Rakennuksen alle tai sen rakenteisiin tahallisesti piilotettu esine tai aine¹⁾

Rakennuskätköt ovat rakennuksen alle tai sen rakenteisiin tahallisesti piilotettuja esineitä tai aineita. Esineitä voidaan kätkeä rakennukseen monesta syystä: esimerkiksi rakennusajankohdan dokumentoinniksi jälkipolville, osana lasten leikkejä tai ”moraalisesti arveluttavaa” aineistoa voidaan piilottaa perheenjäseniltä tai viranomaisiltakin. Kansanperinne kertoo lisäksi ennen ilmeisen yleisestä tavasta kätkeä esineitä rakennuksiin erilaisissa uhri- ja taikamerkityksissä, jolloin puhutaan ritualistisista rakennuskätköistä. Myös dokumenttikätköt voivat kuulua tähän ryhmään, sillä varsinkin julkisten rakennusten peruskivikätköt tehdään usein seremonian, eli juhlallisen rituaalin, saattelemana.²⁾

Rituaalinen kätkö on tunnistettavissa erityisesti löytöyhteytensä perusteella. Niitä ovat rakennuksen nurkat, seinälinjat, tulisijat ja lattian aluset. Myös kattorakenteet, välipohjien täytteet ja savupiiput ovat mahdollisia kätköpaikkoja. Kätköpaikat sijaitsevat erityisesti rakennuksen rajapinnoilla ja aukkojen yhteydessä. Rajapintojen lisäksi tulisija – tärkeä lämmön ja valonlähde sekä ruoan kypsentäjä, mutta samalla mahdollinen uhkatekijä – on ollut suojaamisen tarpeessa. Kätkettävä objekti voi olla lähes minkälainen tahansa. Elohopea, rahat ja käärmeet ovat olleet suosittuja, ja ukonvaajaperinne, ts. muinaisesineiden käyttö taikakaluina, on meillä ollut tunnettua. Hevosella näyttäisi olleen erityinen asema ainakin osassa Suomea ja muutkin kotieläimet ovat kelvanneet taikuuteen. Teräkalut ovat olleet erityisen suosittuja pahojen voimien karkottajia mutta muitakin arkiesineitä on kätketty.³⁾

Vaikka suomalaisen kansanperinneaineiston valossa kätköt ovat usein olleet suojelutaikuutta, kätköjen tarkoituksena on joskus ollut myös pahantahtoinen taikuus eli noituus. Pahantahtoiset kätköt eivät ulkoisesti eroa suojelevista kätköistä, vaan erona on taikojan aie, joka ohjaa taikakeinon vaikutusta.⁴⁾

Rakennuskätköt liittyivät usein rakennuksen ja sen asukkaiden suojelutaikuuteen. Rakennusta ja sen asukkaita uhkasivat toisaalta onnettomuudet kuten taudit, syöpäläiset, salamaniskut ja tulipalot sekä toisaalta nykyään yliluonnollisina pidettävät seikat, kuten noituus eli pahantahtoinen taikuus. Näiden asioiden välillä ei ollut tiukkaa rajaa, vaan esimerkiksi taudit ja tulipalot ajateltiin helposti olevan noitumalla aiheutettuja. Kätköt sijaitsivat nurkissa, lattian alla, tulisijan perustuksissa tai kattorakenteissa, mutta huomattavan usein myös rakennuksen ”heikkojen” kohtien, kuten oviaukkojen, kohdalla. Pahojen vaikutusten ajateltiin usein pääsevän rakennukseen sisään samaa kautta kuin ihmisetkin. Taikakeinoilla pyrittiinkin vahvistamaan rakennuksen rajoja. Monet kätköt tehtiin nimenomaan rakentamista aloitettaessa tai rakentamisen aikana, mutta kätköjä saatettiin lisätä tarpeen mukaan myöhemminkin.⁵⁾

Rakennuskätköjen ilmiö on ollut tunnettu Suomessa historiallisella ajalla. Ilmiön merkitys on muuttunut ajan kuluessa, mutta ainakin 1500-luvulta 1800-luvun loppuun vallitseva merkitys näyttäisi olleen rakennuksen rituaalinen suojelu pahoilta voimilta. Pieni havaintomäärä kuitenkin hankaloittaa kokonaiskuvan muodostamista⁶⁾.

Kätköjä tunnetaan runsaasta neljästäkymmenestä rakennuksesta⁷⁾.

Suojelustatus määräytyy sen kohteen mukaan, mihin kätkö on sijoitettu.

Hukantaival, Sonja 2006. Sillä noita ei sellaisen kynnyksen yli pääse! – Rakennusten ritualistiset kätköt. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, Arkeologia.
Hukantaival, Sonja 2011. ”En hästskalle i murgrunden” Arkeologiska och folkloristiska exempel på byggnadsoffer i Finland under historisk tid. Fornvännen 106 (2011): 43–53.
Hukantaival, Sonja 2013. Kääriskele käärmehillä. Julkaisussa Aurinkopeura VI: 57–80. Suomen muinaistaideseuran julkaisuja. Hämeenlinna.

Hukantaival, Sonja 2007. Rakennuksen kätköt – kommunikaatiota yliluonnollisen kanssa. Skas 4/2007.
Hukantaival, Sonja 2016. ”For a Witch Cannot Cross Such a Threshold!” Building Concealment Traditions in Finland 1200–1950. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XXIII. Suomen keskiajan arkeologian seura.