Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:kaponieeri


Kaponieeri

Määritelmä

umpinaiseksi rakennettu pieni varustus, joka on tarkoitettu puolustuslinjan lähipuolustukseen sivutulella

Kuvaus

Kaponieeri on linnoitukseen kuuluva umpinaiseksi rakennettu pieni varustus, joka on tarkoitettu joko vallihaudan tai muun puolustuslinjan lähipuolustukseen sivutulella vihollisen rynnäkön aikana. Kaponieeri on joko erillinen tai se on yhdistetty suurempaan varustukseen. Se on tavallisesti kasemattoitu (ks. linnoitussanasto: kasematti) ja siinä voi olla myös ampumataso1).

Ensimmäisen maailmansodan aikaisessa kaponieerissa on ollut yleensä kaksi samaan suuntaan ampunutta tykkiä, joiden ampumasektorit oli suojattu kookkailla maavalleilla. Kaponieerit on sijoitettu suojaisiin paikkoihin siten, että maastonmuodot kätkevät ampuma-aukot. Kaponieereja on kahta päätyyppiä. Ensimmäisessä tykkien tuliasemat, suojatilat ja tähystys tai valonheitinasemat on sijoitettu samaan rakenteeseen yhtenäisen katon alle. Toisessa tykkiasemat, suojatilat ja mahdollinen valonheitinasema on sijoitettu omaan erilliseen, katettuun rakenteeseen, joiden välissä on yhdyshauta. Kaponieerit on rakennettu yleensä betonista ja niiden katot on vahvistettu teräspalkeilla. Lisäksi on ollut myös hirsillä tuettuja, kenttälinnoitettuja kaponieereja, joista on nykyisin jäljellä vain maatuneita kuoppia.2)

Historia ja käyttö

Venäläinen esivalta toi kaponieerijärjestelmän Suomeen 1800-luvun alussa, kun tykistön kehitys mahdollisti yhä järeämpien aseiden sijoittamisen erillisiin itsenäisiin puolustusasemiin. Kaponierijärjestelmä perustui kaponieerien ja lunettien ketjuihin.3) (Ks. linnoitussanasto: kaponieeri, lunetti).

Useita Kaakkois-Suomen linnoitteita uudistettiin 1800-luvun alussa: Esimerkiksi Kyminlinnasta purettiin vanha Suvorovin linnoitus ja tilalle rakennettiin Suomen ainoa varsinainen kaponieerilinnoitus.4) Haminan linnoituksen pohjoinen Kirkkojärven rintama purettiin ja paikalle rakennettiin kaponieerijärjestelmän mukainen suuri tiilinen keskusbastioni ja itsenäiseen puolustukseen tarkoitetut etuvarustukset, kaponieerit ja lunetit.5) Kärnäkosken linnoitusta täydennettiin erillisin kaponieerein6).

Linnoitusten uudistukset saatiin pääpiirteissään valmiiksi ennen Suomen sotaa 1808–1809. Sodan seurauksena Ruotsin vastainen raja siirtyi ja Kaakkois-Suomen linnoitukset tulivat sotilaallisesti tarpeettomiksi ja ne lakkautettiin. Vain Viapori säilytti aiemmin sotilaallisen tehtävänsä merilinnoituksena. Lisäksi Ahvenanmaalle rakennettiin 1830–40-luvuilla kaponieerijärjestelmään perustunut Bomarsundin linnoitus7).

Krimin sota 1853–56 päätti kaponieerilinnoitusten rakentamisen Suomessa. Kaponieerijärjestelmän ajatusta hyödynnettiin kuitenkin 1900-luvulle saakka.

Ensimmäisen maailmansodan aikana linnoitustukikohtien välisiä alueita puolustettiin sivustatuliasemilla eli kaponieereilla. Ne rakennettiin joko puolustusasemien yhteyteen tai omiksi itsenäisiksi linnoituslaitteikseen.

Ajoitus

Kaponieerijärjestelmään perustuvat linnoitukset on tehty 1800-luvulla8).

Ensimmäisen maailmansodan linnoituksissa on kaponieereiksi kutsuttuja sivustatuliasemia.

Levintä

Suomen ainoat kaponieerilinnoitukset ovat Ahvenanmaan Bomarsund ja Kotkan Kyminlinna. Lisäksi useisiin bastionilinnoituksiin lisättiin 1800-luvun alkupuolella kaponieereja.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisia kaponieereja on ainakin Helsingin maalinnoituksessa.

Suojelustatus

1800-luvun kaponieerit ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Ensimmäisen maailmansodan aikaiset kaponieerit ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, Ks. Museoviraston ohje Ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoitteet.

Lähteet

Kaskinen, Ilkka & Protassova, Varvara & Rosén, Helena 2011. Linnoitussanastoa. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 42–53. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta 2011. Eurooppalaista linnoitustaitoa Suomessa. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 24–41. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Suhonen, V.-P. 2011a. Savitaipaleen Kärnäkosken linnoitus. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 238–251. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi, Ulla-Riitta & Suhonen, V.-P. 2011b. Haminan ympyrälinnoitus. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 238–251. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kauppi Ulla-Riitta & Rosén, Helena & Suhonen, V.-P. & Ihatsu, Sanna 2011. Kotkan maa- ja merilinnoitus Kyminlinna ja Ruotsinsalmi. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle: 186–221. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Lagerstedt, John 2014a. Viaporin maarintama: retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnoitteille. Helsingin kaupunginmuseo. Helsinki.
Lagerstedt, John 2014b. Helsinki, Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Inventointiselvitys 2014. Museovirasto. Museoviraston arkistossa.
Laine, Sirkku 1996. Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 1996: 3. Helsinki.
Löndahl, Viveka 2011. Julkaisussa Suhonen, V.-P. (toim.): Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Kaskinen et. al 2011: 45, 53
2) Lagersted 2014a: 14; Lagerstedt 2014b: 51–53; ks. myös Laine 1996
3) Kauppi 2011: 39; Kaskinen et. al. 2011: 45, 53
4) Kauppi 2011: 39; Kauppi et al. 2011: 186–221
5) Kauppi & Suhonen 2011b: 160, 170
6) ks. esim. Kauppi & Suhonen 2011a
7) Kauppi 2011: 40; Löndahl 2011
8) Kauppi 2011: 39; Kaskinen et al. 2011: 45
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/kaponieeri.txt · Viimeksi muutettu: 2023/01/19 13:05 / Veli-Pekka Suhonen