Oikeudenkäyntipaikkana käytetty kivikehä

Käräjä- eli tuomarinympyrät ovat kivikehiä, joita väitetään käytetyn oikeudenkäynti- ja neuvottelupaikkoina. Suomen yksi tunnetuimmista muinaisjäännöksistä, Euran Käräjämäen tuomarinympyrä on halkaisijaltaan vajaan kahdeksan metrinen ja muodostuu kahdestatoista suurehkosta kivestä. Kehän sisäpuolen alue on tasainen ja kivetön. Keskellä on ollut laakamainen kivi, joka on kuitenkin siirretty muualle. Kivikehän pohjoisosan kivet ovat lähekkäin, etelässä taas pidempien välimatkojen päässä toisistaan.¹⁾

Käräjäympyröiden määrittelyssä on vedottu Ruotsia koskeviin 1500-luvun läheisiin: Kivikehät (ruotsiksi domarering tai domaresäten) olisivat olleet oikeudenkäyntipaikkoja ja ympyrän kivet olisivat toimineet lautamiesten istuimina.²⁾ Mm. Olaus Magnus kuvaa 1555 ilmestyneessä teoksessaan ”Historia de gentibus septentrionalis”, että käräjäpaikoiksi valittiin metsien keskellä avoimia korkeita kohtia. Huurre³⁾ on kuitenkin tuonut esille, että Olaus Magnus ei missään yhteydessä mainitse tuomarinympyröitä käräjäpaikkojen yhteydessä.

Vaikuttaa siltä, että nimitys ”käräjänympyrä” tai ”tuomarinympyrä” ei Suomessa ole kansanomainen vaan tutkijoiden Ruotsin esikuvan mukaan tänne lanseerama. Esim. Eurassa ei näytä olevan Käräjämäen nimeä lukuun ottamatta mitään traditiota tai asiakirjatietoja siitä, että kiviä olisi käytetty oikeuden istuntoihin.⁴⁾ Vuonna 1539 laadittuun Olaus Magnuksen Charta marina -karttaan merkityn viivoitettujen ympyröiden kehän on ajateltu tarkoittavan Euran käräjäkiviä. Karttaan liittyvien selitysten perustella tulkinta on kuitenkin osoittautunut vääräksi: merkinnät osoittavat paikkaa, josta löytyy rautamalmia ja hopeaa⁵⁾.

Euran Käräjämäen tuomarinympyrän sisäpuolelta on löytynyt kaksi noin vuoden 600 vaiheilta olevaa polttohautaa⁶⁾. Hautoja on löydetty myös Ruotsista tuomarinympyröiden sisäpuolelta sekä Saksasta vastavanlaisista kivikehistä. Onkin todennäköistä, että kivikehät on alkuaan tehty hautamonumenteiksi, ja mahdollinen käräjäpaikkana käyttö olisi sekundäärinen⁷⁾. Ei voida varmuudella päätellä, onko esim. Euran Käräjämäellä koskaan istuttu käräjiä, vaikka nimi siihen viittaakin⁸⁾.

Euran Käräjämäen polttohautaukset ajoittavat Euran käräjäkivet merovingiajan alkupuolelle. Ruotsissa vanhimmat tuomarinympyröistä tutkitut haudat on ajoitettu pronssikauteen, mutta eniten niitä tunnetaan kansainvaellusajalta.

Suomessa on tietoja ja kansantaruja useista käräjäpaikoista ja tuomarinympyröistä – Euran ja Kokemäen lisäksi mm. Hattulan Tyrvännöstä, Lohjalta, Artjärveltä, Nastolasta ja Isostakyröstä⁹⁾. Konkreettisia tuomarinympyröitä tunnetaan kutenkin vain kaksi; Eurasta ja Kokemäeltä. Kokemäen Käräjämäen ympyrä on hävitetty 1800–1900-lukujen vaihteessa ja koottu uudelleen vuonna 1917.¹⁰⁾

Suomen lisäksi käräjäympyröitä tunnetaan eteläisestä Ruotsista, etenkin Jönköpingin läänistä, Saksasta ja Puolasta¹¹⁾.

Käräjäpaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ne tulkitaan tarinapaikaksi, jos kohteeseen liittyy vahvaa todennettavissa olevaa perimätietoa. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 112.

Cleve, Nils 1943. Euran Käräjämäen tuomarinympyrä. Turun kaupungin historiallinen museo vuosijulkaisu VI–VII 1942–943: 3–15.
Huurre, Matti 1970. Euran ”käräjäympyrä”. Suomen museo 1970: 54–58.
Kivikoski, Ella 1966. Suomen kiinteät muinaisjäännökset. Suomalaisen kirjallisuuden seura tietolipas 43. Helsinki.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 2000. Euran esihistoria kalastajista kauppanaisiin. Vammala.
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
Purhonen, Paula (toim.) 2001. Maiseman muisti, valtakunnallisesti merkittävät kiinteät muinaisjäännökset. Museovirasto.
Salmo, Helmer 1952. Satakunnan historia II. Rautakausi. Satakuntaliitto.
Tallgren, A.M. 1917. Tuomarinympyrät ja muinaiset käräjäpaikat. Kotiseutu N:o 12 1917: 127–131.