätinasemalta.3) Asemat purettiin Suomen sodan aikana vuonna 1808. Ainakin Signilskärin asemasta on tietävästi säilynyt jäännöksiä.4).

Toinen optinen lennätinlinja rakennettiin Krimin sodan aikana vuonna 1854 rannikkoa pitkin Hankoniemestä Kronstadtiin5). Hankoniemen ja Pitkäpaaden välillä oli 42 lennätintä, jotka sijaitsivat korkeilla mäillä. Ne olivat pieniä vartiokojuja, joihin oli kiinnitetty korkea masto ja johon merkinantotaulut oli kiinnitetty. Kullakin asemalla oli ympärivuorokautinen päivystys. Toinen vastaava linja rakennettiin vuonna 1855 rannikkoa pitkin Turun kautta Uuteenkaupunkiin. Lisäksi linjasta kulki sivulinjoja ulkosaaristoon, Kemiöstä Hiittisiin ja Turusta Korppooseen. Suomen ensimmäinen sähkömagneettinen lennätinlinja rakennettiin ilmajohtona ja maakaapelina Pietarista Helsinkiin vuonna 1855.6)

Ajoitus

1700-luvun loppu – 1850-luku.

Levintä

Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Suomenlahden rannikko

Suojelustatus

1700-luvun lopun ja 1850-luvun optisten lennätinasemien jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
Risberg, Einar 1959. Suomen lennätinlaitoksen historia 1855–1955. Helsinki.

Muu kirjallisuus

Fast, Jan 2016. Kimitoön Telegrafberget 2. Vård och dokumentation av en fornlämning från historisk tid. 2015. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.

Viitteet

1) Niukkanen 1999: 97
3) Risberg 1958: 36
4) Niukkanen 1999: 96
5) Risberg 1958: 48
6) Niukkanen 1999: 96–97
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/optinen-lennätinasema.txt · Viimeksi muutettu: 2022/08/29 16:48 / Helena Ranta