Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:veneenvetomöljä


Veneenvetomöljä

Määritelmä

kivestä tai puusta tehty rannansuuntainen rakenne, jota on käytetty veneiden vetämiseen koskien ohi

Möljä-termillä voidaan viitata myös satamien laiturimöljiin tai rimamöljiin, joilla tarkoitetaan sahojen rimajätteestä muodostuneita ranta-alueita.

Veneenvetomöljästä käytetään myös termejä johtomöljä, möljä, noususilta, rantamöljä, rantasilta, veneenvetolaituri, vetomöljä, vetotie, ylösnousutie.

Kuvaus

Veneenvetomöljiä voi löytyä maastosta koskipaikkojen rannoilta, jonne ne rakennettiin aikoinaan rannansuuntaisesti lähelle vettä. Möljät rakennettiin joko rantapenkalle tai siten, että rannan ja möljän väliin jäi vesialue. Osa möljistä jäi 1900-luvun puolivälin tienoilla voimalaitosten patojen kuivattamiin vanhoihin jokiuomiin tai patojen nostattaman vedenpinnan alle.

Möljät erottuvat edelleen usein maastossa pitkinä, kapeina ja suhteellisen matalina kivi- tai kivi- ja puurakennelmina. Kivirakenteet ovat usein säilyttäneet varsin hyvin muotonsa ja profiilinsa, joka voi olla viisto tai pystysuora. Toisinaan rakenne on rauennut. Joissakin möljissä on havaittavissa myös huonokuntoisia puuosia tai viitteitä hirsiarkuista1). Möljien puurakenteita ei ole ajoitettu. Osa puurakenteista liittyy todennäköisesti alkuperäiseen möljään, osa moderneihin kunnostuksiin.

Pisimmät inventoidut möljät ovat pituudeltaan yli 900 metriä2). Rakentamisajankohtana möljien pituus saattoi vaihdella muutamasta kymmenestä metristä useisiin satoihin metreihin tai jopa puoleentoista kilometriin3).

Toisinaan möljistä löytyy kiviin hakattuja vuosilukuja ja kirjainyhdistelmiä. Niihin on myös kiinnitetty veneitä varten rautalenkkejä. Möljien rakennetta on voitu vahvistaa rautatapeilla4).

Historia ja käyttö

Möljät liittyvät tervakauppaan ja tervan vesikuljetukseen. Kainuussa tervanpoltto oli kasvanut 1800-luvulla tuottavimmaksi metsänkäyttömuodoksi ja alueen tervanvienti Oulun kautta ulkomaille oli huipussaan 1860-luvulla. Tervan venekuljetuksesta muodostui Kainuussa tärkein tervan kuljetusmuoto5).

Kainuun tervakaupan edistäminen edellytti 1800-luvulla kulkureittien parantamista. Tavoitteena oli myös vähentää jokiliikenneonnettomuuksia6), helpottaa matkantekoa, laskea kustannuksia sekä mahdollistaa suurempien tervavaneiden kulku. Valtio ryhtyikin kehittämään sekä Oulujoen että myös Oulujärveen laskevien vesistöjen kuljetusoloja 1800-luvun alkupuolelta lähtien.7)

Möljiä rakennettiin eri tekniikoilla. Kivimöljä rakennettiin latomalla (kylmämuuraamalla) se luonnonkivistä, lohkokivistä, muotoon hakatuista kivistä tai erilaisista näiden yhdistelmistä. Kivi- ja maatäytteinen möljä vahvistettiin sivuiltaan kiviverhouksella. Tarvittaessa rakennetta tukevoitettiin raudoituksella.8)

Möljä voitiin rakentaa myös hirsikehikoiden varaan kivitäytteellä. Tällöin möljä muistutti uitossa käytettyä suistetta. Harvemmin puumöljän rakentamiseen käytettiin vain tukkeja ja/tai hirsiä ilman kivitäytettä9), jolloin se muistutti puulaituria. Möljä on voinut koostua myös eri rakenteiden yhdistelmistä.

Möljän rakentamisen yhteydessä muokattiin yleensä viereistä nousuväylää perkaamalla ja kunnostamalla joen pohjaa. Vaihtoehtoiseksi veneiden nousuväyläksi voitiin kaivaa tai räjäyttää rännimäinen kosken ohitusuoma tai rakentaa puinen venekouru. Koski voitiin ohittaa myös maitse ja vetää tervavene rattailla tai ohitusta varten rakennettiin sulkukanava.10)

Möljät rakennettiin ihmisvoimin, yksinkertaisin työvälinein11). Rakennustöitä tehtiin paljon hätäaputöinä 1800-luvun katovuosina.

Tervaveneiden vetämiseen möljillä ylävirtaan tarvittiin yleensä vähintään kaksi henkilöä; yksi tai kaksi henkilöä veti venettä sen keulaan kiinnitetystä köydestä ja kolmas henkilö työnsi venettä pitkällä seipäällä (rompsi) ulos virtaan ja pois rannasta (ns. rompsaamista)12). Vaihtoehtoisesti veneen kulkua saatettiin auttaa veneen perästä sauvomalla13).

Tervanpoltto ja tervan kuljettaminen tervaveneillä loppui, kun muun muassa Kajaanin rata valmistui vuonna 1904 ja muut metsänkäyttömuodot tulivat taloudellisesti kannattavimmiksi 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Tervansoudun päätyttyä 1900-luvun alussa möljien käyttö jatkui matkailuliikenteessä, uitossa sekä urheilukalastuksessa14). 1900-luvun puolivälistä lähtien mukaan tulivat uittosääntöjen purkamiseen liittyvät velvoitekunnostukset sekä kalataloudelliset toimenpiteet. Eri vuosikymmeninä möljiä on muokattu ja kunnostettu: puuosia on uusittu, virtausaukkoja avattu ja kulkusiltoja rakennettu.

Möljien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Niitä lienee rakennettu useita kymmeniä. Möljien inventointi on vasta alkanut. Niitä ei ole juurikaan tutkittu yksityiskohtaisesti.

Ajoitus

1800–1900-luvut.

Levintä

Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa. Möljät ovat tyypillisiä erityisesti Oulujoen vesistöalueelle15).

Suojelustatus

Möljien suojelustatus on muu kulttuuriperintökohde.

Lähteet

Entinen Oulujoki. Historiikkia ja muistitietoa. 1954. Oulu Osakeyhtiö.
Hautala, Kustaa 1954 Suomen tervakauppa 1856–1913. Sen viimeinen kukoistus ja häviö sekä niihin vaikuttaneet syyt. Taloushistoriallinen tutkimus. Historiallisia tutkimuksia XLV. Forssa.
Kauppila, Raili & Suihko, Anneli 1987. Tervan tie. Kainuun Museon julkaisuja.
Pärssinen, Salla 2014. Kuhmo, Pajakkajokialue (Pajakkakoski, Akonkoski ja Saarikoski). Historiallisen ajan arkeologinen ja kulttuurihistoriallinen yleisinventointi 10.-13.5.2014. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
Salo, Eveliina & Huttunen, Maija 2016. Kuhmo, Vuonteenkoski, Vetotaipaleenkangas, Katermakoski ja Suitua. Arkeologinen inventointi ja vedenalaistutkimuksen menetelmätestaus. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
Sihvo, Pirkko 2006. Suomalaisten kalastus, osa II. Museovirasto.
Suomen vesitiet 1908. Suomen tie- ja vesirakennusten ylihallitus.
Turpeinen, Oiva 2010. Mustan kullan maa: Tervan historia. Somero: Oy Amanita Ltd.

Viitteet

1) Salo & Huttunen 2016: 30
2) Salo & Huttunen 2016: 30, 33
3) Turpeinen 2010: 132; Entinen Oulujoki 1954: 127, Suomen vesitiet 1908: 7
4) Pärssinen 2014: 18, 22, Salo & Huttunen 2016: 30
5) Kauppila & Suihko 1987: 6, 12, 29
6) , 14) Sihvo 2006: 36
7) Hautala 1956: 183
8) Suomen vesitiet 1908: 7
9) Turpeinen 2010: 127, Entinen Oulujoki 1954: 144
10) Turpeinen 2010: 132–133
11) Kivinen 2010:15
12) Turpeinen 2010: 121; Sihvo 2006: 35
13) Hautala 1956: 190
15) Kauppila & Suihko 1987: 19
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/veneenvetomöljä.txt · Viimeksi muutettu: 2022/08/26 14:04 / Helena Ranta